Varhaiskasvatuksen opettaja Reija Sann: “Toivon, että päiväkodista lähtee lapsia, joilla on hyvät kaveritaidot ja itsetunto kohdallaan”

Helsinkiläisen päiväkoti Paciuksen eteisen kenkähylly pursuaa pieniä saappaita. Pipot ja lapaset on laitettu talteen lasten nimillä merkittyihin muovikoreihin. Syksyisenä tiistai-iltapäivänä lapset ovat päiväunilla, ja päiväkodin täyttää harvinainen hiljaisuus.

Varhaiskasvatuksen opettaja Reija Sann ohjaa keittiöön. Hän on vastuussa 6-vuotiaiden ryhmästä nimeltä Pajupillit. 18-henkisen ryhmän kaitsemisen on vaativaa työtä, mutta Sann saa siitä paljon irti.

– Tämä on ihan mielettömän luovaa työtä. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa, joiden tunnistaminen ja vaaliminen vaatii luovuutta: ei tässä olla liukuhihnalla, ei ole yhtä yksittäistä tapaa saada lapsia kukoistamaan, hän sanoo. 

Päiväkodin toimintaa suunnitellaankin pitkälti siitä näkökulmasta, miten lasten vahvuudet pääsevät parhaiten esiin. 

Lapsia ei kielletä tavan vuoksi

Paciuksessa pyritään saamaan lapset kukoistamaan vahvuusajattelun lisäksi positiivisen pedagogiikan keinoin. Päiväkodissa esimerkiksi vallitsee ystävällinen puhe. Jos lapsilla menee sukset ristiin keskenään, käytössä on MiniVerso, eli varhaiskasvatuksessa käytetty vertaissovittelun keino.

Lapset saavat myös päättää joistakin itseään koskevista asioista, kuten ryhmän säännöistä. Niiden mukaan ketään ei saa kiusata eikä lyödä, ja kaikki otetaan mukaan leikkeihin.

Päävastuun lapsista kantavat luonnollisesti päiväkodin aikuiset, mutta heidän tehtävänsä on myös antaa lapsille tilaa olla lapsia. Jos lapsen tekemistä pitää jollain tavalla rajoittaa, siihen annetaan kunnolliset perustelut. Ketään ei kielletä tavan vuoksi. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset sanovatkin “ei” niin harvoin kuin mahdollista.

– Piti kyllä sanoa ei, kun lapset toivoivat pihalle uima-allasta ja pomppulinnaa. Tarjosin tilalle autoleikkiä, Sann sanoo ja nauraa. 

Eri kulttuurit näkyvät ja kuuluvat

Päiväkodin keittiön tasolla on pino tulostettuja kuvia erilaisista ruokalajeista. Taannoin järjestettiin kulttuurien kahvila, jossa lapset saivat leikisti ostaa eri kulttuureille tyypillisiä ruokia. Samalla opeteltiin sanomaan “kiitos” ja “ole hyvä” ryhmäläisten äidinkielillä.

Paciuksessa eri kulttuurit näkyvät ja kuuluvat. Se luo päiväkodista turvallisen ympäristön ja antaa lapsen tulla ryhmään omana itsenään. Sannin ryhmäläiset puhuvat äidinkielenään muun muassa suomea, espanjaa, somalia ja kurdia. Vuonna 2023 puolestaan ryhmässä oli yhteensä 11 eri äidinkieltä.

– On aikuisen vastuulla osoittaa käytöksellään lapsille, että erilaiset asiat ovat yhtä ok, Sann sanoo.

Paciuksessa esimerkiksi jotkut pikkutytöt käyttävät huivia. Kuvakirjoista opitaan erilaisista perinteistä ja tavoista. Joulujuhlan lisäksi on vietetty eidiä, jota muslimit juhlistavat paastokauden päättyessä. Molemmissa juhlissa perheet kokoontuivat yhteen. Oli värivaloja, iloista musiikkia ja hyvää ruokaa.

– Kulttuuritietoisuus vaatii kasvatusvastuullisilta aikuisilta sensitiivisyyttä, jatkuvaa opiskelua ja mielenkiintoa. Pidämme vanhempiin hyvät keskusteluyhteydet, jotta heidän on helppo kertoa meille näkemyksiään ja toiveitaan, Sann sanoo.

Jatkuvaa itsensä arviointia ja kehittämistä

Päiväkohdin hiljaisuus rakoilee. Yksi kerrallaan lapset kuoriutuvat päiväuniltaan. Osa heistä asettuu leikkimään legoilla pöydän ääreen, toiset taas haluavat lukea kirjaa. Jos joltain unohtuu mitä seuraavaksi on ohjelmassa, päivän aktiviteetit löytyvät eteisen seinältä kuvitettuina kortteina. Maanantaisin on jumppapäivä, tiistaisin opetellaan akateemisia taitoja.

Sann kohtaa heräilevät lapset lempeästi ja lupaa auttaa heitä valitsemaan mieluisan kuvakirjan hyllystä.

– Se, mitä olet, heijastuu ryhmään. On tärkeää olla tietoinen siitä, mitä opettajana tuo mukanaan, hän sanoo. Hän itse haluaa tuoda mukanaan rauhaa, huumoria sekä itsensä ja toisten hyväksyntää.

Vuorovaikutus lasten ja heidän vanhempiensa kanssa tarjoaa jatkuvan mahdollisuuden arvioida itseään, omia reaktioitaan, äänensävyjään ja liikekieltään. Yhteistä toimintaa sparrataan ja analysoidaan myös työtiimin jäsenten kesken.

– Toivon, että täältä lähtee lapsia, joilla on hyvät kaveritaidot ja itsetunto kohdallaan, Sann sanoo.

Lopulta lapset todella lähtevät. Sannille lukuvuoden vaikeimpia hetkiä ovatkin kevätjuhlat. Jokaista ryhmää jää ikävä.

– Onneksi he tulevat vielä myöhemmin sitten tuohon aidalle kertomaan urotöistään, hän sanoo ja osoittaa ikkunasta ulos pihalle. 

Teksti: Kristiina Ella Markkanen