Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluiden julkaisema Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo-tutkimuksen tutkimusaineisto käsittää 210 256 helsinkiläistä asuntokuntaa, jotka eivät saa asumis- tai toimeentulotukea.
Kaikkiaan 22 prosentilla helsinkiläisistä asuntokunnista asuminen on kohtuuhintaista, kun huomioidaan sekä vuokra- ja omistusasuntojen asumiskustannukset ja mittariksi asetetaan 40 prosenttia tuloista. Tutkimuksessa kohtuuhintaista asumista tarkastellaan eri näkökulmista. Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo on eräänlainen nykytilan ja toimintaympäristön kuvaus sekä työkalu asumiskulujen tason arviointiin erilaisille asuntokunnille sekä erilaisissa asumisen vaihtoehdoissa. Asumisen kohtuuhintaisuutta mitataan asuntokuntien tulotason, kotitalouskohtaisten viitebudjettien ja asumisen kustannusten avulla.
Suurissa asunnoissa kohtuuhintaisuus toteutuu harvemmin
Helsingin 82 postinumeroalueesta 20 on keskimääräisellä helsinkiläisen asuntokunnan käytettävissä olevalla rahatulolla mahdollista omistaa asunto siten, että asumisen kustannukset eivät ylitä kohtuuhintaisuuden rajaa. Näissä tarkasteluissa asunnon keskikooksi on määritelty helsinkiläisen asunnon keskiarvo, 62 m², jolloin käytännössä pienemmissä asunnoissa asuminen ja niiden omistaminen on useammalle kohtuuhintaista. Suurempien asuntojen osalta todennäköisesti kohtuuhintaisuus toteutuu harvemmin. Kesäkuussa 2023 julkaistu raportti perustuu vuosien 2020-2022 aineistoihin.
Tutkimuksen mukaan lapsiperheasuntokunnilla jää asumisen kustannusten jälkeen vähiten muuhun kulutukseen niin omistus- kuin vuokra-asumisessa. Tutkimuksessa nousee esiin, että perheellisten asuntokuntien tilanne on muita heikompi, vaikka monessa tilanteessa todelliset asumiskustannukset ovat raportissa kuvattua matalammat. Lapsiperheet ovat myös muodostaneet keskeisen osan Helsingistä poismuuttavista. Kohtuuhintaisen asumisen mittariston valossa näyttäisi, että asumisen kustannukset saattavat olla yksi työntötekijöistä muualle.
Asumisen kustannukset ovat merkittävä Helsingin veto- ja elinvoimaan vaikuttava tekijä. Kohtuuhintaisen asumisen mittaristoa voidaan hyödyntää asuntopoliittisen päätöksenteon tukena, sillä sen avulla voidaan tarkastella asumiskustannusten kehitystä erilaisille asukasryhmille ja eri asumisvaihtoehdoissa, sanoo asunto-ohjelmapäällikkö Hanna Dhalmann Helsingin kaupungilta.
AM-ohjelman kirjaus tutkimuksen lähtökohtana
Asumisen ja maankäytön toteutusohjelma (AM-ohjelma) ohjaa asumisen pitkäjänteistä suunnittelua Helsingissä. AM-ohjelma 2020 on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 11.11.2020. AM-ohjelman yhtenä painopisteenä on kaupungin tasapainoinen kehittäminen ja uudistaminen siten, että sekä uudet että vanhat kaupunginosat säilyttävät elinvoimaisuutensa ja houkuttelevuutensa asuinympäristöinä. Tämän lisäksi tavoitteena on energiatehokas rakentaminen, tiiviimpi kaupunki ja sujuva liikkuminen.
Kohtuuhintaisen asumisen tutkimus perustuu kolmeen näkökulmaan. Kuluttajavalintojen näkökulma lähtee siitä, että kuluttaja määrittelee asumisen valinnoillaan sen, mikä on kohtuuhintaista. Kuluttaja valitsee sellaisen asunnon, johon sillä on elämäntilanteessaan varaa ja sen kautta määrittyy myös asumisen laatutekijät, kuten asunnon sijainti ja koko. Toisessa näkökulmassa kohtuuhintaiseksi asumiseksi määritellään säännelty asuntotuotanto.
AM-ohjelman kirjaus määrittelee kolmannen, normatiivisen näkökulman tutkimuksen lähtökohdaksi. Normatiivisella näkökulmalla tarkoitetaan kohtuuhintaisuuden määritelmää, jossa asumisen kustannuksia tarkastellaan suhteessa tuloihin tai asumisen ja muiden elinkustannusten jälkeen jäävää tuloa muuhun kulutukseen tai säästöön.
Helsingin kaupunki asetti yhdeksi Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelman (AM-ohjelma 2020) tavoitteeksi kehittää ”kohtuuhintaisen asumisen analysointiin mittaristo, joka mittaa tulojen ja asumismenojen suhdetta” ohjelmakauden aikana. Tavoitekirjauksessa määritellään, että mittaristolla tulee voida verrata asumismenojen ja tulojen keskinäistä suhdetta eri kokoisissa kotitalouksissa sekä eri asumismuodoissa. Tämä tavoitekirjaus toimi tutkimuksen lähtökohtana.
Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kohtuuhintaisen asumisen mittariston toimintamekanismia ja sen antamia mahdollisuuksia tutkia tarkemmin erilaisten asuntokuntien asemaa Helsingin asuntomarkkinoilla.
Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo on Helsingin kaupungin tutkimus, jonka on kirjoittanut asumisen tutkija Reetta Marttinen.