Pätevöityvä sairaanhoitaja kommentoi muuttoaan Filippiineiltä Helsinkiin: Kyllä kannatti!

Kaye Andrea Octaviano saapui syksyllä filippiiniläisten sairaanhoitajien kanssa Helsinkiin ja on hyvillään päätöksestään muuttaa kaupunkiin. Hän kehuu Laakson sairaalan työyhteisöä ja on valmis houkuttelemaan entisiä kollegojaan muuttamaan perässä.
Kaye Andrea Octaviano tuulettaa: alun hankaluudet ovat takana, ja suomen kieli alkaa sujua. Kuva: Kirsi Riipinen

Kaye Andrea Octaviano kysyy, haluavatko muut kuulla hänen rehellisen mielipiteensä Suomeen saapumisesta.
No, hän kertoo, se ei ollut helppo. Marraskuu oli harmaa ja viileä. Octaviano kertoo pohtineensa, mitä ihmettä hän teki täällä kylmän ilmaston maassa, jossa päivälläkin oli pimeää ja aina paleli. Kaiken päälle kieli tuntui mahdottomalta oppia.

Octaviano saapui puoli vuotta sitten Helsinkiin noin 30 filippiiniläisen sairaanhoitajan ryhmässä. Suomessa ja muualla Euroopan unionissa sairaanhoitajana toimimiseen vaaditaan EU:n ulkopuolelta tulevilla erillinen pätevöityminen, mitä varten heidän tulee kouluttautua lisää.

Tämä koskee myös Octavianoa, vaikka hän on valmistunut sairaanhoitajaksi ja toiminut ammatissaan useita vuosia. Iso osa Octavianon koulutusta on käytännön työtä Laakson sairaalassa, vaikka mukana on myös suomen kielen opiskelua ja teoriaa.

Pätevöityvän sairaanhoitajan koulutuspolku on Helsingissä ja koko Suomessa uutta. Kun pätevöityminen on suoritettu, Valvira myöntää luvan toimia sairaanhoitajana Suomessa.

Hämmentävän hieno hyvinvointiyhteiskunta

Kuuden kuukauden aikana Octavianon tunnelmat ovat muuttuneet täysin, niin täydellisesti, että hän voisi suositella Helsinkiin muuttoa myös ystävilleen ja entisille kollegoilleen Filippiineillä.

Octaviano kertoo, että hän haluaa asettua Suomeen pysyvästi ja hakea myös kansalaisuutta. Hän kertoo tunnelmistaan lounastauolla yhdessä kollegojensa Nea Gonzalezin ja Maisa Ovaska-Tallilan sekä osasto 10:n osastonhoitajan Kirsi Fältin kanssa.

Octaviano arvostaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmineen. Suorastaan hämmentävältä hänen korvissaan kuulostavat neuvolat ja perhevapaiden määrät. Filippiineillä äitiysloma on yhden kuukauden mittainen. 

Octavianon suunnitelmissa on perheen yhdistäminen, mikä saataisi onnistua jo syksyllä. Hänellä on kaksi kouluikäistä tytärtä ja mies, joka on ammatiltaan poliisi, mutta on sen lisäksi valmistunut vastikään sairaanhoitajaksi.

– Kaye, et ole muistanut kertoa miehesi opinnoista. Houkutellaan hänet tänne meille, ja sinä toimit hänen perehdyttäjänään!

Kollegan ehdotus naurattaa seuruetta. Vaikka miksei – sehän voisi olla mahdollista!
Octaviano työskenteli sairaanhoitajaksi valmistumisensa jälkeen vuoden Filippiineillä ja neljä vuotta Saudi-Arabiassa.

Suomalainen arkikulttuuri ja etenkin naisen asema tuntuu Saudi-Arabian jälkeen vapaalta ja tasa-arvoiselta. Muualta tulevia sairaanhoitajia ei pidetä täällä alempiarvoisina, mikä Saudi-Arabiassa oli yleistä ja tuntui loukkaavalta.

