Maunula-talon monitoimiluokassa käy kuhina. Pöydät täyttyvät erilaisista materiaaleista ja välineistä. Neljätoista aktiivista käsityöharrastajaa on syksyn ajan kokoontunut tekemään käsitöitä ja jakamaan käsityöosaamistaan.
Kuin kalaparvi opiskelijat siirtyvät luokassa tiiviinä ryhmänä yhden opiskelijan luo tutustumaan hänen työhönsä ja kuullakseen lisää käsillä olevasta tekniikasta. Hetken kuluttua parvi hajoaa omiin työpisteisiinsä vain kokoontuakseen taas yhteen jonkin uuden kiinnostavan tekniikan ympärille.
Jakaminen ja avoimuus ovat kaiken a ja o
Tekijäkulttuurin – kuten tällaisen omaehtoisen toiminnan – keskeisimpiä tunnusmerkkejä ovat jakaminen ja avoimuus. Konseptiin kuuluu olennaisena osana taitojen, välineiden ja ideoiden jakaminen samoin kuin tekemisen ja kokeilemisen kautta oppiminen.
Omaehtoinen ryhmä tarjoaa hienon mahdollisuuden epämuodolliseen tekemiseen ja toinen toiselta oppimiseen. Ryhmä koostuu joukosta innokkaita käsityöntekijöitä, joille on vuosien kuluessa kertynyt valtava määrä erilaista osaamista muun muassa käsityön taiteen perusopetuksen opinnoista. Kun opettajaa ei ole, ryhmäläiset perehdyttävät aktiivisesti toinen toistaan erilaisten tekniikoiden saloihin.
Monitoimiluokassa on hyvät mahdollisuudet toteuttaa erilaisia käsityöprojekteja. Suurilla painopöydillä on toteutettu erilaista kankaan kuviointia muun muassa painoväreillä ja maaväreillä, gellipainantaa ja ekoprinttausta.
Jäävärjäyksestä pehmopupuihin
Syksyn aikana on tehty myös jäävärjäystä ja kasvivärjäystä. Eri tavoin kuvioidut kankaat ovat saaneet uutta ilmettä käsin ja koneella kirjomalla. Ryhmässä on huovutettu erilaisia isompia ja pienempiä töitä, esimerkiksi huiveja ja pupuja.
Kokoontumisissa on syntynyt tilkkutöitä, jaettu ompeluniksejä, piirretty kaavoja ja ommeltu erilaisia pussukoita ja vaatteita. Kirjansidontakaan ei ole ryhmälle enää vierasta.
Viikoittaisissa tapaamisissa jokaisen oma käsityöprojekti on tärkeä. Vähintään yhtä tärkeää on mahdollisuus tutustua uusiin tekniikoihin ja oppia muilta.
Liisa Mahlamäki
