Tällä sivulla
Tuntomerkit
Ruumis 7–10 cm, häntä 5–9 cm
Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa, vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Pää on pyöreähkö, kuono suippeneva, silmät pienet ja korvat suuret pään sivuilla. Rotanpoikanen eroaa hiirestä suurten takajalkojensa ja suuren päänsä vuoksi.
Kotihiiren papanat ovat yleensä mustahkoja, mutta väri vaihtelee ravinnon mukaan. Papana on 7 mm pitkä, ohut, toisesta päästä terävä, joskus niitä löytyy kasoittain.
Esiintyminen
Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat ilta ja yö. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin. Naaras voi synnyttää jopa 40 poikasta vuodessa. Kotihiiri viihtyy parhaiten kuivissa tiloissa.
Kotihiirelle kelpaa hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia sekä hyönteisiä. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Ne pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Syötäväksi kelpaa myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet.
Haitat
Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Jos torjut hiiriä itse, voit käyttää hiirille tarkoitettuja mekaanisia loukkuja, jotka tappavat hiiren heti. Kuluttajille myytävät myrkyt on tarkoitettu hiirien torjuntaan pelkästään sisätiloissa. Tarkemmat ohjeet myrkkyjen käyttöön kannattaa pyytää niiden myyjältä. Tehokkain tapa torjua hiiriä on tilata työ niiden torjuntaan erikoistuneelta yritykseltä.
Ympäristöterveysyksikössä seuraamme eri puolelta Helsinkiä saatuja ilmoituksia tuhoeläimistä ja arvioimme viranomaistoimenpiteiden tarvetta. Tiedotamme tarvittaessa kiinteistönomistajia hiirien torjuntavastuusta. Yksittäiset hiirihavainnot eivät yleensä johda toimenpiteisiin.
Tuntomerkit
Ruumis 90–120 mm, häntä 90–135 mm
Metsähiiri on sirorakenteinen. Sen korvat ovat suuret, selkä kellanruskea ja vatsapuoli valkea ja häntä on pitkä. Metsähiiri on selvästi kotihiirtä kookkaampi. Metsähiiri on myös kotihiirtä värikkäämpi varsinkin aikuisena. Siltä puuttuu pistävä hiirenhaju.
Esiintyminen
Metsähiiri esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa luonnonvaraisena. Se syö siemeniä, silmuja ja toukkia.
Metsähiiri asettuu harvoin asumaan rakennuksiin, mutta pistäytyy yöllisillä retkillään sisätiloissa etsimässä ravintoa tai varastoimaan luonnosta keräämäänsä ravintoa. Myös kylmillään olleilta kesämökeiltä keväällä löytyvät siemenkasat ovat tavallisesti metsähiiren keräämiä. Etenkin syksyllä metsähiiret hakeutuvat asuin- ja ulkorakennusten tuntumaan.
Haitat
Metsähiirestä on perin epätodennäköistä saada mitään tautitartuntaa. Talvikaudeksi taloihin asettuneet metsähiiret hakevat ravintonsa pääasiassa luonnosta, mutta niiden rapina vaikkapa kattokolmiossa voi häiritä yläkerrassa nukkujaa. Ne voivat myös jonkin verran kaivella lämpöeristeitä, mutta eivät yleensä tee jyrsimällä vahinkoa.
Tuntomerkit
Ruumis 11–29 cm, häntä 8–23 cm
Rotan selkäpuoli on tumman- tai harmaanruskea, vatsapuoli vaaleasta harmaaseen. Häntä on ruumista lyhyempi ja alta vaalea. Poikaset ovat selvästi rotevampia kuin hiiret.
Esiintyminen
Rotta kaivautuu mielellään maahan ja suosii kosteita paikkoja. Se asustelee myös viemäreissä. Rotta on lähes kaikkiruokainen. Huonosti hoidetut jätepaikat ja lintujen ruokintapaikat houkuttelevat rottia paikalle. Ne saattavat syödä jopa koiran jätöksiä.
Rotta on tehokas lisääntyjä, joka synnyttää poikueen kerran kuussa. Vuodessa naaras voi tuottaa 30–40 poikasta.
Haitat
Rotta tekee vahinkoa jyrsimällä kaikkea marmoria pehmeämpää, jopa betonia. Rotta syö ja saastuttaa elintarvikkeita ja rehuja, turmelee pakkauksia ja rakenteita, aiheuttaa yleistä epäsiisteyttä ja levittää tauteja ja loiseläimiä.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Rottien hävittäminen on terveydensuojelulain mukaan kiinteistön omistajan tai haltijan vastuulla. Kaupunki torjuu rottia tarvittaessa esimerkiksi puistoissa tai omissa kiinteistöissään.
Rottien torjunnassa tärkeintä on estää niiden ravinnonsaanti. Rottia voi torjua itse myös muun muassa mekaanisilla heti-tappavilla loukuilla. Torjunta on kuitenkin melko tehotonta, jos rotat saavat ruokaa esimerkiksi jäteastioista tai lintujen ruokintapaikoilta.
Torjunta kannattaa aloittaa, jos rotista ei muilla keinoilla pääse eroon ja/tai kiinteistön alueella on havaittu pesiä. Torjunta on tehokkainta, kun sitä tehdään yhtäaikaisesti useamman kiinteistön alueella. Jos teettää torjunnan ammattilaisella, kannattaa asiasta keskustella esimerkiksi naapurikiinteistön kanssa.