Octavianon mielestä Helsinki on mukava kaupunki. Ihmiset ovat perheorientoituneita, ja asiat toimivat.
 

Osastonhoitaja Kirsi Fält, pätevöityvä sairaanhoitaja Kaye Andrea Octaviano sekä kollegat Maija Ovaska-Tallila ja Nea Gonzalez ovat hyvillään työyhteisöstään. Kuva: Kirsi Riipinen

Myös ohjaaja oppii ohjatessaan

Octaviano kiittää osastonsa työkulttuuria. Kollegat ovat ystävällisiä, ja he ottaneet hänet hyvin joukkoonsa. Hän tuntee olevansa tiimin täysi jäsen. Apua on helppo pyytää aina kun siltä tuntuu.

Ennen suomalaisen sairaanhoitajan ammattipätevyyttä Octaviano tekee lähinnä perushoidollisia tehtäviä. 
Tavoitteena on, että hän saisi sairaanhoitajan pätevöitymisen polun loppuun ensi keväänä. Pätevöityvän sairaanhoitajan koulutuspolku suunnitellaan yksilöllisesti.

Octavianon kollegat ovat sitä mieltä, että Kaye on hyvin oma-aloitteinen. Hän hoksaa nopeasti, mitä milloinkin pitää tehdä ja on hoitanut asian usein ennen kuin kukaan ehtii siitä sanoa.

Myös hoidettavat ovat pitäneet empaattisesta hoitajastaan.

– Kaye haluaa puhua mahdollisimman paljon suomea, ja kielitaito kehittyy päivä päivältä. Englantia tarvitaan apuna yhä vähemmän, kertoo Gonzalez.

Ovaska-Tallila on huomannut, että Octavianon työmoraali on hyvin korkea. Kollegat nyökyttelevät, näin todella on.

Fält pyrkii järjestämään tulijalle ja tämän ohjaajalle yhteistä aikaa, jolloin he voivat käydä rauhassa läpi käytännön asioita.

Gonzalezin mielestä tulijan ohjaaminen on kaksisuuntaista. Myös hän itse oppii Octavianoa ohjatessaan. 

Nastakengillä Suomen talvessa

Fält kiittää osastonsa henkilökuntaa, joka on hoitanut tulijan perehdytystä hienosti. Hänen omaa aikaansa on mennyt lähinnä koulutuspolun hallinnolliseen työhön.

Monet käytännön asiat Octaviano on hoitanut omin nokkineen. Hän hoiti itsenäisesti verokortin ja pankkitilin.
Kollegoja hymyilyttää, kuinka näppärästi hän hommasi itselleen myös käytetyn ruokapöydän – ja ymmärsi hankkia talveksi nastakengät.

– Hän on integroitunut hienosti työyhteisön lisäksi muutenkin suomalaiseen järjestelmään ja toimintatapoihin, kollegat kertovat.

Octaviano asuu yhdessä kahden ystävänsä kanssa. He tulivat hänen kanssaan samassa ryhmässä Filippiineiltä Helsinkiin.

Rekrytoinnin eettisten periaatteiden mukaan

Pätevöityvien sairaanhoitajien lisäksi Helsinkiin on tullut Filippiineiltä hoiva-avustajia, jotka opiskelevat työnsä ohella lähihoitajiksi. Myös heistä osa aikoo kouluttautua edelleen sairaanhoitajiksi. Iso osa hoiva-avustajien opiskelusta on työssä oppimista, jota he suorittavat muun muassa seniorikeskuksissa.

Kansainvälisiä rekrytointeja tarvitaan myös jatkossa. 

Kaupunki on tehnyt ulkomailta rekrytointeja varten eettiset periaatteet. Niiden tarkoituksena on varmistaa läpinäkyvä ja reilu rekrytointiprosessi ulkomailta rekrytoitavalle työntekijälle sekä tarjota riittävästi tukea työhön ja uuteen kotimaahan asettautumiseen. Periaatteisiin kuuluu myös perheenyhdistämisen edistäminen.
 

Teksti ja kuvat: Kirsi Riipinen