Työnjohtaja Tero Nenonen Staran metsäpalveluista ojentaa pakettiautosta suuria puisia pönttöjä Helsingin kaupungin ympäristöasiantuntijalle Raimo Pakariselle. Ne muistuttavat vähän linnunpönttöjä, mutta litteys paljastaa, että niistä kaavaillaan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja pohjanlepakoille. Ne ovat kautta aikain ensimmäiset Helsingin kaupungin tilaamat lepakkopöntöt.
Malminkentän alueella rakennetaan paraikaa katuja tuleville asukkaille. Monimuotoiseksi rakennettavalle alueelle tulee asuntoja, palveluita, päiväkoteja, koulu, pelastusasema ja puistoverkosto. Ensimmäisten talojen rakentaminen alkaa ensi talvena Nallenrinteessä, ja tulevaisuudessa pikaraitiotieyhteys kulkee Malmin sairaalalta Malminkentälle, Kumpulaan ja Viikkiin.
Alueella sijainneessa ja puretussa talossa on asustanut pohjanlepakoita, joille luonnonsuojelulain ja ELY-keskuksen lupaehtojen mukaisesti rakennetaan uusia tiloja. Pönttöjä on kolme ja yhteen mahtuu jopa 100 pohjanlepakkoa. Pääasiassa pöntöissä asustelee 20-30 lepakkoa. Niihin odotetaan pohjanlepakkoyhdyskuntaa.
—Lepakot voivat heräillä horroksesta jo maaliskuun lopulla, jos on lämmintä. Naaraat hakeutuvat yhdyskuntaan synnyttämään poikasia, Pakarinen tietää.
Lepakot vieroksuvat öljyn tuoksua
Kävelymatka tien varrelta pienen metsikön keskelle vie vain minuutteja. Pysähdymme korkean koivun kohdalle.
Lepakkopönttöjen asentamisesta vastaava Nenonen puki jo aiemmin ylleen valjaat. Hän alkaa kiinnittää tikapuita köydellä puuhun, jotta pönttöjen asennus sujuu turvallisesti. Sitten itse pönttö saa köyden ja Nenonen nousee tikkaille. Hän viittilöi Pakariselle.
—Nostatko sitä pönttöä? Näissä pöntöissä on kumista tehnyt kiinnityshihnat, jotka suojaavat puun pintaa, Nenonen sanoo ja kertoo, että pöntöt on rakennettu Staran Tuomarinkylän puutyöverstaalla.
—Ne on valmistettu havuvanerista ja maalattu vesipohjaisella maalilla, sillä lepakot vieroksuvat öljyn tuoksua.
Pakarinen jatkaa sanomalla, että ohjeena on käytetty Luonnontieteellisen keskusmuseon jakamaa testattua ohjetta.
—Kapeiden lepakkopönttöjen sisällä on välilevyt, joissa on viiden senttimetrin välein uria. Lepakot pystyvät tarttumaan niihin kynsillään.
Tavoitteena lämpimät olot
Alkaa kuulostaa siltä, että lepakoille tulee melkoisen ahtaat olot uusissa noin 70 senttimetriä korkeissa ja 50 senttimetriä leveissä asumuksissa.
—Lepakot pitävät aika tiiviistä ja lämpimistä oloista. Juuri siksi pöntöt ovat mustia ja kaksi kolmesta asennetaan etelään päin, että ne saavat riittävästi auringonvaloa, Pakarinen vahvistaa.
Ahtaudella on toinenkin etu: se pitää ampiaiset loitolla.
Keskustelun lomassa Nenonen on asentanut ensimmäisen etelään suunnatun pöntön melko korkealle puuhun ja asentaa sen vastakkaiselle puolelle tulevaa pönttöä. Se on suunnattu pohjoiseen sen varalta, jos olot toisessa pöntössä kuumenisivat liikaa.
—Työssäni ei ole yhtään samanlaista työpäivää, Nenonen toteaa.
Kahden pöntön asennukseen meni vajaat puoli tuntia.
Pussit papanoille
Kun Nenonen asentaa kolmatta pönttöä toiseen puuhun, hän ja Pakarinen miettivät, asennetaanko lepakkopönttöihin myöhemmin vielä pussit papanoiden keräämiseksi. Siinä samassa käpytikka alkaa hakata läheistä pylvästä. Talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset lentelevät tuonnempana. Koukkunokkainen isolepinkäinen yrittää pyydystää yhtä pikkulinnuista.
Pakarisen mukaan tulevaisuudessa metsiköstä tulee puisto, jonka puusto jää osittain luonnontilaan. Juoksuhauta tulee edelleen kulkemaan kumpuilevan puiston läpi. Juoksuhautoja rakennettiin Helsinkiin kaikkiaan 37 venäläisten johdolla vuodesta 1915 lähtien. Ideana oli turvata Helsinkiä saksalaisten maihinnousulta.
Mutta missä ne pohjanlepakot talvehtivat?
—Lepakot talvehtivat horroksessa yli puoletkin vuodesta luolissa, maakellareissa ja kivikoissa routarajan alapuolella, Pakarinen sanoo.
Kuka tietää: ehkä jopa Malminkentän kivikasoissa on lepakoita yhdessä käärmeiden ja sisiliskojen kanssa.
Teksti: Katja Alaja
