Seuraavaksi on jonkin aivan uuden alan aika. Näin päätti diplomi-insinööriksi valmistunut Petri Forsström, 40, kun hänen edellinen tutkijan työpestinsä tuli päätökseen.
Hetken pohdittuaan nelivuotiaan lapsen isä tuli siihen tulokseen, että häntä kiinnostaa eniten varhaiskasvatuksen parissa työskentely.
– Vanhempana olen pyrkinyt ennen kaikkea empaattiseen ja rakastavaan kasvatukseen. Olen myös pitkään ollut kiinnostunut opettamisesta, ja olen tehnyt opettajan sijaisuuksia ala- ja yläasteella.
Vaihtoehtoja kartoitettuaan Petri valitsi pyrkiä opiskelemaan varhaiskasvatuksen lastenhoitajaksi Helsingin kaupungin oppisopimuskoulutuksella. Hän tiesi, että koulutuksessa pääsee heti töihin ja tutkinto antaa pätevyyden toimia varhaiskasvatuksen lastenhoitajan ammatissa.
– Valintaani vaikutti myös se, että oppisopimuskoulutuksesta saa palkkaa. Palkattoman opiskelun ja perhearjen yhdistäminen on haastavaa.
Koko hakuprosessiin kului vain noin kuukausi.
– Arkeni vaihtui vauhdikkaasti tyystin toisenlaiseksi uuden työnkuvan myötä.
Palkallista opiskelua
Keväällä Helsingin kaupunki avasi mahdollisuuden hakea varhaiskasvatuksen lastenhoitajan ammattiin johtavaan oppisopimuskoulutukseen avoimen haun kautta.
Opintojen aikana opiskelija tekee palkallista kokopäivätyötä päiväkodissa. Huhtikuussa alkaneelle koulutusjaksolle valittiin 20 opiskelijaa.
Kaksi vuotta kestävän koulutuksen aikana opiskelija suorittaa varhaiskasvatuksen lastenhoitajan ammattiin vaadittavan kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon Stadin AO:ssa. Pääosa opiskelusta tapahtuu työpaikalla. Oppisopimusopiskelija perehtyy uuteen ammattiin oman ohjaajan tukemana. Opiskelija osallistuu monipuolisesti päiväkodin toimintaan ja erilaisiin työtehtäviin yhdessä muun tiimin kanssa.
Yksi uuden, kaikille avoimen koulutuksen tavoitteista on lisätä henkilöstön saatavuutta varhaiskasvatusalalla. Aikaisemmin mahdollisuus hakeutua vastaavaan oppisopimuskoulutukseen on ollut Helsingin kaupungin päiväkotien määräaikaisilla työntekijöillä ja TE-palveluiden asiakkailla.
Askartelua ja kitaransoittoa
Petrin työpaikka on päiväkoti Pentinkulma Helsingin Suutarilassa. Hän työskentelee esiopetusikäisten ryhmässä. Päivät täyttyvät lukuhetkistä, leikeistä, askartelusta, pihapeleistä sekä tietenkin juhlista vapusta äitienpäivään.
– Olen päässyt muun muassa musisoimaan lasten kanssa. Kevätjuhlassa säestin lasten esittämiä lauluja kitaralla.
Petri on hyödyntänyt aiempaa työkokemustaan muun muassa auttamalla IT-pulmissa.
– Minut on otettu lämpimästi vastaan. Kollegani arvostavat sitä, että ihmisiä tulee töihin eri taustoista. Pidän itsekin rikkautena sitä, että samassa työpaikassa on monen alan osaajia.
Petrillä on positiivinen kokemus työstään: työkaverit ovat innostuneita, aikuisia on läsnä riittävästi ja sairaustapauksien sattuessa saadaan sijaisia.
– Meillä kannustetaan, hymyillään ja kiitetään. On tärkeää, että aikuisten välillä on hyvä työilmapiiri, sillä lapset ovat herkkiä aistimaan tunnelmaa.
Kekseliäisyys käyttöön
Mimmi Hänninen, 31, vaihtoi varhaiskasvatusalalle ravintolapäällikön töistä.
Hotelli- ja ravintola-alan perustutkinnon suorittanut Mimmi on aina haaveillut töistä lasten ja nuorten parissa. Kun hän näki Facebookissa mainoksen Helsingin kaupungin tarjoamasta uudesta varhaiskasvatusalan oppisopimuskoulutuksesta, hän tiesi heti hakevansa mukaan.
– Luokkamme on mahtava – mukana on niin juuri täysi-ikäiseksi varttuneita kuin nelikymppisiäkin. Olen saanut kiinnostavan ammatin lisäksi uusia ystäviä.
Mimmi pääsi tositoimiin jo ensimmäisenä työpäivänään päiväkoti Jousessa Helsingin Kontulassa. Työkaverit sanoivat, että vaikuttaa siltä kuin Mimmillä olisi paljonkin kokemusta lasten kanssa työskentelystä.
Mimmi uskoo, että hänellä on monia sellaisia luonteenpiirteitä, joista on hyötyä päiväkotiarjessa. Reippaalla ja kekseliäällä asenteella pääsee pitkälle.
– Uskallan sanoa ääneen omat ideani, ja olen päässyt niitä toteuttamaankin. Olen järjestänyt päiväkodissa muun muassa liikuntapäivän.
Aiemmasta työkokemuksesta on uudessa työssä hyötyä.
– Ravintolapäällikkönä työskennellessäni olen tottunut koordinoimaan, delegoimaan ja pitämään lankoja käsissäni. Myös työ päiväkodissa vaatii sosiaalista pelisilmää ja yhteistyötaitoja.
Aitoja kohtaamisia
Oppisopimuskoulutus on ollut hyvä väylä uuteen ammattiin. Tätä mieltä ovat sekä Mimmi että Petri.
– Opin paremmin tekemällä kuin pelkästään koulun penkissä istumalla, Mimmi sanoo.
– Oppisopimuskoulutuksen parhaita puolia on se, että siinä pääsee heti näkemään ja kokemaan, mitä työ käytännössä on.
Petri on ilahtunut siitä, miten lämpimästi hänet on otettu vastaan uudessa työpaikassa tiimin jäseneksi.
– Ohjaajalla on suuri vaikutus oppisopimuskoulutuksen onnistumisessa. Ohjaajani Satu on lempeydellään ja positiivisella asenteellaan minulle erinomainen roolimalli.
Vapaa-ajallaan Petri viettää aikaa puolisonsa ja neljävuotiaan lapsensa kanssa, valokuvaa, musisoi ja lenkkeilee Helsingin kesässä. Mimmi viettää kesälomalla aikaa kera perheen, johon kuuluvat mies ja 14-vuotias tytär.
Mimmin ja Petrin mielestä on mukavaa palata kesäloman päätteeksi takaisin työhön, joka tuntuu omalta kutsumusalalta.
– Pidän työssäni erityisesti siitä, että saan olla inhimillisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, Petri sanoo.
– Lapset ovat välittömiä ja aitoja. Opin heiltä jotain joka päivä.
Mimmin mielestä parasta työssä ovat lapset.
– Kun tulen töihin, lapset rientävät halaamaan ja kertomaan päivän kuulumisia. Tunnen tekeväni merkityksellistä työtä.
