Itäkeskuksen peruskoulussa on yksi valmistava luokka 7.–9.-luokkalaisille yläkoululaisille. Viime vuonna puolet luokan oppilaista oli Ukrainasta, nyt heitä ei ole yhtään. Kaksi on Somaliasta ja loput 11 kukin eri maasta, äidinkielinään muun muassa espanja, ranska, arabia, kurdi ja filipino.
Valmistava opetus kestää yhden lukuvuoden. Jokaiselle oppilaalle tehdään aluksi oppimissuunnitelma ja kielitaidon tason kartoitus. Tunteeko oppilas kirjaimemme vai käyttääkö hän kenties muita kirjaimia?
– Osalla on repaleinen koulupolku takana. Kirjo valtavan laaja. Jokainen oppilas on omanlaisensa, rehtori Jutta-Riina Karhunen kuvailee.
Opettaja tapaa jokaisen huoltajat, ja tapaamisessa on usein tulkki mukana. Koulun monikielisistä ohjaajista on paljon apua, sillä he taitavat somalin, arabian, venäjän, ukrainan ja englannin kielen.
Suomen taidot huomioitava eri aineissa
Kielitietoisuus on Itäkeskuksen peruskoulussa tärkeässä asemassa. Koulun filosofian mukaan koko henkilökunta on vastuussa oppilaiden suomen kielen vahvistamisesta.
– Meillä on paljon S2-oppilaita, ja oppilailla on 30 eri äidinkieltä. Suomen kielen opettaminen pitää ottaa huomioon ihan kaikissa aineissa ja esimerkiksi pullareseptissä kotitaloudessa, Karhunen sanoo.
Marharyta, 15, ja Davyd, 14, muuttivat Helsinkiin viime vuonna Ukrainasta, sodan vuoksi. Marharytan mielestä suomalainen koulu stressaa vähemmän kuin ukrainalainen.
– Täällä opiskeleminen tuntuu mukavalta ja kiireettömältä.
Yhdysvalloista kotoisin oleva Kai, 14, komppaa. Amerikassa oli enemmän koulutyötä, läksyjä ja stressiä. Lorraine, 15, kehuu opettajia, sillä he auttavat ja kohtelevat Suomeen muuttaneita kuten muitakin oppilaita. Hänen kotimaassaan Filippiineillä oli paljon isommat ryhmät, 30–40 oppilasta samassa luokassa.
Kaikki neljä nuorta opiskelivat valmistavalla luokalla viime vuonna ja siirtyivät tänä syksynä yleisopetukseen. Marharyta kertoo osaavansa puhua suomeksi yksinkertaisia lauseita sekä lukea ja kirjoittaa. Kai sanoo ymmärtävänsä peruslauseita, jos konteksti on tuttu.
Molekyylipalikoita ja kuvia
Oppilaiden tukena koulussa työskentelee myös Taitavasti tulevaisuuteen -kehittäjäopettaja Jenni-Pauliina Jokinen. Hänen tehtävänsä on esimerkiksi miettiä, miten oppilaan osaaminen eri aineissa saadaan esiin, vaikka kielitaito olisi vielä puutteellinen.
– Kemiassa olemme rakentaneet rakennuspalikoilla molekyylimalleja. Jos käsitteet ovat vaikeita, niitä avataan suomen lisäksi muilla kielillä ja kuvilla.
Valmistava luokka opiskelee ryhmänä, mutta jotkut siirtyvät nopeasti myös yleisopetuksen puolelle, esimerkiksi matematiikkaan. Tämä on tärkeää kavereiden saamisen ja suomen kielen kuulemisen kannalta.
Joskus opettaja saattaa tuntea riittämättömyyden tunnetta, kun oppilas ei ymmärrä.
– Valmistavana vuonna opettajan ei tarvitse arvioida mitään muuta kuin kielen oppimista. Matematiikassa moni on taitava, ja Google-kääntäjä saa olla apuna oppitunneilla, Karhunen muistuttaa.
