Seulasen riemukas ryhmä muodostuu neljästätoista eskarilaisesta ja kuudesta viskarilaisesta. Varhaiskasvatuksen opettaja Heli Elomaa on työskennellyt läpi uransa päiväkodeissa, eikä hän osaisi kuvitella itselleen muuta ammattia.
– Oma äitinikin totesi minulle aikoinaan, että olisin varmasti hyvä tässä, Heli Elomaa kertoo.
Heli työskenteli ensimmäistä kertaa päiväkodissa jo vuonna 1996. Tämän jälkeen antoisia päiväkoti-työvuosia on kertynyt yli viisitoista.
– Pidän tiimityöstä ja siitä, että voimme jakaa ideoita ja kehittää toimintaa yhdessä työkavereideni kanssa. Meillä on täällä Seulasessa ihana tiimi.
Kuluva vuosi on Heli Elomaalle ja hänen työkaverilleen, Hannele Nikkaselle, jo seitsemäs yhteinen vuosi Seulasessa. Heidän eskarilaisiaan on nykyään jokaisella Suutarilan ala-asteen vuosiluokalla. Heli kuvailee Hannelea kokeneeksi lastenhoitajaksi, joka innostuu erityisesti liikunnasta. Toisen työkaverin, Jonna Immosen, vahvuuksia ovat puolestaan kädentaidot, musiikki ja tanssi. Kolmikko pääsee yhdessä hyödyntämään esiopetuksessa jokaisen omia erityistaitoja.
Englannin kautta suomalaiseen päivähoitoon
Kun Heli valmistui aikoinaan kasvatustieteiden maisteriohjelmasta, hän suuntasi ensin au pairiksi Englantiin. Heli viihtyi ulkomailla niin hyvin, että työskenteli siellä myös kouluavustajana, sijaisopettajana sekä lastenhoitajana päiväkodissa. Kansainvälinen kokemus antoi uudenlaista perspektiiviä ja sai arvostamaan suomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuuksia. Täällä panostetaan lasten kokonaisvaltaiseen opetukseen, kasvatukseen ja hyvinvointiin, mikä näkyy päivittäisessä toiminnassa.
– Englannissa yksityisessä päiväkodissa ulkoiltiin alle tunti päivittäin. Vanhemmilla lapsilla ei ollut lepohetkiä, ja taaperoiden lepohetki saattoi vierähtää videoita katsellen. Kaikki toiminta oli ylhäältä päin säädeltyä. Suomessa taas arvostan sitä, että lasten kanssa ulkoillaan ja retkeillään paljon luonnossa. Myös ruoka on täällä paljon parempaa, Heli toteaa.
Heli jatkoi työskentelyä englanninkielisissä päiväkodeissa vielä noin kuusi vuotta Suomeen palattuaan. Vasta oman perheenlisäyksen myötä hän päätti palata suomenkieliseen työympäristöön.
– Suomen kielellä työskentely on kaikkein mukavinta, sillä voin vitsailla ja hullutella lasten kanssa enemmän. Myös syvällisemmät keskustelut sujuvat luontevammin, Heli kertoo hymyillen.
Leikki ja oppiminen kulkevat käsi kädessä myös esikoulussa
Leikillä on suuri rooli suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Esikoulussa kaveritaitojen oppiminen, yhdessä tekemisen ilo ja hauskuus ovat toiminnan keskiössä. Helin mukaan leikki tukee lasten sosiaalista ja kielellistä kehitystä, kun oppimisessa hyödynnetään luovuutta ja tarinallisuutta.
– Matikkatarinat ovat yksi suosikkini. Esimerkiksi viime vuonna lapset etsivät metsästä matikkatarinoiden hahmoja, kuten peikkoja ja haltijoita. Metsään oli saattanut ilmestyä kirje peikolta, joka johdatti lapset seikkailulle. Näin matematiikkaa ja myös muita taitoja voidaan oppia tarinoiden ja oivaltamisen kautta, Heli selittää.
Tänä vuonna Seulasessa lasten suosioon ovat nousseet myös tunne- ja tiedekerhot. Tunnekerho perustuu Fun Friends -ohjelmaan, jonka koulutuksesta Suomessa vastaa Aseman Lapset ry. Kerhossa lapset oppivat tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan. Kide Science -tiedekerhossa sen sijaan on tehty kiehtovia kokeita ja harjoiteltu pipetin käyttöä. Lapsilähtöisyys ja toiminnallisuus ovat tärkeässä roolissa, kun oppiminen tapahtuu leikin lomassa.
