Johanna Lehtinen on tehnyt sinnikästä työtä lukemisen lisäämiseksi. Hänen kontulalainen luokkansa voitti valtakunnallisen lukukisan. Luokan oppilaista 70 prosentilla on jokin muu äidinkieli kuin suomi.
– Tämä oli elämäni suurin yllätys. En olisi voinut kuvitellakaan, että voisin saada kutsun Presidentinlinnaan. Menin ihan sekaisin, luokanopettaja Johanna Lehtinen kertoo tuntemuksistaan, kun tasavallan presidentin kutsukortti saapui hänen työpaikalleen Kontulassa.
Lehtisellä oli musiikintunti käynnissä, ja loppupäivä meni ”pienessä sokkitilassa”. Kutsu tuntui niin epätodelliselta.
Johanna Lehtinen opettaa Keinutien ala-asteen koulussa nelosluokkaa, joka voitti viime lukuvuonna valtakunnallisen Tähtipöllö-lukukisan. Kirjakustantamo Otavan järjestämään kilpailuun osallistui noin 400 koulua ympäri Suomen. Lehtisen oppilaat lukivat yhteensä yli 2,3 miljoonaa sivua.
– Lukutaitotyöni lähti tarpeesta kentällä. Jo edellisessä luokassani oli suomi toisena kielenä -oppilaita 75 prosenttia. He tarvitsivat suomen kielen sanoja. Ajattelin, että ainoa keino saada lisää sanoja on lukea mahdollisimman paljon.
Opettajalla oli taannoin pieni väittely erään oppilaan kanssa siitä, kuinka monta kirjaa on mahdollista lukea. Lopputuloksena koko luokka aloitti lukuhaasteen, joka kasvoi ja kasvoi, kun lapset innostuivat lukemisesta niin paljon. Lopulta he lukivat yhteensä tuhansia kirjoja alakouluvuosiensa aikana.
Yhteensä olen opettanut jo varmasti satoja, ellen tuhansia oppilaita, jos musiikinopetus lasketaan mukaan.
Johanna Lehtinen on tehnyt Helsingin kouluissa opettajan töitä jo yli 20 vuotta. Hän aloitti vuonna 2001 Eläintarhan ala-asteella, työskenteli sen jälkeen Hietakummun ala-asteella ja siirtyi vuonna 2005 Keinutielle.
– Tässä samassa luokassa olen siitä lähtien opettanut. Yhteensä olen opettanut jo varmasti satoja, ellen tuhansia oppilaita, jos musiikinopetus lasketaan mukaan. Tämä on nyt Keinutiellä toinen luokka, jota opetan ensimmäisestä luokasta kuudenteen.
Tieto Linna-kutsusta on levinnyt jo paljon, ja Lehtinen on saanut valtavasti viestejä entisiltä oppilailtaan. Hauskana sattumana Presidentinlinnaan lähtee juhlimaan myös yksi Lehtisen entinen oppilas: näyttelijä Elias Salonen, joka tunnetaan erityisesti tv-sarjasta Aikuiset.
Lukutaidon vahvistaminen on yksi Helsingin strategisista painopisteistä, ja se näkyy monin teoin kaupungin kouluissa, oppilaitoksissa ja päiväkodeissa. Keinutien koulussa on haastattelun hetkellä meneillään lukukuu.
– Suosikkimottoni on ”innostus on tarttuvaa, ja samoin sen puute”. Jos opettaja rakastaa sammakoita, oppilaatkin rakastavat. Se, mistä olemme aidosti innoissamme ja kiinnostuneita, tarttuu, Lehtinen kuvailee.
Hänen luokkahuoneessaan on kirjoja esillä kaikkialla, jolloin niihin on helppo tarttua. Kirjat on saatu lahjoituksina tai lainattu kirjastosta. Aina kun oppilaat ovat tehneet tehtävänsä, on lupa lukea. Lukurutiinit ovat tärkeitä ja yhteisöllisyys kannattelee, Lehtinen painottaa.
– En tiedä, paljonko yksittäinen oppilas on lukenut, sillä teemme tätä yhdessä. Lukevan aikuisen malli on myös tärkeä, ja luen usein itsekin omaa kirjaa pitäessäni lukuvälkkiä. Kannattaa aloittaa lukuprojekti heti ekaluokasta lähtien, hän vinkkaa muille luokanopettajille.
Tärkeää on myös se, että oppilaiden huoltajat suhtautuvat lukemiseen kannustavasti ja sitoutuvat edistämään lukemista.
– Sekä edellisessä että nykyisessä luokassani olen saanut vanhemmat täysin mukaan. Vanhemmat allekirjoittavat ja hyväksyvät joka päivä lukuläksyn. Olen tosi kiitollinen vanhemmille – tämä ei ikinä olisi onnistunut ilman heitä.
Vanhemmat allekirjoittavat ja hyväksyvät joka päivä lukuläksyn. Olen tosi kiitollinen vanhemmille – tämä ei ikinä olisi onnistunut ilman heitä.
Oppilaiden lukemien kirjojen saldo näkyy juhlallisesti luokkahuoneen liitutaululla. Lapset ovat ekaluokasta lähtien lukeneet kirjoja yhteensä jo reippaasti yli 9 000, mikä on mieletön suoritus. Luokan katossa leijuvat ilmapallot osoittavat luettujen kirjojen tasalukua, ja kymppitonni häämöttää jo.
– Oppilaani ovat ihania! Heitä on 22, joista 14 on poikia. Eri kieliä on luokassamme ainakin 14. Oppilaat saattavat hyvin lukea 50 kirjaa päivässä yhteensä. Aikuiset eivät aina hahmota, millaisia kirjat ovat. Niissä voi esimerkiksi olla paljon kuvia ja vain vähän tekstiä sivua kohden. Myös äänikirjoja on mukana, vaikkakaan ei paljon, Lehtinen kertoo.
