Neuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat Anna-Stina Hemstrand, Sonja Tammiluoma-Hissa ja Yasmine Owusu tietävät kokemuksesta, että perheet arvostavat neuvolapalveluja.
Kolmikolle itselleen työssä parasta ovat juuri perheet mutta myös työn palkitsevuus.
– Raskaus ja vauvan syntymä ovat yleensä iloisia asioita. Tietenkin meillä on välillä raskaita päiviä, mutta teemme merkityksellistä ja hienoa työtä, Owusu kertoo.
Työtehtävät ja työn luonne olivat hänelle tuttuja ennen alan opintoja ja töitä, sillä myös hänen äitinsä ja tätinsä ovat neuvolassa töissä.
Kolmikko on nyt kokoontunut Haagan neuvolaan, Hemstrandin työpaikalle, jolloin heitä on helppo tentata. Kuinka harkiten he ovat valinneet saman ammatin vai onko kyseessä pikemminkin sattuma?
Työ neuvolassa ei alun perin ollut kenellekään heistä itsestään selvää. Tammiluoma-Hissasta piti tulla eläinlääkäri, mutta hän kouluttautui ensin lastenhoitajaksi ja teki alalla töitä kymmenisen vuotta.
Hemstrandin tausta on kotisairaanhoidossa, mutta hän kouluttautui myöhemmin kätilöksi. Owusu on tehnyt aiemmin töitä vanhusten parissa.
He ovat yhtä mieltä siitä, että opiskelu nykyisiin töihin on ollut hyvä valinta.
Voimakas ammatti-identiteetti
Maan ensimmäinen neuvola perustettiin Helsinkiin sata vuotta sitten. Historiansa aikana neuvoloiden toiminta on laajentunut, ja esimerkiksi raskausajan ultraäänitutkimus on muiden neuvolapalvelujen tavoin maksuton.
Tammiluoma-Hissa aloitti Maunulan terveysasemalla terveydenhoitajana 1999 ja kertoo hymyssä suin, ettei jättäisi nykyistä työtään ”kuin kannettuna jalat edellä”.
Tehtävät ovat vuosien aikana vaihdelleet. Esimerkiksi väestövastuun aikana hänen asiakkaitaan olivat alueen asukkaat vauvasta vaariin.
Hemstrand on tehnyt töitä Haagan neuvolassa 2007, ja Owusu aloitti alalla vuonna 2018. Nykyään hän on töissä Munkkiniemen neuvolassa.
He kertovat, että neuvolan terveydenhoitajia yhdistää hyvin voimakas ammatti-identiteetti. Tämä tulee hyvin esiin esimerkiksi yhteisissä koulutustilaisuuksissa mutta muutoinkin, kun kollegat kohtaavat.
Tammiluoma-Hissa pohtii, että alan ammattilaisille ominaista on voimakas yhteen hiileen puhaltaminen. Kun neuvoloiden terveydenhoitajat olivat lisätöinä koronarokotuksia antamassa, eri puolilta kaupunkia tulleista ”neuvolaterkkareista” muodostui nopeasti oma kiinteä porukkansa.
– Olemme todella kollegiaalisia ja pidämme hyvää huolta uusista alalle tulijoista.
Monimuotoisia perheitä
Vaikka Owusu on kolmikon tuorein alan osaaja, jo hänen aikanaan työhön on tullut paljon uutta. Hän kertoo esimerkkinä sosiaalisen median, joka on tuonut nuorille perheille uudenlaisia paineita.
Facebookissa on omia ryhmiä tiettynä ajankohtana syntyneiden vauvojen perheille, ja vanhemmat vertaavat oman vauvansa kehitystä toisiin. Pienikin poikkeama voi aiheuttaa isoa huolta.
– Vanhemmat saattavat ihmetellä esimerkiksi, miksi oma vauva nukkuu yöllä vähemmän kuin jotkut muut vauvat.
Hemstrand kertoo, että hieno asia on isien aktiivinen mukaantulo. Vielä 2000-luvun alussa isät olivat pieni vähemmistö neuvola-asiakkaista, mutta nykyään he tulevat luontevasti vastaanotoille vauvan kanssa myös ilman lapsen äitiä.
Helsinkiläisissä neuvoloissa näkyy selkeästi myös perheiden monimuotoisuuden yleistyminen. Maahanmuuttajaperheitä on yhä enemmän, ja tulkkauspalveluista on tullut monen neuvolan arkea.
Monimuotoisuus näkyy myös samaa sukupuolta olevien vanhempien sekä yhden vanhemman perheinä.
Kolmikko pohtii, että jotakin nykyajasta kertonee suuri kontrollin tarve. Osa vanhemmista on tottunut aikatauluttamaan kaiken ja elämään kalenterinsa mukaan. Elämänmullistus voi olla melkoinen, kun vauva vähät välittää viikon päivistä tai kellon ajoista.
Terveydenhoitajien tärkeä tehtävä on tiedon jakaminen ja rauhoittelu. Moni vanhempi huojentuu kuullessaan, että tilanne kuulostaa täysin normaalilta.
On vauvoja, jotka nukkuvat yöt putkeen mutta yleisempää on, että he heräilevät ja tarvitsevat yösyöttöjä. Ja että ikävä kyllä ei ole olemassa kikkakutosia, joilla vastasyntyneen vuorokausirytmin saisi tuosta vain oman toiveen mukaiseksi.
Yksi työn hienoimmista asioista on päästä seuraamaan, kuinka lapset kasvavat ja tulevat ennen kouluun menoa kuusivuotistarkastukseen neuvolakortti kädessään. Eikä ole ollenkaan harvinaista saada samalla kiitokseksi piirustus iloisine hahmoineen ja aurinkoineen.
Teksti: Kirsi Riipinen
Kuvat: Kaisa Sunimento ja Työväenmuseo Werstas
