Ronja, ryövärintytär arabiaksi ja Pikku prinssi ranskaksi. Luokan kirjastoon on hankittu lukutunteja varten kirjastosta suomenkielisten kirjojen lisäksi kirjoja jokaisen oppilaan kotikielellä.
Luokanopettaja Tiina Kähärän 3B-luokassa Tahvonlahden ala-asteella Laajasalossa lasten kotikieliä ovat suomen lisäksi englanti, ranska, arabia, viro, kiina, venäjä ja ukraina.
Vaikka opetuskieli on suomi, oppilaiden kotikielet ovat arjessa vahvasti läsnä.
– Ajattelemme, että kaikki kielet ovat yhtä arvokkaita, Kähärä sanoo.
Oppilas voi käyttää omaa kieltään opetustilanteessa silloin, kun siitä on hänelle oppimisen kannalta hyötyä ja kun hän sitä itse haluaa. Tarvittaessa oppilas voi käyttää käännösohjelmaa tai kysäistä samaa kieltä puhuvalta vieruskaveriltaan apua vaikean käsitteen ymmärtämiseen. Aamulla tervehditään usein suomen lisäksi jollain muulla luokassa puhuttavalla kielellä.
– Opiskelumotivaatio kasvaa, kun oppilaat saavat käyttää myös omia vahvoja kieliään. Välitunneilla pihalla kuuluu iloinen monikielinen puheensorina.
Monikielinen ympäristö ei kasvata pelkästään kielitaitoa.
– Oppilaiden kyky ymmärtää erilaisuutta kehittyy, kun ryhmässä on useista kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä.
Mikä ihmeen inkluusio?
Nykyajan koulumaailmassa puhutaan paljon inkluusiosta. Se tarkoittaa sitä, että kasvatusympäristö tukee oppijoiden moninaisuutta. Moninaisuus rakentuu esimerkiksi kielestä, kulttuurisesta taustasta, maailmankatsomuksesta, sukupuoli-identiteetistä ja taidoista. Tavoitteena on, että oppilaat kasvavat ja oppivat yhdessä tutussa lähikoulussa.
– Koulu muokkautuu oppilaan tarpeisiin, eikä toisinpäin. Inklusiiviseen kouluun jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Tämä koskee niin lapsia kuin aikuisiakin.
Yksi inkluusion periaatteista on kielitietoisuus. Se ei tarkoita pelkästään monikielisten oppilaiden huomioimista tai vieraiden kielten opiskelun lisäämistä. Kielitietoisessa ympäristössä jokainen ihminen tulee nähdyksi ja arvostetuksi riippumatta siitä, mitä kieltä hän puhuu.
Monikielisestä ympäristöstä on Kähärän mukaan etua jokaiselle. Lasten kiinnostus eri kieliä kohtaan herää, kun he kuulevat niitä ympärillään.
– Monikielisessä ympäristössä harvoin suhtaudutaan kielten opiskeluun pakkopullana. Kolmasluokkalaiset ovat kysyneet minulta, että milloin saamme aloittaa ruotsin opinnot.
Käännösohjelma taskussa
Kielitietoinen koulu on ollut myös opettajalle opettavainen kokemus.
– Parikymmentä vuotta sitten ehkä ajateltiin yleisesti, että suomea oppii, kun on suomenkielisessä ympäristössä ja puhutaan vain suomea.
Uusi tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että oppilaan oman kielen käyttäminen tukee myös valtakielen oppimista.
– Opetusta ei haittaa, jos oppilas laskee päässään kotikielellään tai kaivaa esiin käännösohjelman. Opiskelumotivaatio kasvaa, kun oman vahvimman kielen käyttämiseen kannustetaan.
Monikielinen koulu on Kähärän mukaan myös aikuiselle innostava ympäristö. Vastaan tulee toki aina välillä haastaviakin tilanteita. Jos esimerkiksi oppilas on ryhmän ainoa tiettyä kieltä puhuva, hän voi kokea toisinaan ulkopuolisuutta. Kun samassa ryhmässä on mukana hyvin eritasoisesti suomea osaavia, opettajan aika ei meinaa riittää kaikkien ohjaamiseen.
– Tärkeintä on, että resursseja olisi tarpeeksi. Suomea vasta opettelevat tarvitsevat usein toisia enemmän aikuisen ohjausta. Luokassa voi olla kaikkien oppilaiden tukena esimerkiksi koulunkäynnin ohjaaja. Ryhmäkoot tulisi pitää tarpeeksi pieninä, jotta jokainen oppilas saisi tarvitsemaansa tukea.
Tulkki apuna
Kodin ja koulun sujuva yhteistyö on tärkeää myös monikielisessä ympäristössä. Pääasiassa Kähärä kommunikoi oppilaiden huoltajien kanssa suomeksi.
– Tarvittaessa apuna on tulkki.
Myös Wilma-viestit Kähärä lähettää suomeksi, sillä hän toimii tavallisen suomalaisen koulun suomenkielisenä opettajana.
– Esimerkiksi englantia voin toki puhua tilanteen mukaan, jos siitä löytyy huoltajien kanssa yhteinen kieli. Tärkeintä on pystyä rakentamaan kunnioittavaa ja hyvin toimivaa suhdetta kodin ja koulun välille, vaikka yhteistä kieltä ei olisi.
Kähärällä on viesti lasten huoltajille: hän toivoo, että lapsia kannustetaan myös kotona lukemaan ja kirjoittamaan omalla äidinkielellään.
– On tärkeää, että lapsella on ainakin yksi kieli, jonka hän hallitsee hyvin. Kieli on ajattelun väline. Kaikki oppiminen perustuu kielelliseen kyvykkyyteen.
Parasta työssä
Tahvonlahden ala-asteella kolmatta vuotta työskentelevällä Kähärällä on takanaan lähes 30 vuoden opetusura. Edellisessä työpaikassaan Vuosaaressa hänen luokallaan puhuttiin viittätoista eri kieltä.
Kähärä jaksaa yhä innostua työstään. Parasta on merkityksellisyyden tunne.
– Pidän arvokkaana sitä, että saan opettaa toista ihmistä ja olla tekemisissä tulevaisuuden kanssa. On ihanaa seurata oppilaiden kehitystä.
Teksti:
Eveliina Lauhio
