Helsingin alueiden välillä selkeitä eroja sairastavuudessa

Helsingin eri alueiden välillä on huomattavia eroja sairastavuudessa. Vähiten sairastavuutta esiintyy etenkin kantakaupungissa ja pohjoisessa Helsingissä. Muutamalla alueella sairastavuus puolestaan on huomattavasti kaupungin keskiarvoa yleisempää. Alue-erot selittyvät pääsääntöisesti sosioekonomisilla syillä – korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat keskimäärin terveempiä. Helsinkiläisten terveydentila on kaiken kaikkiaan kuitenkin parempi kuin keskimäärin suomalaisilla.
Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti sosioekonomisista syistä, eivätkä niinkään siitä, että asuinympäristö itsessään lisäisi asukkaiden sairastavuutta.  Kuva: Tuukka Koski/Koski Syväri/Helsinki Partners
Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti sosioekonomisista syistä, eivätkä niinkään siitä, että asuinympäristö itsessään lisäisi asukkaiden sairastavuutta. Kuva: Tuukka Koski/Koski Syväri/Helsinki Partners

Tutkimuksessa sairastavuutta määritettiin kahdella mittarilla. Toinen mittareista oli sairastavuusindeksi, joka perustuu kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen henkilöiden osuuteen väestöstä. Toinen mittareista oli kansantauti-indeksi, joka perustuu kansantautien yleisyyteen alueella. Suomalaisten kansantaudeiksi lasketaan lääkekorvausoikeuksien yleisyyden perusteella diabetes, psykoosi, sydämen vajaatoiminta, nivelreuma, astma, verenpainetauti sekä sepelvaltimotauti. Tiedot on laskettu Kelan ja Tilastokeskuksen aineistoista. Sairastavuus kattaa tässä tutkimuksessa lähinnä pitkäaikaissairauksia, eikä esimerkiksi koronaepidemian kaltainen tartuntatautisairastavuus näy tuloksissa.

Kantakaupungissa ja pohjoisessa Helsingissä sairastavuus pientä

Sairastavuus vaihtelee Helsingin alueiden välillä huomattavasti senkin jälkeen, kun alueiden erilaisten ikärakenteiden vaikutukset on otettu huomioon. Eteläisessä, Pohjoisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä sairastavuus on kaupungin keskiarvoa vähäisempää. Läntisessä suurpiirissä ollaan koko kaupungin sairastavuuden tasolla ja Keskisessä, Koillisessa ja Itäisessä suurpiirissä sairastavuus on yleisempää.

Kaikkein vähäisintä sairastavuus on Kulosaaressa, Ullanlinnassa, Vironniemellä ja Lauttasaaressa, yleisintä puolestaan Myllypurossa, Mellunkylässä, Pukinmäessä, Alppiharjussa ja Jakomäessä. Alueilla, joilla sairastavuusindeksi on pieni, on myös vähäinen määrä kansantauteja, ja päinvastoin.

Sosioekonominen asema yhteydessä sairastavuuteen

Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti sosioekonomisista syistä, eivätkä niinkään siitä, että asuinympäristö itsessään lisäisi asukkaiden sairastavuutta. Esimerkiksi koulutus, tulot ja työttömyys ovat yhteydessä väestön terveydentilaan – hyvätuloiset ovat keskimäärin terveempiä ja pienituloiset sairaampia. Suurin osa terveydessä esiintyvistä alue-eroista johtuukin siitä, että hyvätuloiset asuvat useammin samoilla alueilla ja pienituloiset toisilla alueilla.

Helsinkiläiset ovat terveempiä kuin suomalaiset keskimäärin 

Helsingin sairastavuusindeksi on jo pitkään ollut selvästi koko maan arvoa pienempi. Peräti 96 prosenttia Helsingin väestöstä asui alueella, jossa sairastavuus oli koko maata alhaisempi. Vain Pukinmäessä, Alppiharjussa ja Jakomäessä sairastavuus on koko Suomen keskiarvoa suurempaa.

Vastaavasti kansantauteja esiintyy Helsingissä vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yksittäisistä kansantaudeista ainoastaan psykooseja esiintyy helsinkiläisillä yleisemmin. Tarkastelluista kansantaudeista kaikkein vähiten Helsingissä esiintyi sydän- ja verisuonitauteja – sepelvaltimotautia, verenpainetautia sekä sydämen vajaatoimintaa. 

Lue koko tutkimusartikkeli(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)