Paino itsessään ei kerro terveydentilasta tai työsuoriutumisesta. Kaikkein vähiten se kertoo ihmisarvosta.
Moni kuitenkin kokee kärsivänsä itse ylipainosta ja on kamppaillut pitkään pudottaakseen painoa.
Kysyntä tiedostetaan ja markkinoilla on vaikka millaisia humpuukimaakareita, jotka lupaavat sitä, mitä halutaan saada: helppoja ratkaisuja.
Ongelma on siinä, ettei helppoja ratkaisuja ole olemassakaan. Monesti kuulee sanottavan, että ”tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta se ei onnistu käytännössä”. Ei ihme, jos ei onnistu, sillä ylipainon taustalla on usein kauas historiaan ulottuvia ajatus- ja toimintamalleja tai kuormittava elämäntilanne. Yhteiskunnalliset odotukset ihannepainosta voivat myös näyttäytyä haitallisena ajatuksena taustalla. Näihin on tärkeä päästä kiinni, ennen kuin muutos elintapoihin on mahdollista. Paino seuraa vasta näiden perässä, eikä siihen kannatakaan kiinnittää liikaa huomiota. Oleellista on hyvinvointi.
Tiukka ruokavalio tai ulkoa ohjelmoitu pikadieetti ei muuta taustalla olevia haasteita, vaan muutos vaatii pysähtymistä, pohdintaa ja oivalluksia. Todellisuudessa painonhallinta on usein rennompaa kuin mitä ajatellaan. Tärkeää on joustavuus ja kohtuullisuus, ei superterveellisyys. Keskeistä on löytää omaan arkeen sopivia tapoja syödä monipuolisesti, liikuttaa kehoa ja hallita stressiä – pitää itsestä huolta.
Tämän harjoittelu vaatii aikaa ja tukea.
Tärkeää olisi mahdollistaa asiantuntevaa tukea heille, jotka toivovat painonpudotusta. Tukea, jossa asiakas voisi ammattilaisen avulla käydä läpi keho- ja ruokasuhdettaan rauhassa tutkaillen.
Jotta voisimme jatkossa palvella asiakkaittemme tarpeita entistä paremmin, olemme lähteneet kehittämään työterveyshuoltoon sopivia ratkaisuja painonhallinnan tueksi. Juuri käynnistyvässä ”Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille” -hankkeessa tutkimme yhteistyössä HUSin Painonhallintatalon kanssa, millainen tukimuoto olisi toimivin. Tutkimuksessa saatavan tiedon avulla pyrimme luomaan aidosti vaikuttavan painonhallinnan tukimallin kaikkien saataville.
Kirjoittaja on Työterveys Helsingin työterveyspsykologi Siniriikka Männistö
Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Hengessä 1/2021
Kuva: Maija Astikainen © City of Helsinki