Yksityishenkilöt eivät voi myrkyttää rottia. Tutustu ammattimaisiin tuholaistorjujiin turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) sivuilla.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Ympäristöterveysyksikössä seuraamme eri puolelta Helsinkiä saatuja ilmoituksia tuhoeläimistä ja arvioimme viranomaistoimenpiteiden tarvetta. Tiedotamme tarvittaessa kiinteistönomistajia rottien torjuntavastuusta. Yksittäiset rottahavainnot eivät yleensä johda toimenpiteisiin.
Esiintyminen
Suomessa on tavattu 11 lepakkolajia. Lajeistamme enemmistö jää talveksi Suomeen horrostamaan ja muutama muuttaa etelämmäksi.
Haitat ja niiden ennaltaehkäisy
Lepakot voivat pitää päiväpiilonaan ullakoita. Vintillä viihtyvät lepakot voivat tuoda mukanaan lutikoita, ja lepakoiden ulosteet aiheuttavat hajuhaittaa.
Lepakkojen pääsy rakennuksen sisälle voidaan estää tukkimalla kulkuaukot. Lepakot voivat tulla sisään jopa alle kahden sentin raoista tai reistä. Lepakoiden kulkuaukot ovat yleensä lännen ja etelän puoleisilla seinustoilla. Joskus kulkuaukot löytyvät myös reiän tai halkeaman ympärillä olevien tahrojen tai aukon alle pudonneiden papanoiden perusteella.
Miltei kaikki lepakot katoavat rakennuksista talvella, mikä mahdollistaa kulkuaukkojen tukkimisen niiden poissa ollessa. Lepakoiden häätöä ei saa tehdä touko–syyskuun aikana.
Sisälle ihmisasuntoihin tulevat lepakot ovat yleensä eksyneitä nuoria yksilöitä. Usein ne poistuvat itsestään, jos ulos johtava ovi tai ikkuna jätetään auki ja muut suljetaan. Lepakot eivät ole vihaisia tai hyökkääviä, mutta ne voivat kuitenkin purra kiinni otettaessa. Lepakoita ei saa käsitellä paljain käsin, koska pienellä osalla lepakoista voi olla raivotautivirus.
Lepakot ovat luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja, EU:n luontodirektiivin liitteen IV mukaisen vahvan suojelun piirissä ja monien kansainvälisten sopimusten suojaamia. Jos lepakoiden häätöä rakennuksesta aletaan harkita, on otettava ensin yhteyttä alueelliseen ELY-keskukseen, joka antaa lisää ohjeita.
Tuntomerkit
Oravan tyypillinen väritys on kesällä punaruskea. Vatsapuolella on vaalea laikku. Talviturkki on harmahtava, ja siihen kuuluvat korvatupsut ja tuuheampi häntä. Joskus nähdään poikkeavia värimuotoja.
Esiintyminen
Orava on levinnyt havumetsistä kaupungin pihoille ja puistoihin viime vuosisadan aikana. Orava on tuttu pihakaveri myös lähiöissä, joissa oravat kiipeilevät seiniä myöten ja vierailevat joskus sisätiloissa.
Orava rakentaa pesänsä risuista puihin, mutta pesiä on usein myös isoissa linnunpöntöissä ja rakennuksissa.
Haitat
Oravia ei kannata ruokkia taloyhtiön alueella ilman kaikkien asukkaiden suostumusta, sillä oravat eivät tyydy käymään vain ruokkijan parvekkeella, vaan alkavat vierailla myös naapureissa. Tämä saattaa haitata vauvojen nukuttamista vaunuissa, parvekekukkien kasvattamista ja tuuletusta oven kautta.
Oravat eivät aiheuta merkittävää hygieenistä riskiä, mutta ne voivat vahingoittaa puutalojen rakenteita, varsinkin lämpöeristystä, ja häiritä yörauhaa. Avovintit ja kattokolmiot ovat niiden tyypillisiä oleskelupaikkoja.
Oravat järsivät harvoin kulkureittejä ehjään ja terveeseen puuhun, mutta saattavat kyllä laajentaa esimerkiksi seinälaudoituksen ja katon välistä tuuletusrakoa mahtuakseen sisään.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Tuki kulkureitit loppukesän ja kevättalven välisenä aikana, kun orava on poissa. Jos tukit reitit loppukeväällä tai kesällä, poikue voi nääntyä pesään, jos emo ei pääse pesälle. Käytä reittien tukkimiseen riittävän järeitä materiaaleja, kuten peltilevyä tai minkkiverkkoa, ja kiinnitä ne kunnolla esimerkiksi ruuvaamalla. Kanaverkon tai heppoisen naulauksen irti vääntely sujuu oravalta helposti.
Oravan pyydystämiseen vaaditaan periaatteessa erityislupa Suomen riistakeskuksesta – lupa tarvitaan myös elävänä loukuttamiseen. Pyydystäminen ei ole kovin tehokasta, sillä oravalle sopiva paikka saa pian uuden oravan asukkaakseen.
Joidenkin havaintojen mukaan rautakaupasta saatava kissankarkote tepsisi myös oravaan. Ihmisen nenään miellyttävän tuoksuista bergamottiöljypohjaista valmistetta kannattaa kokeilla parvekkeilla tai vinteillä, jonne ei oravia halua.