Tie karhun sydämeen taitaa käydä vatsan kautta, sillä herkuin koristellut karhunmalliset lumiukot houkuttelivat karhut kömpimään talvipesästään Korkeasaaressa. Eläintenhoitajat koristelivat lumiukot esimerkiksi omenoin, salaatinlehdin, porkkanoin ja tammenterhoin. Karhut ahmaisivat kuitenkin ensin rotat ja alkoivat sitten kaivaa esiin lumiukkojen sisään piilotettua sianpotkaa ja leipää. Jälkiruuaksi rouskui salaattikerä. Kun lumiukot olivat maan tasalla, mesikämmenet vetäytyivät takaisin pesään lepäilemään.
Ulkoilu ei ole tämän talven ensimmäinen, sillä Korkeasaaren 21- ja 16-vuotiaat naaraskarhut havahtuivat talviuniltaan jo jouluna, kun talvipesän lattialle oli päässyt vettä rikkoutuneesta vesiputkesta. Usein luonnossakin otsojen talviunet katkeavat, kun säät lauhtuvat ja pesään alkaa valua vettä.
Lyhyimmät talviunet
Eläintenhoitajien kuivattua talvipesän toivottiin karhujen jatkavan uniaan. Mesikämmenet kun kävivät vielä talvivaihteellaan ja mutustelivat vain hieman kasviksia eikä ruokahalua juuri ollut. Tammikuu kuluikin karhuilta pitkälti talvipesässä nuokkuen, mutta oikeille talviunille ne eivät enää malttaneet mennä, vaan kävivät silloin tällöin leudoilla keleillä ulkona nuuhkimassa kevään lähestymistä.
"Kaikki meni ihan eri tavalla kuin viime talvina. Karhut aloittivat talviunet aikaisin, jo marraskuun alkupuolella, ja heräsivät joulukuun lopulla. Lumimyrskyn jälkeen nuorempi naaraista laukkasi virkeänä ympäri tarhaa, mutta muuten ne ovat olleet vielä aika unisia", kertoo eläintenhoitaja Susan Nuurtila.
Edellistalvena Korkeasaaren karhut nukkuivat kolmen kuukauden talviunet ja heräsivät vasta helmikuun lopulla. Sitä edeltävänä lauhana talvena karhujen talviunet jäivät kahden kuukauden mittaisiksi. Tämän talven unet olivat Korkeasaaren nykyisten karhujen lyhimmät.
Lisää aiheesta:
Korkeasaari(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaaren eläintarha