Kaupunginkanslian uudessa tutkimusraportissa Kansallinen samastuminen ja luottamus maahanmuuttokontekstissa tarkastellaan sitä, miten eri maista ja taustoista pääkaupunkiseudulle saapuneet maahanmuuttajat rakentavat kansallista identiteettiään uudessa maassa samastumalla osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaiseksi. Lisäksi tarkastellaan sitä, missä määrin vastaajien kansallinen samastuminen selittää luottamusta yhtäältä suomalaisiin ihmisiin ja toisaalta yhteiskunnan poliittisiin ja julkisiin instituutioihin ja toimijoihin.
Pääkaupunkiseudulla haastatteluin kerätty kyselyaineisto jaoteltiin vastaajien syntymämaiden mukaan. Näitä olivat Viro, Venäjä, Somalia ja Irak. Viidennen ryhmän muodostivat englanninkielisissä maissa, eli Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa syntyneet. Lisäksi mukana oli pieni joukko Suomessa syntyneitä somalialaistaustaisia osallistujia.
Ikä, sukupuoli ja taustamaa yhteydessä kansallisen samastumisen voimakkuuteen
Demografisista ja sosioekonomisista taustamuuttujista ikä oli tilastollisesti merkittävässä yhteydessä kansallisen samastumisen voimakkuuteen. Vanhemmat vastaajat kokivat nuorempia voimakkaampaa samastumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja kansaan. Myös sukupuoli oli yhteydessä voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen: miesten kansallinen samastuminen oli tilastollisesti merkittävästi voimakkaampaa kuin naisten. Sen sijaan perhetyyppi, koulutus ja työllisyys eivät selittäneet kansallista samastumista kun kaikkien tekijöiden vaikutus otettiin tarkastelussa huomioitiin samanaikaisesti.
Kansallinen samastuminen oli keskimäärin voimakkainta Irakissa syntyneiden ja somalialaistaustaisten vastaajien keskuudessa. Suomalaisuuteen samastuminen oli puolestaan selvästi heikointa Virossa syntyneiden vastaajien keskuudessa.
Kansallisen samastumisen vahvistumisessa ja heikentymisessä muut ihmiset keskeisellä sijalla
Suomen kielen taidon karttuminen ja suomalaisten kanssa luotujen ystävyyssuhteiden määrä ja niiden koettu tärkeys vaikuttivat positiivisesti vastaajien kansalliseen samastumiseen. Parempi kielitaito oli yhteydessä voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen kuitenkin ainoastaan miehillä. Naisilla puolestaan sosiaaliset kontaktit olivat tärkeämpiä kuin miehillä: mitä enemmän suomalaisia ystäviä heillä oli ja mitä tärkeämmäksi tällaiset ystävyyssuhteet koettiin, sitä voimakkaampaa oli naisten kansallinen samastuminen.
Vastaajien taustamaahan tai kieliryhmään kohdistuva stereotyyppinen tai syrjivä kohtelu voi hankaloittaa kotoutumisprosessin kulkua monella tapaa, ja se oli myös yhteydessä heikompaan kansalliseen samastumiseen. Vastaavasti mitä yhdenvertaisemmaksi osallistuja asemansa Suomessa koki, sitä voimakkaampaa oli myös hänen kansallinen samastumisensa.
Rinnakkaiset identiteetit – paikalliseen asuinympäristöön liittyvä ja eurooppalainen identiteetti – olivat myös positiivisessa yhteydessä kansalliseen samastumiseen. Tämä yhteys tuli esiin molemmilla sukupuolilla. Omaan asuinympäristöön samastuminen oli jopa kansallista samastumista voimakkaampaa kaikissa tarkastelluissa ryhmissä, mikä heijastaa oman asuinalueen ja laajemman asuinympäristön tärkeää roolia osallistujien paikallisen identiteetin rakentumisessa.
Maahanmuuttajien halukkuudella jäädä Suomeen asumaan keskeinen rooli kansallisen yhteenkuuluvuudentunteen rakentumisessa
Tutkimustuloksissa maahanmuuttajien halukkuus asua Suomessa myös tulevaisuudessa selitti kansallisen samastumisen voimakkuutta: halu jäädä Suomeen loppuelämäksi oli tilastollisesti merkittävässä positiivisessa yhteydessä voimakkaampaan kansalliseen samastumiseen. Kaikki eivät kuitenkaan lähtökohtaisestikaan saavu Suomeen samastuakseen yhteiskuntaan, vaan tulevat ainoastaan töihin. Tämä on syytä ottaa huomioon tutkittaessa esimerkiksi rajatun pituiselle työkomennukselle Suomeen lähetettyjen ekspatriaattien samastumista yhteiskuntaan. Toisaalta vaikka esimerkiksi kansainvälistä suojelua Suomesta saavien maahanmuuttajien sopeutuminen saattaa joillain elämän alueilla olla haasteellista, ovat he usein tulleet Suomeen jäädäkseen.
Kansallinen samastuminen lisää luottamusta kantaväestöön ja yhteiskunnan instituutioihin taustasta riippumatta
Voimakkaammin itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja sen kansalaisiksi itsensä kokevat vastaajat luottivat enemmän sekä kantaväestön edustajiin että yhteiskunnan poliittisiin ja julkisiin instituutioihin ja järjestelmiin kuin heikommin samastuneet. Voimakkaampi kansallinen samastuminen oli tilastollisesti merkittävässä positiivisessa yhteydessä voimakkaampaan luottamukseen kaikissa taustamaaryhmissä suhteessa kaikkiin tutkittuihin luottamuksen muotoihin. Ainoan poikkeuksen muodosti irakilaistaustaisten ryhmä julkisiin instituutioihin kohdistuvan luottamuksen osalta. Heilläkin kansallisen samastumisen yhteydet luottamukseen kantaväestöä ja yhteiskunnan poliittisia instituutioita kohtaan olivat tilastollisesti merkitseviä – joskin muita ryhmiä heikompia.
Ikä ja sukupuoli eivät olleet tilastollisesti merkittävässä yhteydessä luottamukseen suomalaisia instituutioita ja kantaväestöä kohtaan. Sen sijaan pitempi maassaoloaika heikensi luottamusta eri tahoihin vahvistamisen sijaan. Tutkimuksessa luottamus maan poliittisiin instituutioihin ja toimijoihin laski maassaoloajan myötä tilastollisesti merkittävästi Virossa, Venäjällä ja Somaliassa syntyneillä. Luottamus julkisiin instituutioihin ja järjestelmiin puolestaan laski maassaoloajan myötä tilastollisesti merkittävästi Venäjällä, Somaliassa ja englanninkielisissä maissa syntyneillä. Somaliassa syntyneillä luottamus kaikkiin kolmeen suomalaisen yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeiseen luottamuksen muotoon, eli poliittisiin ja julkisiin instituutioihin että kantaväestön edustajiin, laski maassaolon pitkittyessä.
