– Olen työskennellyt lähihoitajana useissa yksiköissä Helsingin kaupungilla sekä yksityisellä puolella. Pandemian alussa olin vakituisessa työssä kotihoidossa. Tarvitsin kuitenkin päivätyön päiväkoti-ikäisen lapseni hoidon vuoksi, joten vaihdoin työtä Laakson sisätautien poliklinikalle osastonsihteeriksi. Samaan aikaan Helsingin kaupungin sairaaloissa koronatapaukset lisääntyivät ja osastoille tarvittiin lisää hoitajia. Meiltä poliklinikan työntekijöiltä kysyttiin halukkuutta siirtyä koronaosastotyöhön ja ilmoitin kiinnostukseni. Olin juuri aloittanut myös sairaanhoitajaopinnot ja ajattelin, että työ osastolla tarjoaa hyvän oppimismahdollisuuden, koska osastotyötä en ollut vielä aiemmin tehnyt, Kuusiniemi kertoo.
Siirtoon lähtiessäni sitouduin kolmivuorotyöhön, mutta sain toivoa minulle sopivia työaikoja.
Kun Kuusiniemen tehtävät siirtyivät poliklinikalta osastolle, ei hänellä aluksi ollut täyttä varmuutta, kuinka hyvin uusi vuorotyö sopisi arkeen. Lyhyen sopeutumisjakson jälkeen perheen arki sujuu nyt vuorotyönkin ympärillä.
– Siirtoon lähtiessäni sitouduin kolmivuorotyöhön, mutta sain toivoa minulle sopivia työaikoja. Yllätyin positiivisesti, kun työaikatoiveeni toteutuivat. Aiemmin lapsenhoidon kannalta mahdottomana pitämäni vuorotyö onnistuikin. Nyt olemme harjaantuneet vuorosuunnittelussa myös perheen kesken niin, että osastolla työskentely onnistuu jatkossakin.
Kaupunki tarjosi Kuusiniemelle eri vaihtoehtoja siirtokohteiksi, mutta lopulta Laakson sairaalan sisätautien osasto valikoitui käytännön syistä.
– Olin ainoa, joka tuli Laakson sisätautien osastolle koronasiirtolaisena. Oli kyllä kiva, että minulta kysyttiin, haluanko koronapotilaille avattuun Herttoniemen varasairaalaan, Laaksoon vai johonkin muuhun Helsingin sairaalaan. Pyysin päästä Laaksoon, koska tähän on lyhyin työmatka. Siirtoni tarkoitti työpisteen vaihtoa poliklinikan naapurirappuun, ei sen kauemmas, Kuusiniemi toteaa.
Kannatan ehdottomasti vapaaehtoisuuteen perustuvia henkilöstösiirtoja.
Kuusiniemi otti haasteen vastaan ja mukautui myös koronan aiheuttamiin lisävaatimuksiin. Hän uskoo muutoksen olevan pysyvä, mutta myös tervetullut.
– Täältä löysin uuden mielekkään työympäristön, vaikka onhan osastotyö ihan erilaista kuin aiemmat työni. Korona on vieläkin osastolla lähes koko ajan läsnä. Tälläkin hetkellä on osa huoneista eristyksissä ja myös omaisten vierailuja on täytynyt koronatilanteen mukaan rajoittaa.
Uusi työ poikkeaa luonteeltaan aikaisemmista tehtävistä muillakin tavoin ja vaatii myös mukautumista erilaiseen hoitotyöhön.
– Koronan vaikutusten lisäksi iso ero aiempiin töihini verrattuna on potilaiden voinnissa. Osastolla on ollut hoidossa myös kotihoidosta tuttuja potilaita. Täällä hoitotyö on kuitenkin erilaista, koska sairaalahoitoa tarvitsevat ihmiset ovat yleensä heikossa kunnossa. Vointi ja sairaudet on huomioitava hoitotoimissa eri tavalla kuin kotikuntoisilla asiakkailla, Kuusiniemi kuvailee.
Työkiertoa ja väliaikaisia siirtoja Kuusiniemi kannattaa varauksetta, mutta toivoisi, että työnantajilla olisi niihin enemmän vaihtoehtoja. Myös joustavuutta ja tiedonvälitystä olisi hyvä kehittää. Siirrot voivat tuoda uutta puhtia työhön ja niistä on myös hyötyä osaamisen kehittämisessä.
– Kannatan ehdottomasti vapaaehtoisuuteen perustuvia henkilöstösiirtoja. Helsingin kaupungilla isona monialaisena organisaationa on ainutlaatuiset mahdollisuudet tarjota henkilöstölle tilaisuuksia siirtyä tehtävistä toisiin, ja näitä mahdollisuuksia tulisi mielestäni hyödyntää laajasti. Kaupunki voisi tehdä siirtymisestä jouhevampaa ja yksinkertaisempaa. Työkiertoon voisi tulla enemmän halukkaita, jos byrokratiaa olisi vähemmän.
Oma juttuni kuitenkin on se asiakkaan kohtaaminen ja hoitaminen kasvokkain.
Uusi työ on ollut virkistävä kokemus ja Kuusiniemi on oppinut tärkeitä taitoja, joista on hyötyä myös muissa kaupungin sosiaali- ja terveysalan tehtävissä.
– Tykästyin osastotyöhön ja päädyin jatkamaan osastolla koronasiirron jälkeenkin. Oma juttuni kuitenkin on se asiakkaan kohtaaminen ja hoitaminen kasvokkain. Jos vertaan osastotyötä kotihoitoon, niin tämän kokemuksen myötä toimisin sielläkin uudella tavalla. Voisin tutkia potilaita heidän kotonaan vieläkin enemmän. Kotihoidossa meillä on esimerkiksi kannettava EKG-laite, jonka hyödyntäminen herkästi osastotyön tapaan olisi aivan mahdollista ja nopeuttaisi varmasti joidenkin potilaiden hoitoon pääsyä. Voisihan näihin siirtoihin kannustaa ilman koronaakin. Hallintopuolikin varmasti tulee suoraviivaisemmaksi, jos siirtokäytäntöjä vakinaistetaan. Mahdollisuus kiertää työpisteitä voi piristää työuraa ja varmasti siitä on etua, että työntekijä oppii uusia taitoja ja tuo niitä sitten sinne omaan kotipesäänsä.