Luokka on tällä erää Tähtipöllö-kisan kolmannella sijalla. Voittoa ei ehkä tänä vuonna tule, mutta sitä tärkeämpää on se, että luetaan.
Opettaja kertoo itsekin lukevansa paljon, mutta myöntää, ettei pysy oppilaiden tahdissa.
– Luen pari kirjaa viikossa. Minua kiinnostavat myös lasten- ja nuortenkirjat, ja kuvakirjoista innostun myös. Lempikirjani on Sally Salmisen Katrina.
Esimerkiksi Tomi Kontion Kissa nimeltä koira -sarja on hieno. Kieli on niin kaunista, ja sisällöissä on rosoisuutta kuten kodittomuutta ja päihdeongelmia.
Lehtinen painottaa, että monia asioita voi oppia ja opettaa kirjojen ja lukemisen avulla. Hän antaa esimerkeiksi tunne- ja vuorovaikutustaidot, kaveritaidot sekä erilaisuuden käsittelemisen. Myös isompien oppilaiden kanssa apuna voi käyttää kuvakirjoja.
– Esimerkiksi Tomi Kontion Kissa nimeltä koira -sarja on hieno. Kieli on niin kaunista, ja sisällöissä on rosoisuutta kuten kodittomuutta ja päihdeongelmia. Olen todella vaikuttunut niistä kirjoista.
Lukemisen kulttuuri on muuttunut paljon sinä aikana, kun Johanna lehtinen on työskennellyt opettajana. Kirjojen lukeminen on yleisesti vähentynyt ja lasten ja nuorten lukutaito heikentynyt.
– Laitteita on tullut enemmän. Ennen oli ehkä luonnollisempaa, että luettiin enemmän. Nyt vapaa-ajasta kilpailevat kaikki muut asiat, Lehtinen pohtii.
Hän toteaa elävänsä tietyllä tavalla kuplassa, koska omat oppilaat lukevat niin paljon.
– Hekin ihmettelevät, että häh, mikseivät kaikki lue. On jopa erikoista ja surullista, että näin on päässyt käymään.
Uskallan väittää, että näiden lukevien lasten maailmasta tulee rikkaampi kuin mitä se olisi ilman kirjoja.
Lehtinen pitää lukutaitoa sosiaalisten taitojen ohella tärkeimpänä lapsille opetettavana taitona. Lukutaidon päälle rakennetaan kaikki muu. Lukutaito vaikuttaa myös kirjoitustaitoon, ja lukeminen parantaa keskittymiskykyä.
– Uskallan väittää, että näiden lukevien lasten maailmasta tulee rikkaampi kuin mitä se olisi ilman kirjoja. Kirjat tarjoavat onnellisia loppuja ja luovat siten toivoa – mitä esimerkiksi uutiset eivät tarjoa. Laitteiden lisäksi on tullut paljon meistä riippumattomia uhkakuvia.
Lehtinen pitää lukutaitoa ja lukemista kansalaistaitona, jota voi verrata uimataitoon.
– Voit kirjaimellisesti hukkua, jos et osaa lukea. Vaikka eletään sosiaalisen median aikoja, sielläkin pitää osata lukea. Uskon, että konflikteja syntyy paljon vääristä sanoista; kun ei pystytä sanoittamaan omaa tunnetilaa. Jos sanat puuttuvat, miten ilmaista tunteita?
Häntä ei oikeastaan ihmetytä se, että niin monet ovat nykyisin ahdistuneita. Lukemisen puute voi olla yksi syy siihen.
– On tärkeää, että lapsille luetaan kotona ja koulussa ja että kirjoja on tarjolla. Jos minulta vietäisiin lukutaito tai en saisi lukea, se olisi ihan hirveätä, Lehtinen pohtii.
Johanna Lehtisen luokka on siitäkin hieno, että kaikilla oppilailla on luokassa kaveri. Viimeisimmän koulun teettämän hyvinvointikyselyn mukaan ketään ei luokassa kiusata.
Lukukisan pääpalkinto eli 2000 euroa jaettiin tasan oppilaiden kesken, ja jokainen sai noin 100 euroa. Opettaja kertoo, että moni osti itselleen kengät ja osa osti videopelejä. Jotkut laittoivat rahat säästöön. Koulu palkitsi kaikki myös elokuvalipuilla.
– Pormestari (Juhana Vartiainen) kävi onnittelemassa koululla oppilaita. Se oli tosi kova juttu lapsille. Hän toimi mielestäni tosi upeasti oppilaiden kanssa.
Presidentti Alexander Stubbin ja rouva Suzanne Innes-Stubbin itsenäisyysvastaanotolle Lehtinen lähtee jännittynein mielin. Juhlapuvun hänelle on valmistanut oma työkaveri, käsityön opettaja Satu Arola. Puvussa on mustaa ja hopeaa.
– Edelleen tämä on myös hämmentävää, enkä vielä tajua asiaa. Tämä on niin iso kunnia.
Millaisia lukemiseen liittyviä terveisiä haluaisit lähettää helsinkiläisille perheille?
– Lukekaa lapsillenne, niin paljon ja usein kuin voitte. Menkää kirjastoon – meillä on uskomattomat kirjastot ja ilmainen kirjastokortti. Lukekaa myös omalla kotikielellänne. Keskustelkaa siitä, mitä olette lukeneet, ja tehkää lukemisesta yhteisöllinen kokemus.
Teksti: Nina Dale
Kuvat: Tuomas Hakkarainen