Oppilaat voivat käyttää omaa vahvaa kieltään tilanteissa, joissa suomen osaaminen muodostuu esteeksi. Myös englannin kielen käyttö on sallittua.
Oppiminen vaikuttaa identiteettiin
Valmistavan luokan tehtävänä on opettaa sen verran suomen kieltä, että oppilas pystyy seuraavana vuonna seuraamaan opetusta muiden mukana yleisopetuksessa.
– Onhan se ihan järjettömän haastava tehtävä. Meillä melkein kaikki menee vuotta alemmalle luokalle, Karhunen kertoo.
Jos nuorella on tietoja ja taitoja alemmilta luokilta lähtömaastaan, tilanne on hyvä. Jos hän ei ole käynyt koulua tai ei osaa lukea ja kirjoittaa, riittävän kielitaidon saavuttaminen vuodessa on vaikeaa.
Rehtori näkee, että kielen ja koulutaitojen oppiminen helpottuisi, jos valmistavan opetuksen pituus olisi joustavampi. Peruskoulun loppuvaiheessa yksi vuosi suomen kielen oppimiseen on usein liian lyhyt aika.
– Oppilaan identiteetti muodostuu helposti negatiiviseksi, jos hän jatkuvasti kokee, ettei opi. Jos koko ajan pitää pinnistellä, siitä voi tulla myös käytöshäiriöitä.
Myös oppilaat toivovat joustavuutta.
– Lisävuosi kielen opettelua olisi hyvä. Opetuksen sisällön ymmärtämiseen tarvitsee syvää suomen osaamista ja hyvän arvosanan saaminen on hankalaa, Maharyta miettii.
Melkein kaikki maahan vasta muuttaneet nuoret osaavat englantia, mitä kannattaisi Karhusen mielestä hyödyntää. Englanninkielisen koulunkäynnin mahdollisuuksia voisi hänen mielestään Helsingissä lisätä.
– Jos haluamme nopeampaa integroitumista, pitäisi olla mahdollisuus opiskella ammatti englanniksi. Eiväthän he kaikki lopulta jää Suomeen.
Joustava yhteistyö on vahvuus
Taitavasti tulevaisuuteen -hanke käynnistyi viime keväänä. Kehittäjäopettajia on yhdeksässä helsinkiläiskoulussa vahvistamassa valmistavasta perusopetukseen siirtyvien yläkoululaisten taitoja ja luomassa yhteisiä toimintamalleja siirtymiin.
Jokinen tekee koulussa yhteistyötä muun muassa erityisopettajien, S2-opettajien, monikielisten ohjaajien ja koulunkäynnin ohjaajan kanssa.
– Joustava yhteistyö eri ammattilaisten välillä on koulumme vahvuus. Kukaan ei jää asioiden kanssa yksin, hän tuumaa.
– Henkilökuntamme on todella ratkaisukeskeistä eikä lähde asioihin ongelmien kautta, Karhunen kehuu.
Koulussa järjestetään paljon eri projekteja, joissa valmistavan luokan oppilaat tekevät asioita yhdessä muiden kanssa. Retkien ansiosta nuoret oppivat pärjäämään arjessa; käyttämään metroa, käymään kaupassa ja kirjastossa sekä nauttimaan lähiluonnosta.
– Ei kannata pelätä uuden kielen puhumista! nuoret kannustavat muita maahan muuttaneita.
Jokinen on tärkeässä asemassa, kun valmistava luokka päättyy. Hän varmistaa yhdessä opinto-ohjaajan ja monikielisen ohjaajan kanssa, että kaikki olennaiset tiedot oppilaasta siirtyvät.
– Olen myös oppilaille entuudestaan tutumpi aikuinen, jonka puoleen kääntyä, jos tulee jokin kysymys tai pulma. Oppilaiden tukeminen on hyvin tilannekohtaista.
