Kaupungin johto sai arvokasta tietoa koululaisten näkemyksistä ja toiveista, kun oppilaat kokoontuivat kaupungintalolle lapsen oikeuksien päivää viettämään.
Minkä takia vietetään lapsen oikeuksien päivää? Kysymyksen kaupungintalolla esitti pedagoginen asiantuntija Heidi Halkilahti, joka oli yksi Lasten ja nuorten ääni kuuluu -tapahtuman vetäjistä.
Ykkös- ja kakkosluokkalaisista koostuva yleisö oli terävä, sillä sieltä tuli päivän idean hienosti kiteyttävä vastaus:
– Lapsen oikeuksien päivää vietetään, jotta lapsilla on oikeus olla lapsia.
Lapsen oikeuksien päivää vietetään, jotta lapsilla on oikeus olla lapsia.
Lapsen oikeuksien päivää vietettiin keskiviikkona 20. marraskuuta. Kaupungintalolle oli kutsuttu alakoululaisten lisäksi yläasteen oppilaita kaupunkiuudistusalueiden kouluista. Kaupunkiuudistusalueilla rakennetaan uutta ja panostetaan viihtyisyyteen ja palveluihin.
Kaupunki on järjestänyt vastaavanlaisen tapahtuman kerran aiemmin. Tällä kertaa tapahtumaan osallistui luokkia Keinutien ala-asteelta, Laakavuoren ala-asteelta, Nordsjön ala-asteelta, Vesalan peruskoulusta ja Malmin peruskoulusta. Teemaksi oli valittu Unelmien Helsinki.
Kaikki ykköset ja kakkoset eivät mahtuneet kaupungintalon aulaan, ja lapset valtasivat myös osan kaupunginmuseota.
Alakoululaisten keskustelu lähti liikkeelle ilman jäykistelyä heti alussa, kun tehtävänä oli piirtää oman asuinalueen suosikkipaikka.
Moneen piirrokseen tuli lähimetsä, leikkipuisto laskumäkineen ja kiipeilytelineineen. Suosikkeja ovat myös oman koulun piha, jalkapallokenttä, uimahalli ja kirjasto. Ne ovat kaikki niin lähellä, että niihin voi mennä yksin tai kaverin kanssa.
Entä mitä alueella voisi olla lisää? Kysymys oli vaikeampi. No, uimahalli voisi olla vielä isompi. Jalkapallokenttiä voisi olla vieläkin enemmän.
Lapset pohtivat myös, miten omasta kotipaikasta voisi tulla yhä parempi ja innostavampi. Kakkosluokkalaisen loistava kiteytys kuului, että ”vähemmän kaljapaikkoja ja enemmän jätskikioskeja”.
Pienen pöydän ääressä oli helppo syventyä teemoihin. Paikalla oli kaupungin kaikkien toimialojen asiantuntijoita, joten myös kysymyksiä oli kasvatuksen ja koulutuksen, kulttuurin ja vapaa-ajan ja kaupunkiympäristön toimialalta sekä sosiaali- terveys ja pelastustoimialalta.
Lapset nostivat kysymyksiä vuorotellen taikurin hatusta. He saivat kertoa muun muassa mitä he ovat tehneet kirjastossa, saako koulussa tehdä asioita yhdessä ja millaisia asioita on kiva tehdä koulun jälkeen. Lapset pääsivät kertomaan kokemuksiaan myös kouluterveydenhoitajalla käynneistä.
Lapsilla tuntuu olevan hyvä käsitys siitä, mitä tehdä, jos asiat eivät ole hyvin – kun olo on sairas, yksinäinen tai joku kiusaa. Koulussa voi kääntyä opettajan, rehtorin, välituntivalvojan, avustajan tai terkkarin puoleen. Kotona asioista kerrotaan äidille tai isälle.
Entä mikä tekee turvallisen olon koulussa? Turvaa tuovat lasten mielestä koulun aikuisten lisäksi kaverit, toisinaan koko oma luokka.
Kun eri kaupunginosien lasten näkemykset koottiin yhteen, nähtiin selvästi, että lapset ja nuoret viihtyvät omilla kotikulmillaan.
Vuosaaressa viihdytään oman kodin ja koulun lisäksi muun muassa Vuotalossa, kirjastossa, uimahallissa ja meren äärellä.
Myös kontulalaiset koululaiset löytävät alueestaan paljon kiitoksen aiheita. Erityisen hyvää on, että tekemistä on paljon. Muista piittaamattomat sähköpotkulautailijat ja ostari pimeän tultua huolettavat jonkun verran.
