Helsingin Eirassa sijaitsevan päiväkodin ikkunaan on kiinnitetty sinitarralla läpikuultavia timantteja. Erivärisistä papereista askarrellut timantit kertovat arjen onnistumisista: yksi on auttanut kaveria, toinen on oppinut uuden taidon, ja kolmas on päässyt hienosti yli pettymyksestä.
Onnistumisen timantit tekevät näkyväksi arjen pieniä ja suuria saavutuksia.
– Lapsi on saattanut harjoitella sinnikkäästi monta viikkoa vetoketjun kiinni laittamista. Kun takin vetoketju sujahtaa kiinni, lapsen kasvoilla näkyy ilo. Onnistumisen kokemusta vahvistetaan ikkunaan kiinnitettävällä timantilla, kertoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja Oona Alapelto.
Timantin lennättää ikkunaan pörröinen pehmolelu, Vaakku-Varis. Joskus timantin saa koko päiväkotiryhmä. Vaakku-Varis on saattanut esimerkiksi huomata retkellä erityisen hyviä kaveritaitoja.
Vahvuuspuhe tarttuu lapsiin. He alkavat kehua toisiaan ja kertovat toisten onnistumisista myös opettajille.
– Lapsi saattaa tulla sanomaan, että huomasitko, kuinka kaveri auttoi minua. Joskus lapset jakavat myös meille aikuisille timantteja, esimerkiksi kannustamisesta, Alapelto sanoo.
Timantit ovat myös konkreettinen keino palata onnistumisiin myöhemmin ja muistella niitä yhdessä muiden kanssa.
Tärkein on lapsi
Helsingin keskustassa sijaitsevat päiväkoti Haukka ja päiväkoti Eira toimivat tiiviissä yhteistyössä. Varhaiskasvatusyksikkö Eira-Haukassa nuorimmat lapset ovat vuoden vanhoja, ja vanhimmat viisivuotiaita. Lisäksi päiväkoti Haukassa on esiopetusryhmät sekä jaettu integroitu erityisryhmä.
Varhaiskasvatusyksikön johtajana toimii Siiri Kinnunen, jonka mukaan päiväkotien idea tiivistyy yhteisöllisyyteen.
– Meillä on hyvä yhteishenki. Työkaverilta saa apua, ja toiminta suunnitellaan yhdessä. Kaiken keskiössä on lasten hyvinvointi.
Kinnusen työajasta kuluu paljon hallinnollisiin tehtäviin, kuten rekrytointeihin, sijaisten hankkimiseen ja työvuorojen suunnitteluun. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Alapelto taas viettää päivät lasten parissa ja sukkuloi kahden päiväkotiyksikön väliä. Hän tekee tiivistä yhteistyötä päiväkodin johtajan ja opettajien kanssa.
– Parin viikon välein istumme alas ja käymme läpi, minkälaista tukea kukin lapsi tarvitsee. Tarkoitus on puuttua ilmeneviin haasteisiin heti ja ennaltaehkäistä niiden kasaantuminen. Näin pystymme tarjoamaan oikea-aikaista ja varhaista tukea jokaiselle, Alapelto sanoo.
Yhdenvertaiset oppijat
Päiväkodin arjessa vaikuttaa taustalla inkluusion ajatus. Inklusiivinen kasvatusympäristö on avoin ja tukee kaikkien oppijoiden moninaisuutta. Jokaisella lapsella on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen oikeus saada opetusta lähipäiväkodissa. Jos lapsella on tuen tarvetta, sellaista järjestetään.
Jokaisen lapsen tulee saada tuntea kuuluvansa ryhmään.
– Lapsen ei tarvitse muuttua, vaan hän on hyvä sellaisena kuin on. Meidän aikuisten vastuulla on suunnitella toiminta niin, että jokainen lapsi kokee olevansa osa porukkaa, Kinnunen sanoo.
Kuvakortteja ja tukiviittomia
Varhaiskasvatuksen arjessa on apuna monenlaisia keinoja. Sanallisten ohjeiden lisäksi käytetään usein esimerkiksi tukiviittomia tai erilaisia apukuvia. Kun ollaan lähdössä ulkoilemaan, opettaja saattaa näyttää kuvakorttia, jossa puetaan kenkiä jalkaan.
Jos lapsella on haasteita sanallisen kommunikaation kanssa, hänellä on oma kansio, johon on kerätty tuttuja kuvia kommunikointia auttamaan.
– Me aikuiset opettelemme käyttämään kuvia, jotta voimme ymmärtää lasta paremmin. Sujuva arki lähtee aikuisten asenteesta ja toiminnasta.
Inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa päivä on pilkottu osiin. Jokainen hetki on kuvitettu seinälle aamupalasta iltapäivän leikkituokioon. Kuvia osoittava nuoli kertoo, mitä on seuraavaksi ohjelmassa.
– Ennakointi on lapselle tärkeää. Ennen retkelle lähtöä opettaja saattaa pikapiirtämisen avulla kuvittaa lapsille retkipäivän alkaen siitä, kuinka päiväkodilta kävellään bussipysäkille. Arjen strukturointi tuo lapsille turvaa, Alapelto kertoo.
Huomataan hyvä
Myös Vaakku-Varis timantteineen kuuluu inklusiivisen varhaiskasvatuksen ajatukseen. Ongelmakeskeisyydestä on siirrytty hyvän huomioimiseen sekä vahvuuksille rakentuvaan opetukseen. Retken jälkeen saatetaan yhdessä pohtia, kuinka mainiosti päivä sujui. Kaikki voivat paremmin, kun yksilön ja ryhmän onnistumisia nostetaan esille.
Alapellon mielestä on tärkeää, että myös aikuisilla on hyvä olla.
– Heidän työhyvinvointinsa heijastuu suoraan lapsiin.
Varhaiskasvatuksen arjessa on hersyvää huumoria ja vauhdikkaita käänteitä. Välillä tulee eteen haastavia kasvatustilanteita. Sellaisen jälkeen käydään kollegan kanssa läpi, mitä tapahtui, mitä tästä opimme ja kuinka toimimme jatkossa.
– Tätä työtä tehdään vahvasti omalla persoonalla. Siksi ammatillisuuden jatkuva arvioiminen on tärkeää. On hyvä pysähtyä miettimään, minkälaiset asiat vaikuttavat toimintaani ja ratkaisuihini, Kinnunen kuvailee.
Hänen mielestään päiväkodissa työskentelevien aikuisten tärkeä tehtävä on huomata jokaisessa lapsessa oleva hyvä – sillä se, mihin keskitymme, kasvaa.
Teksti: Eveliina Lauhio
Kuvat: Antti Nikkanen
