Helsingin koulujen ja oppilaitosten rehtorit sekä terveydenhuollon ammattilaiset kokoontuivat 19.4. Stadin AO:n Teollisuuskadun toimipaikkaan kuulemaan ihmisoikeusaktivisti ja vaikuttaja Ujuni Ahmedia. Tilaisuus oli osa Helsingin kaupungin työtä, jossa etsitään keinoja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.
Ahmed kertoo havainnoistaan omien koulu- ja opiskeluvuosien sekä tekemänsä nuorisotyön kautta. Puheenvuorot pohjautuvat Ahmedin kirjaan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin.
–Toivoisin, että kouluissa ja oppilaitoksissa uskallettaisiin tukea maahanmuuttajataustaisten nuorten identiteetin muodostumista. Se vaatisi tutustumista heidän kulttuuriinsa ja ajatuksiinsa sekä yhteistyötä perheiden kanssa, Ahmed pohti.
1990-luvulla peruskoulua Helsingissä käynyt Ujuni myöntää, että nuoruusvuosiin liittyi paljon yksinäisyyden ja häpeän tunteita. Hän koki tasapainottelevansa jatkuvasti kahden täysin erilaisen maailman välillä, jossa oli vaikea tuoda kuuluviin omaa ääntään.
–Opettajani ei ikinä kysynyt, mitä minulle kuuluu tai kuinka vietän vapaa-aikaani. Se aiheutti ulkopuolisuuden tunteen ja epäilyn, että kulttuurissani on jotain, jota minun pitää salata.
Monissa perheissä vaietaan vaikeuksista
Vaikka koulu- ja opiskelumaailma on kehittynyt paljon 1990-luvulta, kahden eri kulttuurin välillä eläminen aiheuttaa monille maahanmuuttajaperheiden lapsille yhä haasteita. Ujuni Ahmedin mukaan ilmiö on hyvin tyypillinen Diaspora-yhteisöissä, joita syntyy, kun uskonnolliset ja kansalliset ryhmät joutuvat muuttamaan uuteen maahan.
Jos ympärillä oleva yhteiskunta on rasistinen, Diaspora-yhteisöissä pidetään entistä tiukemmin kiinni omasta kulttuurista, johon sekoittuu haitallisia perinteitä. Ja kun yhteisöllisyys vääristyy, se voi ylläpitää väkivaltaa tai epätasa-arvoisia valtarakenteita, Ahmed tietää.
Hänen mukaansa on tyypillistä, että mahdollisista haasteista vaietaan maahanmuuttajaperheissä.
Perheet eivät halua, että tieto ongelmista leviää yhteisön sisä- tai ulkopuolelle. Siksi monet perheet voivat kieltäytyä esimerkiksi tulkin käytöstä lapsen asioiden hoidossa, sillä he pelkäävät, että perheen kunnia kärsii.
Kaikki lähtee luottamuksen rakentamisesta
Tytöillä ja pojilla voi olla joissakin maahanmuuttajaperheissä yhä hyvin erilaiset oikeudet. Poikien elämään kuuluu usein enemmän vapautta, tyttöjen oletetaan auttavan perhettään lastenhoidossa ja kotitöissä.
–Minulle peruskoulu edusti vapaa-aikaa, hengähdystaukoa kotitöistä. Koin, että koulussa aivoni lepäsivät. Tästä seurasi häiriökäyttäytymistä ja alisuoriutumista.
Epätasa-arvoinen kohtelu näkyy Ujuni Ahmedin mukaan myös siinä, millaisiin ammatteihin nuoria Suomessa ohjataan. Ahmed päätyi ensin lähihoitajaopintoihin, kunnes hän sai rohkeutta hakeutua nuoriso-ohjaajan koulutukseen ja kiinnostui yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
Väsyin minuun kohdistettuihin odotuksiin ja siihen, että kaikki ajatukseni olivat muiden mielestä vääriä. Halusin ääneni kuuluviin ja toivoin, että voisin auttaa sen avulla myös muita kaltaisiani nuoria.
Koulujen ja oppilaitosten henkilökunnalle Ahmedilla onkin selkeä viesti.
