Monikielisessä varhaiskasvatusyksikkö Herukka-
Mustikassa eri kulttuurit ja kielet kohtaavat päivittäin. Siru Varsamäki työskentelee S2-opettajana tukien lasten kielellistä kehittymistä arkisten tilanteiden ja leikin kautta.
Ruska täplittää päiväkodin pihaa syksyisenä iltapäivänä. Päiväkoti Herukka muodostaa yhdessä päiväkoti Mustikan kanssa varhaiskasvatusyksikön, jossa Siru Varsamäki työskentelee suomi toisena kielenä -opettajana.
– Olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja halusin jo nuorena kieltenopettajaksi, Siru Varsamäki kertoo.
Siru on ensimmäiseltä tutkinnoltaan sosionomi, ja hänen polkunsa päiväkoti Herukkaan on kulkenut useamman mutkan ja maan kautta. Ensikosketus päiväkodissa työskentelyyn tuli jo sosionomiopintojen aikana, vaikka hän ei tuolloin vielä suunnitellut jäävänsä varhaiskasvatuksen pariin. Pian valmistumisen jälkeen Siru asettui sosiaalityöhön, jossa työskenteli aikuissosiaaliohjaajana. Suunnitteilla oli myös käänteentekevä matka Brasiliaan.
– Opiskelin portugalia intensiivikurssilla tulevaa Brasilian matkaani varten. Kävi niin, että ihastuin totaalisesti portugalin kieleen. Osallistuin kaikille kursseille, mutta sekään ei tuntunut riittävän. Mielessäni kummitteli yhä lapsuuden haaveet kieltenopettajan työstä, Siru toteaa.
Siru päätti ottaa askeleen lähemmäs unelmaansa hakemalla Helsingin yliopistoon opiskelemaan portugalilaista filologiaa. Opintoihin sisältyi myös suomen kielen opintoja, vaikka Siru valmistuikin portugalin kielen aineenopettajaksi.
– Jo opintojen kandivaiheessa päiväkoti Herukan johtaja, Onerva Annaniemi-Nguyen, houkutteli minut takaisin päiväkotimaailmaan tekemään keikkavuoroja pääkaupunkiseudun päiväkoteihin, Siru muistelee.
Ensimmäisen varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuuden aikana Sirulla heräsi niin pirskahtelevaa innostusta, että hän pohti, miksi koskaan edes lähti päiväkotimaailmasta.
– Muistan ajatelleeni, että tämä on niin kivaa. Tätä haluan aina tehdä.
Kun päiväkoti Herukassa aukesi mahdollisuus aloittaa suomi toisena kielenä -opettajana, Siru tarttui tilaisuuteen. Nykyään hän opettaa päivätyössään lapsille suomen kieltä.
– Haluan olla kieltenopettaja ja pidän varhaiskasvatuksen alasta. Nykyään kaksi ammattiani yhdistyvät tavallaan yhdeksi.
Siru on aiemmin työskennellyt muun muassa hankekoordinaattorina kehitysyhteistyön parissa, sosiaaliohjaajana ja työvoimasuunnittelijana. Sosiaalialalla työnkuvaan kuului paljon tulipalojen sammuttelua, mikä teki arjesta välillä kuormittavaa. Paluu päiväkotiin tarjosi toisenlaisen, energisoivan
ympäristön. Siru pääsi yhdistämään akateemisen puolen ihmisten kanssa työskentelyyn. Hanketyö kiinnostaa yhä, mutta Siru on toistaiseksi tyytyväinen kieltenopettajan työhönsä.
– Lapsissa on tulevaisuus, ja he ovat täynnä intoa. Se on todella inspiroivaa. Minulla olisi aivan liikaa energiaa vain tietokoneen äärellä istumiseen, Siru naurahtaa.
Jatkamme jutustelua Sirun työhuoneessa, joka on tavallista hiljaisempi syyslomaviikon vuoksi – päiväkodissa on tänään vain kourallinen lapsia. Normaalisti tiloissa voi kuulla lukuisia eri kieliä, kuten arabiaa, englantia, kiinaa, somaliaa, portugalia, bulgariaa ja punjabia.
Siru työskentelee pääsääntöisesti päiväkoti Herukan puolella. Hän opettaa suomen kieltä pienryhmissä, joissa lasten kielitaitotaso ja -tavoitteet ovat samankaltaisia. Päiväkoti Mustikan puolella hän on pedagogisena tukena kerran viikossa. Aamupäivät kuluvat leikeissä ja pienryhmätoiminnassa, joissa kieltä opitaan erilaisten apumateriaalien tuella. Iltapäivät keskittyvät suunnittelutyöhön ja yhteistöihin liittyvien asioiden käsittelyyn.