Lapset ideoivat unelmanaan saada aivan kotikulmilleen oman Linnanmäen. Mikäli se ei ole mahdollista, Lintsin voisi kenties korvata pelihallilla.
Mellunmäen Laakavuoren ala-asteen ykkösluokkalaiset toivoivat kulmilleen lisää jalkapallokenttiä ja olivat hyvillään kuullessaan, että uuteen liikuntapuistoon on tulossa monitoimikenttä ja iso tekonurmikenttä.
Niitä odotellessa ykkösluokkalaisia ilahduttaa 100 päivän juhla, jota vietetään, kun ykköset ovat olleet koulussa sata päivää. Voiton puolella ollaan, sillä 70 on jo kasassa.
Ekaluokkalaiset pitävät metrosta. Sillä kulkeminen on niin helppoa, että kaverin luo voi mennä ilman vanhempien seuraa.
Laakavuoren alakoululaiset pohtivat, tuleeko uudesta hienosta koulusta varmasti tarpeeksi iso. Nyt tilat ja piha ovat turhan ahtaita. Lapset ovat sitä mieltä, että pihalla pitää olla mahdollista liikkua kunnolla, jotta välitunnit eivät mene kännykällä räpläämiseksi.
Lasten piirtämät ja kertomat toiveet kootaan yhteen ja toimitetaan eteenpäin asioista vastaaville.
Opinto-ohjaaja Merituuli Vuorikoski oli tapahtumassa luotsaamassa Vesalan yläasteen tukioppilastoiminnan ryhmää.
– Tiesin, että he osaavat ilmaista itseään, mutta yllätyin silti, miten hyvin he onnistuivat siinä. Keskusteluista sai paljon irti, ja opin itsekin paljon Vesalasta ja Kontulasta nuorten näkökulmasta. Oli kiehtovaa olla mukana.
Hän oppi tuntemaan nuorten suosikkipaikkoja, kun nuoret merkitsivät paikat ilmakuviin. Merkityiksi tulivat ainakin skeittipuisto, nuorisotalo, urheilupuisto, lähimetsät ja parhaat kahvilat.
Nuoret ovat sitä mieltä, että Vesalan ja Kontulan julkinen maine on liian synkkä. Omilla kulmilla on tosi paljon mahdollisuuksia harrastaa tai vain oleilla kavereiden kanssa. Tosin ostaria voisi heidänkin mielestään muuttaa siten, että olutpaikkojen määrä vähenisi.
Keskusteluissa korostui, kuinka tärkeitä koulun luotettavat aikuiset ovat. Heidän puoleensa on voitava kääntyä aina tarvittaessa.
Oppilaat vaikuttuivat hienosta lounaspaikasta kaupungintalon toisessa kerroksessa. He näkivät samalla, missä kaupunginvaltuusto kokoontuu ja tekee päätöksiä. Juhlasalista ja veistoksista otettiin ahkerasti kuvia. Samalla tuli puheeksi, että heistä kuka tahansa voi olla tuleva päättäjä.
– Meille kaikille jäi tapahtumasta hyvä tunnelma. Nuoria kuultiin ja he kokivat voivansa vaikuttaa asioihin, Vuorikoski kertoo.
Onnistunutta tapahtumaa kiitti myös Keinutien ala-asteen toisen luokan opettaja Heini Puro. Hänen mielestään on tärkeää, että myös kaikkein nuorimpia koululaisia osallistetaan ja kuullaan. Omassa koulussa mielipiteitä kokoavaan oppilaskuntaan pääsevät mukaan kaikki omalla vuorollaan.
Puro kertoi olevansa tosi iloinen ja ylpeä oppilaistaan, jotka heittäytyivät mukaan ja toivat rohkeasti esiin näkemyksiään ja ideoitaan. Tapahtumaan oli toki valmistauduttu ja pohdittu asioita etukäteen.
– Pohdittavat kysymykset olivat tosi hyviä. Lapset eivät ehkä saaneet kerrottua kaikkia ajatuksiaan, joten aiomme työstää teemoja koulupäivien aikana lisää.
Puro sanoo, että lapset saa yleensä melko helposti lähtemään mukaan uusiin ideoihin. Kun välissä on jotakin uutta, arkiset asiat helpottavat.
– Tällaiset päivät ovat iso apu, sillä huomenna jaksetaan keskittyä tylsempiinkin asioihin.
Heidi Halkilahti pyysi aamupäivän töiden päätteeksi lapsia vilkuttamaan, jos mieli on hyvä. Pikavilkaisulla näytti siltä, että kaikki vilkuttivat.
Teksti: Kirsi Riipinen
Kuvat: Kirsi Riipinen ja Tiina Antila-Lehtonen