Kuunnelkaa maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria, pyrkikää hyvään yhteyteen heidän perheidensä kanssa ja uskaltakaa puuttua ongelmiin, jos sellaisia havaitsette. Kaikki lähtee luottamuksen rakentamisesta.
Kiitä, kehu ja kuuntele nuorta
Ujuni Ahmed on saanut Helsingin kouluista ja oppilaitoksista paljon kiitosta konkreettisista puheenvuoroistaan. Tehtaankadun ala-asteen rehtori Jouni Leivo tunnisti Ahmedin puheesta tuttuja tilanteita myös oman 30-vuotisen opettajauransa varrelta. Leivo on ehtinyt työskennellä erityisopettajana Itäkeskuksen peruskoulussa ja Outamon koululla Lohjalla.
–Itäkeskuksessa maahanmuuttajaperheiden tytöt jäivät usein tuntien jälkeen koululle. Ideoimmekin tytöille yhteisiä kerhoja, jotta heillä oli tekemistä ja hyvä syy viettää aikaa siellä, Leivo kertoo.
Luottamuksen rakentaminen maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin ja perheisiin lähtee usein arkisista kohtaamisista.
–Jo se riittää, että opettaja on läsnä, huomioi, kuuntelee ja kyselee kuulumisia. Minulla on ollut tapana myös opetella muutamia sanoja oppilaiden äidinkielellä. Osaan esimerkiksi tervehtiä somaliaksi.
Toki Leivokin tunnistaa koulu- ja opiskelumaailman nykyiset haasteet: luokkakoot, opettajien kasvavan työmäärän ja oppimishaasteiden kirjon.
–Jokaisessa koulussa pitäisi olla erityisluokkia ja monikielisiä ohjaajia ja opettajia. Oppilaille on tärkeää nähdä, että työpaikoillamme on ammattilaisia kaikista kulttuureista ja taustoista. Kannustava ilmapiiri syntyy lopulta yksinkertaisista asioista.
–Meidän on muistettava kiittää ja kehua enemmän. Niin oppilaita ja opiskelijoita kuin opettajiakin. Kannustuksen voima on valtava.
Suomen kielen opetuksesta ei saa tinkiä
Idea Ujuni Ahmedin kuulemisesta lähti viime vuonna Helsingin kielilukion rehtorilta, Sanna Mannerilta. Monikulttuurinen työympäristö on Mannerillekin arkea, mutta Ujuni Ahmedin kirja laajensi näkökulmaa entisestään. Opiskelijoiden hyvinvointipäällikkö Riina Ståhlberg innostui heti ideasta ja käynnisti oppilaitosvierailut.
–Helsingin lukioissakin on paljon maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, joiden elämästä emme lopulta tiedä paljoakaan. Olemme vain sen tiedon varassa, mitä opiskelijat itse kertovat, Manner sanoo.
Ujuni Ahmed on käynyt puhumassa myös Helsingin kielilukiossa, jossa hieman alle puolet opiskelijoista on kotoisin muualta kuin Suomesta.
–Opiskelijat kuuntelivat Ujunin kokemuksia keskittyneesti ja esittivät kysymyksiä muun muassa tyttöjen ympärileikkauksista. Nämä ovat kipeitä aiheita, joista puhumista Suomessa helposti häpeillään.
Manner kuulisi mielellään myös maahanmuuttajataustaisten poikien ajatuksia. Ali Al-Saffun ohjaama Normaalii-elokuva oli hänen mielestään hyvä avaus tärkeälle aiheelle.
– Uskon, että pojatkin elävät melkoisessa ristipaineessa, vaikka heidän arkeensa liittyykin enemmän vapautta kuin tytöillä.
Peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten osalta Manner haluaa nostaa esiin suomen kielen opetuksen tärkeyden.
–Toivon, että kielen opetuksesta ei tingitä, sillä se auttaa yhteiskuntaan sopeutumisessa ja on avain myös nuoren jatko-opintoihin. Esimerkiksi meillä kielilukiossa on paljon Suomi toisena kielenä -opintojaksoja sekä tukiopetusta.