Kunnioittava kohtaaminen
Myönteisen kasvatuksen ja vahvuusperustaisen toimintakulttuurin rakentaminen on ollut Itäkeskuksen peruskoulussa merkittävässä roolissa. Kun opettaja tuntee oppilaansa ja hänen vahvuutensa, hän osaa myös tukea niitä.
Vahvuussanastoa ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoitellaan yhdessä oppilaiden kanssa säännöllisesti. Koulu käyttää apunaan Huomaa hyvä -materiaalia.
– Hyvinvointi lähtee siitä, että osataan olla muiden kanssa. Kiinnitämme kaveritaitoihin ja sosiaalisiin taitoihin paljon huomiota, rehtori kertoo.
Koulu on suhteellisen pieni: 420 oppilasta, joista yläkoululaisia on noin 160. Pieni yhteisö luo turvaa.
– Opettajat tunnistavat oppilaat ulkonäöltä, moikkaamme toisiamme käytävillä ja on helppo jäädä juttelemaan, Jokinen kertoo.
Karhunen mainitsee useaan otteeseen kunnioittavan kohtaamisen merkityksen hyvinvoinnille.
– Se, miten koulun aikuiset kohtaavat nuoria kunnioittavasti, vaikuttaa suoraan siihen, että nuoret kunnioittavat aikuisia. Olemme onnistuneet siinä.
Itäkeskuksen valmistavalle luokalle tulee oppilaita myös muista kouluista. Vuoden jälkeen he siirtyvät tyypillisesti omaan lähikouluunsa, mutta eivät aina. Viime vuoden oppilaista moni jäi Itäkeskukseen, koska paikkoja oli. Näin heidän ei tarvinnut aloittaa kaikkea alusta uudessa koulussa.
Irti piilorasismista
Koko Itäkeskuksen peruskoulun henkilökunta on käynyt antirasistisen työotteen koulutuksen.
– Piilorasismia on kaikissa kouluissa. Se ilmenee asenteissa, ilmeissä ja muualla, ja siihen pitää kiinnittää huomiota, Karhunen painottaa.
Suomi on tutkimusten mukaan eräs maailman rasistisimmista maista, ja rasismia voi kohdata vaikkapa kadulla. Lorrainen mielestä kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan ole rasisteja – eivät etenkään nuoret, eivätkä kaikki aikuiset.
– Olin kerran torilla, jossa yksi rouva huusi minulle, että mene takaisin Kiinaan. Vaikka en ole sieltä.
Rakenteellisesta rasismista irti pääseminen vaatii työtä, aikaa ja vaivaa. Kun työ- tai opiskeluympäristö on monikulttuurinen, ajattelu muuntuu niin, ettei ihmisiä ajattele heidän taustansa kautta.
– Kaikkien hyvinvoinnin kannalta on hyötyä siitä, että Suomeen myöhään saapuvat lapset ja nuoret pärjäävät. Koko henkilökuntamme läpileikkaava ajatus on se, että teemme kaikkemme, jotta he pärjäävät opinnoissa, pääsevät työelämään ja menestyvät elämässä, Jutta-Riina Karhunen sanoo.
Osa lapsista tulee konfliktialueilta. Jos on nähnyt elämässä rankkoja asioita – väkivaltaa tai sotaa – on vaikea kuvitella muunlaista tulevaisuutta.
– Toiveikkuuden luominen ja näköalattomuuden torjuminen on tärkeää. Sen ajattelutavan iskostaminen, että asiat voivat mennä paremmin ja että sinusta voi tulla mitä vain.
TekstI: Nina Dale
Kuvat: Laura Oja
Artikkeli on osa kokonaisuutta, jossa esitellään Helsingin tekoja hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi yhdessä, meistä jokaiselle.
#koulutus2030 #helsinkioppiitulevaisuudentaidot