– Meillä on lasten kanssa noin puolen tunnin mittainen opetustuokio, joka alkaa lyhyellä piirillä. Piirissä käymme läpi lasten kuulumisia, tulevan tuokion aihetta tai keskustelemme tietystä teemasta kuvatuen avulla. Tämän jälkeen saatamme lukea, harjoitella uutta sanastoa pelillisten menetelmien avulla tai toteuttaa tuettua leikkiä. Joskus teemme myös retkiä. Viimeksi opettelimme eläimiin liittyvää sanastoa ja kävimme retkellä Luonnontieteellisessä museossa, Siru kertoo.
Muistona museoretkestä ovat Nooan arkkiin piirretyt ja väritetyt eläimet. Päiväkodin seiniä koristavat myös monenlaiset suomen kielen oppimista tukevat kuvitukset, kuten kommunikointitaulustot ja esimerkiksi Roihusten perheen materiaalit. Leikillisyys ja pelillisyys ovat tärkeitä, mutta Siru korostaa arkisen vuorovaikutuksen merkitystä.
– Arjen pedagogiikka on kaikkein tärkeintä. Lapsen sanasto kehittyy parhaiten, kun aikuiset kertovat aktiivisesti ääneen, mitä nyt tehdään. Opettajilla on suomalaisessa varhaiskasvatuksessa melko vapaat kädet toteuttaa varhaiskasvatuksen tavoitteita, jonka ansiosta opettajat voivat luoda oman näköistä pedagogiikkaa ja ottaa paremmin huomioon lasten mielenkiinnon kohteita ja tarpeita.
Myös leikillä on tärkeä rooli kielen oppimisessa. Siru esittelee yhtä suosikkikirjoistaan, Mur ja mustikka -kirjaa, jonka kaunis ja yksinkertainen tarina sopii erityisesti lapsille, joiden sanavarasto on vielä kehittymässä.
Lasten yhteen suosikkileikkiin kuuluu legoja muistuttavat ammattihahmot, jotka ovat olleet kovassa käytössä kielitaitoa kehittävissä leikeissä.
– Rakennamme esimerkiksi leipuria tai poliisia muistuttavalle hahmolle työympäristön ja mietimme yhdessä, mitä työvälineitä hahmo tarvitsee. Myös muistipelit ovat tehokkaita etenkin pienemmän sanavaraston omaavien lasten kanssa, koska pelatessa sanavarasto laajenee kuin huomaamatta. Näissä tilanteissa pääsee harjoittelemaan myös tärkeitä lauserakenteita ja kysymistä.
Sirun mukaan aikuisten osallistuminen leikkeihin on erityisen tärkeää. Ilman aikuisia monikieliset lapset saattaisivat helposti siirtyä leikkimään vahvimmin edustetulla äidinkielellään tai lingua francana toimivalla englannilla. Aikuisen tehtävä on mallintaa suomenkielistä sanastoa ja huolehtia, että jokainen lapsi pääsee mukaan leikkeihin.
Samaistumispintaa monikulttuurisuuteen kertyi myös ajanjaksona, jonka Siru asui
Portugalissa. Nyt hän ymmärtää paremmin, miltä tuntuu luovia vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Monikielisessä päiväkodissa huoltajien kanssa ei aina ole yhteistä kieltä, mutta toimivat keinot löydetään aina.
– Käytämme vanhempainilloissa ja arkisissa tilanteissa apuna elekieltä ja
kuvapohjia. Tärkeimmät keskustelut käydään aina tulkin avulla, Siru selittää.
Siru kokee päiväkodin monikulttuurisuuden suurena rikkautena niin lasten kuin työntekijöiden osalta. Maailmaa saa katsoa monesta perspektiivistä. Hän toivoo, että myös päiväkodin lapset kokevat monikulttuurisuuden vahvuutena ja kasvavat ennakkoluulottomiksi.
Eurooppalaisen viitekehyksen mukaan perustason kielenkäyttäjän tavoitteena on, että lapsi pystyy ilmaisemaan perustarpeensa ja suoriutumaan sosiaalisista tilanteista yksinkertaisin ilmauksin. Päiväkotiympäristössä ei voi kuin ihastella lasten kekseliäisyyttä ja luovuutta kielenkäytössä.
– Aina on hauskaa kuulla lasten omia versioita sanoista. Esimerkiksi “aukiainen” on heidän versionsa piha-alueen avatusta portista, Siru kertoo hymyillen.
Päiväkoti Herukassa lapset pääsevät omaksumaan uuden kielen äidinkielenomaisesti. Tämä on tärkeää, koska kielitaidon puutteet voivat aiheuttaa haasteita koulun alkaessa. Sirulla on kokemusta luokanopettajan sijaisuuksista, joissa oppilaat eivät ole olleet tasavertaisessa asemassa luokkatovereidensa kanssa, sillä heillä ei ole ollut riittävää kielitaitoa pärjätäkseen suomalaisessa peruskouluympäristössä.
– On hienoa, että jo varhaiskasvatuksessa panostetaan suomen kielen oppimiseen. Vieraskielisten suomen kielen taidoissa on havaittu paljon puutteita. Tähän halutaan reagoida, jotta saamme luotua lapsille tasavertaiset oppimismahdollisuudet koulua varten.
