Helsingin kaupunki selvitti kyselytutkimuksella korona-aikana kaupungista poismuuttaneiden kokemuksia. Kyselyyn vastasi 1 110 Helsingistä 1.1.2021–31.7.2022 Etelä-Suomen alueelle muuttanutta 24–65-vuotiaista henkilöä. Kyselyn ensimmäisiä tuloksia raportoitiin jo elokuussa ilmestyneessä artikkelissa. Nyt julkaistussa tutkimusartikkelissa tarkastellaan kotitalouksien muuttosyitä, kohdealueen harkintaa sekä kokemuksia tyytyväisyydestä asuinalueeseen ja -olosuhteisiin ennen ja jälkeen muuton erityisesti lapsiperheiden näkökulmasta.
- Lapsiperheiden muuton syynä oli useimmiten isomman asunnon tarve ja toive pientalosta omalla pihalla. Kolme neljästä muuttaneesta lapsiperheestä muuttikin pientaloon, vaikka 80 prosenttia oli asunut Helsingissä kerrostalossa, sanoo tutkija Sirkku Järvelä Helsingin kaupunkitietopalvelusta.
Myös omistusasuminen lisääntyi muutossa lähes vastaavalla tavalla. Samalla asunnon koko kasvoi useimmilla selvästi. Yksinasuvilla liian korkeat asumiskustannukset olivat muita kotitaloustyyppejä tärkeämpi asunnonvaihdon syy.
- Omistustontin merkitys nousi kyselyssä merkittäväksi syyksi Helsingistä poismuuttoon. Lähes puolet lapsiperheistä piti tärkeänä syynä muuttoa asuntoon tai taloon, joka sijaitsee omalla tontilla. Helsingistä toiveita vastaavaa asuntoa ei siis ollut löytynyt sopivaan hintaan, kertoo toinen artikkelin kirjoittajista, projektipäällikkö Jenni Väliniemi-Laurson kaupunginkanslian Asumisen yksiköstä.
Omistustontti oli tärkeä tekijä myös noin 40 prosentille pariskunnista. Yksinasuvista viidesosa piti omistustonttia tärkeänä, mutta heillä vuokralta omistusasumiseen muuttaneiden osuus olikin huomattavasti vähäisempi kuin lapsiperheillä ja pariskunnilla.
Myös Helsingin asuinalueita oli harkittu muuttokohteena
Muuttokohteena lapsiperheet harkitsivat useimmin Espoota. Kuitenkin lähes puolet heistä harkitsi myös entistä asuinaluettaan Helsingissä. Lapsiperheet olivat selvästi kiinnostuneempia asuinalueelle jäämisestä verrattuna muihin kotitaloustyyppeihin. Sen sijaan jotain muuta kuin entistä asuinaluettaan Helsingissä harkitsi noin puolet yksinasuvista ja nuorista pariskunnista. Keski-ikäiset pariskunnat (41–65-vuotiaat) olivat vähiten kiinnostuneita Helsinkiin jäämisestä.
Harkitut alueet olivat myös niitä alueita, joille vastaajat päätyivät muuttamaan. Keski-ikäisiä pariskuntia lukuun ottamatta vastaajista puolet tai enemmän pysyi pääkaupunkiseudun sisällä. Erityisesti yksinasuvat ja nuoret pariskunnat suosivat suuria kaupunkeja (Espoo, Vantaa, Turku ja Tampere), joihin muutti heistä lähes 70 prosenttia.
Kaikista kyselyvastaajista 46 prosenttia päätyi muuttamaan asuinalueelle, joka ei ollut entuudestaan tuttu. Lapsiperheistä jopa puolet vastasi, että alue ei ollut heille tuttu ennen sinne muuttamista. Tulokset tuovat ilmi toisaalta muuttoon vaikuttaneet kannustimet, kuten Helsingin asuinalueiden sekä asuntomarkkinoiden epäkohdat, ja toisaalta alueisiin liitettyjen mielikuvien vaikutuksen muuttojen taustalla.
Tyytyväisyys lapsiperhepalveluihin koheni uudella asuinalueella
Uuden asuinalueensa piirteistä lapsiperheet olivat erityisen tyytyväisiä sen soveltuvuuteen lapsille, rauhallisuuteen, turvallisuuteen ja yleiseen siisteyteen. Kaikissa näissä tyytyväisten osuus oli vähintään 90 prosenttia. Tyytyväisten osuus noin kaksinkertaistui muuton seurauksena.
Myös päivähoitopalveluihin, koulun maineeseen ja lähikoulun laatuun uudella paikkakunnalla yli 80 prosenttia lapsiperheistä oli tyytyväisiä, kun Helsingissä entisellä alueella noin 40 prosenttia oli näihin tekijöihin tyytyväisiä.
Kaiken kaikkiaan tutkimustulosten perusteella Helsingistä poismuuttaneiden muuttosyyt vaihtelevat kotitaloustyypin mukaan. Lapsiperheiden näkökulmasta tulokset osoittavat, että Helsinkiin jäämistä harkittiin vahvasti. Poismuuton tärkeimpiä syitä olivat halu omaan pihaan ja pientaloon omistustontilla.
