Helsingissä elää vakinaisesti tai on tavattu vähintään käymäseltään 49 nisäkäslajia. Lajimäärä on hitaasti kasvanut vuoden 2000 jälkeen ja on luultavasti nyt suurin jääkauden jälkeen.
Vuoden 1997 jälkeen lajiluettelosta on tulkittu hävinneiksi norppa ja hilleri. Sen sijaan uusia lajeja on tullut joka tarkistuskierroksella, ja vuoden 2013 jälkeen peräti viisi: liito-orava, joka on nopeasti uudelleen vakiintunut paluumuuttaja, sekä satunnaisesti pistäytyneet etelänlepakko, kääpiölepakko, susi ja ahma.
Yksittäisten lajien satunnaisia havaintoja kiintoisampia ovat vakinaistumiset ja selvät runsauden muutokset. Liito-oravan menestys tunnetaan erityisen hyvin, koska sitä seurataan sen lainsäädännöllisen erityisaseman vuoksi. Sen tärkein luontainen vihollinen, näätä, tulee Helsinkiin paljon hitaammin perässä.
Eläimen ja siitä tehtyjen havaintojen yleistyminen ei kulje aivan samaa tahtia. Metsäkauriit ovat kyllä selvästi runsastuneet, mutta näköhavaintoja niistä tehdään suhteessa vielä enemmän, koska ne laiduntavat rohkeasti päivänvalossakin.
Nisäkäslajin vähittäistä taantumista on vaikeampi huomata. Metsäjänis sinnittelee Helsingin itä- ja pohjoisosan suurissa metsissä sekä saaristossa, jossa tosin se on kadonnut monilta saarilta. Hallit näyttäytyvät sisälahdissa ja satamien edustoilla, mutta norppia ei Helsingin vesillä ole vuosiin nähty. Mutta jos puhutaan vain ”hylkeistä”, niin havaintoja kertyy paljon enemmän kuin ennen.
Kuva: Jan Salonen.
