Kanavakadulta Uspenskin katedraalille johtavat portaat uusittiin historiaa ja ympäröivää luontoa kunnioittaen.
1800-luvulla rakennetussa Uspenskin katedraalissa vierailee vuosittain jopa puoli miljoonaa ihmistä. Luontevin reitti Länsi-Euroopan suurimmalle ortodoksikirkolle kulkee Kanavapuiston läpi.
Puiston portaat, joita pitkin katedraalin edusta-aukiolle kiivetään, olivat kuluneet vuosien saatossa huonoon kuntoon. Haasteita aiheutti erityisesti talvikunnossapito, pakkautuneen lumen ja jään tehdessä jyrkistä portaista vaikeakulkuiset.
”Vanhat portaat olivat huonokuntoiset, ja erityisesti talvella niiden käyttäminen oli liukkauden takia hyvin haastavaa. Arvokas paikka ansaitsee paitsi kauniit niin myös toimivat ja turvalliset portaat”, taustoittaa projektinjohtaja Olli-Pekka Aalto Helsingin kaupungilta.
Historian havinaa ja modernia teknologiaa
Kanavapuiston portaat on rakennettu 1900-luvun alkukymmenillä. Ne sijaitsevat keskellä historiallista puistoaluetta, jossa kasvaa jo puumaiseksi ehtineitä vanhoja syreenejä, ruusupensaita, mongolianvaahteroita sekä näyttäviä tataarivaahteroita.
”Portaiden suunnittelu aloitettiin hankeohjelmalla, jossa kartoitimme alueen kasvillisuuden kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Alusta asti oli selvää, että maisema kasveineen säilytetään mahdollisimman autenttisena”, kertoo hankkeen projektipäällikkö WSP:n maisema-arkkitehti Tommi Kärki.
Myös portaiden suunnittelussa huomioitiin alueen historia. Kiveäkään ei käännetty ilman uusiokäyttöä. Uudet portaat on rakennettu kotimaisesta Aurora-graniitista, mutta uudenkarheilta portaat eivät näytä. Kaikki kivimateriaali, jota vanhoista portaista purettiin, otettiin talteen ja käytettiin uudelleen. Vanhojen portaiden nupu- ja noppakivet sommiteltiin reunakiviksi ja porrastasanteille.
Porrasyhteys ja siihen liittyvät järjestelmät suunniteltiin tietomallipohjaisesti. Lämmitysjärjestelmä, yksittäiset kivet, käsijohdevalaisimet ja nykyinen ympäristö mallinnettiin tarkasti suunnitteluvaiheen aikana.
”Kaikki uudet askel- ja muurikivet valmistettiin erikseen toimittajalla ja kuljetettiin työmaalle asennusta varten. Jännitystä oli ilmassa, kuinka ne sopivat yhteen, mutta turhaan. Palapeli rakentui ilman suurempia hukkapaloja” kertoo projektin rakennesuunnittelija Miika Koljonen.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Turvallinen ja näyttävä reitti katedraalille
Ensimmäisiä askelmia reunustava vanha kivimuuri säilytettiin ennallaan, ja se yhdistyy kauniisti uusiin rakenteisiin. Muurin kupeesta nousevat portaat johdattavat kävijän turvallisesti ylös myös pimeän aikaan.
”Emme halunneet rikkoa maisemaa valaisinpylväillä, vaan tavoittelimme mahdollisimman eleganttia kokonaisuutta. LED-valaistus päädyttiin integroimaan portaiden kaiteisiin. Suunnittelussa panostettiin myös rauhalliseen pimeän ajan tunnelmaan – siihen, että valaistus ei häikäise”, kertoo WSP:n valaistussuunnittelija Teemu Skogberg.
Turvallisuutta talvisiin vierailuihin tuo myös portaiden alle asennettu lämmitysjärjestelmä. Insinööritoimisto Maaskolan suunnittelema järjestelmä on liitetty Helenin kaukolämpöverkkoon, ja se pitää portaat kuivina kovillakin pakkasilla ja sulana, kun räntää sataa vaakatasossa.
Vaativaa viherrakentamista
Portaiden rakennusurakoinnista vastasi viherrakentamiseen erikoistunut VRJ. Ympäristö asetti työlle tiukat vaatimukset ja edellytti tarkkaa suunnittelua.
”Rakentamiseen käytettävä tila oli ahdas ja toteutuksessa täytyi huomioida tarkasti ympäröivät luontoarvot. Työt toteutettiin tiukan kurinalaisessa järjestyksessä, perinteiselle viherrakentamiselle tyypillinen rönsyily ei ollut mahdollista”, kertoo VRJ:n työnjohtaja Heikki Taskinen.
Haasteen rakentamiselle asetti paitsi työmaan sijainti myös rakenteiden mittatarkkuus.
Rakennusaikana koettiin myös iloisia yllätyksiä. Työmaalla havaittiin, että Kanavakadun puoleinen säilytettävä kivimuuri oli todennäköisesti samaa kivilaatua kuin uusien kivien valmistuksessa käytetty Aurora. Muuri oli patinoitunut vuosikymmenten aikana mustaksi, mutta alkuperäinen väri palautui, kun muuria pestiin.
Kuvat: WSP