– Tärkeintä on positiivinen pedagogiikka, kaveritaitojen muodostuminen sekä se, että lapsilla on hyvä olla. Kun lapsi tuntee kuuluvansa ryhmään ja kokee pärjäävänsä kavereidensa kanssa, hän oppii mitä vain. Itseluottamus ja kaveritaidot pääsevät vahvistumaan, kun me olemme läsnä auttamassa, kuuntelemassa ja tukemassa leikkejä.
Eskarilaisten iltapäivän lepohetki on lopuillaan, ja lapset rientävät Helin luokse kokoamaan magneettipalikoita. Heidi ja Bani rakentavat moniväriseen luomukseen kookkaita reunoja. Kysymys lasten lempileikeistä nostaa molempien suupielet virneeseen:
– Magneeteilla leikkiminen, sanoo Heidi.
– Ne majaleikit, hihkaisee Bani.
Matikkatarinat kutsuvat seikkailemaan
Heli on aina ollut kiinnostunut matematiikasta, ja lisäkoulutus Turun yliopiston Joustavaan Matematiikkaan -ohjelmassa avasi hänelle uusia näkökulmia matematiikan toiminnallisuuteen, tarinallisuuteen sekä sanallistamiseen. Nykyään Heli kehittää työssään omia viskari- ja eskarimateriaaleja, jotka voivat joskus päätyä mahdollisesti laajempaankin käyttöön.
– Olen aina pitänyt matematiikasta, jossa ongelmanratkaisu on varmaankin se pääjuttu. Myös lapset pääsevät etsimään ratkaisuja ja käyttämään omaa luovuuttaan matematiikassa. Esimerkiksi sarjoittamista voidaan opetella tarinoiden avulla.
Työssään Heli lähestyy matematiikkaa suurempana kokonaisuutena – matikkatarinan voi rakentaa vaikkapa jumppatuokion tai metsäseikkailun ympärille. Heli esittelee matikkakuutioita, jotka ovat olleet välillä kuvitteellisia sieniä, joita lapset lajittelevat ja nimeävät värien mukaan metsäretkellä. Retkellä eskarilaiset keskittyvät kuuntelemaan metsän ääniä, nauttimaan luonnosta ja rakentamaan hyönteisille koteja. Lopuksi lasketaan, kuinka monta sientä he ovat löytäneet.
Antoisaa tiimityötä ja lasten kehityksen seuraamista
Esikoulussa arki täyttyy iloisista hetkistä ja lasten kehityksen seuraamisesta. Helille antoisinta työssä on nähdä, kuinka lapset kehittyvät – erityisesti silloin, jos lapsella on ollut alussa haastavampaa.
– Kaikkein palkitsevinta on nähdä lasten edistyminen. Leikit sujuvat keväällä eri tavalla kuin eskarin alussa. Tähtihetkiä ovat ehdottomasti ne, kun lasten kehitys ja toiminta sekä yksilöinä että ryhmässä lähtee kunnolla lentoon.
Heli kokee myös luovuuden ja mahdollisuuden ratkoa ongelmia tärkeiksi osiksi ammattiaan. Hän nauttii siitä, että saa itse kehittää opetusta lasten tarpeiden ja kiinnostusten mukaan.
– Jos jokin asia ei toimi, pohdimme, miten voisimme parhaiten tukea lasten kehitystä. Pidän siitä, että täällä saa olla luova ja suunnitella työn sisältöä yhdessä työkavereiden ja lasten kanssa.
Helin mukaan Seulasessa on tänä vuonna erityisen leikkivä ja innokas ryhmä. Uudet eskarilaiset pääsevät nauttimaan loppuvuoden aikana vielä monista yhteisistä tuokioista. Ohjelmassa on muun muassa isovanhempien päivä, lapsen oikeuksien teemaviikko sekä jouluisia tapahtumia, kuten koko talon yhteinen tontturata.
– Kaiken touhuamisen rinnalla uudet eskarilaiset odottavat aina niin innolla koulun alkamista. Sitten koululaiset palaavat kertomaan, kuinka he kaipaavat meidän lepo- ja satuhetkiä ja haluaisivat palata eskariin, Heli naurahtaa.
Helin mielestä on tärkeää, että päiväkotien toimintaympäristö säilyisi yhtä välittävänä ja innostavana myös tulevaisuudessa. Hän on optimistinen toivoessaan, että varhaiskasvatukseen saataisiin tulevina vuosina lisää päteviä työntekijöitä.
– Toivon, että meillä säilyy mahdollisuus työskennellä pienryhmissä, jotta voimme tarjota lapsille yksilöllistä tukea. On tärkeää, että varhaiskasvatukseen saadaan lisää päteviä työntekijöitä.
Teksti: Miia Sundström
Teksti julkaistu ensimmäisen kerran 25.11.2024.