Pääkaupunkiseudun yhteiset EU-tavoitteet 2024

Enemmän ja järjestelmällisempää vuoropuhelua EU:n ja kaupunkien välillä sekä valtion ja kaupunkien välillä EU-asioista 

• Sekä EU:n ja kaupunkien että Suomen valtion ja kaupunkien tulee luoda rakenteet aktiiviselle keskinäiselle vuoropuhelulle, jotta erilaisten kaupunkien tarpeet huomioidaan eri vaiheissa ja eri tasoilla EU:n päätöksentekoa ja sen valmistelua.

Kaupunkipolitiikkaa tulee koordinoida ja integroida paremmin EU:n agendaan 

• EU-komissioon tulee nimetä johtava varapuheenjohtaja vastaamaan kau¬punkipolitiikasta ja koordinoimaan kaupunkiasioita EU:n eri politiikka-alueilla.

EU tarvitsee vahvoja kaupunkeja, joissa luodaan ja hyödynnetään uutta teknologiaa sekä kehitetään tuottavuutta parantavaa liiketoimintaa

Kaupunkeja tulee tukea kilpailukyvyn edellytysten ja vihreän siirtymän ratkaisujen luomisessa 

• EU:n kilpailukykyä tulee vahvistaa panostamalla tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan korostaen kilpailullisia kriteerejä. Pääkaupunkiseu¬dulle on tärkeää, että innovaatiotoimintaa tukevan seuraavan tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman rahoitusta (FP10) lisätään ja ohjataan myös kaupungeille. Rahoitusta on jaettava kilpailuun perustuen ja ohjelman byrokratiaa on vähennettävä.
• Kaupungeille tulee ohjata aikaisempaa enemmän suoraa EU-rahoitusta ja kohdentaa sitä yhä vahvemmin osaamista, energia- ja digimurrosta, tutkimusta ja tuotekehitystä sekä kansainvälisten osaajien houkuttelua edistävään toimintaan. Kaupungit ovat edelläkävijöitä uusien digitaalisen ja vihreän siirtymän ratkaisujen käyttöönotossa.
• Pääkaupunkiseudun edellytyksiä tukea EU:n strategista autonomiaa tulee edistää. Pääkaupunkiseudulla on vahva potentiaali kehittää kvanttiteknologiaa, puolijohteiden valmistusta ja elinkeinoelämää vahvistavaa palveluliiketoimintaa (esimerkiksi Kvanttinova-hanke) sekä toimia osaamiskeskittymänä EU-tasolla, joten on tärkeää turvata kehitysrahoitus myös jatkossa. 
   

Kaupungit, geopolitiikka ja huoltovarmuus huomioitava liikenneratkaisuissa 

• EU:n turvallisuutta ja kilpailukykyä on vahvistettava panostamalla pääkaupunkiseudun saavutettavuuteen ja huoltovarmuuteen. Esimerkiksi lentoyhteyksien ylläpitäminen ja raideyhteyden kehittäminen Helsingin ja Rail Baltican välille tukisi Suomea tilanteessa, jossa saavutettavuus on heikentynyt geopoliittisen tilanteen takia ja Suomi on yhä selkeämmin muuttunut saareksi.

Sisämarkkinoiden toimivuuteen panostettava 

• EU:n ja eurooppalaisen yrityskentän uudistumiskykyä on edistettävä sisämarkkinoiden sovitut pelisäännöt huomioiden. Toimivat sisämarkkinat ja tasavertaiset kilpailuolosuhteet Euroopassa ovat tärkeä edellytys pääkaupunkiseudun ja suomalaisten yritysten kasvulle ja kilpailukyvylle. 

Yritysten ja kuntien sääntelytaakkaa vähennettävä 

• Byrokratian purkua on jatkettava ja ylisääntelyä vältettävä. EU:n instituutioissa tulee löytää tasapaino kilpailukykyä tukevan regulaation ja hallinnollisen taakan välillä. 
• EU-rahoitusinstrumenttien tulee vauhdittaa konkreettisia toimia ja investointeja, ei lisätä hallinnollista taakkaa. 
• EU:n edellyttämä raportointi erilaisiin tavoitteisiin vastaamisessa ei saa aiheuttaa liiallista hallinnollista taakkaa yrityksille eikä myöskään kunnille. 

EU tarvitsee kaupunkeja, jotka ylläpitävät hyviä väestösuhteita, tasa-arvoa, integraatiota ja turvallisuutta 

Kaupunkeja on tuettava eriarvoisuuden vähentämisessä, syrjäytymisen estämisessä ja eri väestöryhmien hyvien suhteiden edistämisessä

• Rakennerahastojen tukea on ohjattava enemmän kaupungeille asukkaiden syrjäytymisen ja alueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Aluetarkastelua tulee tehdä selvästi pienemmällä mittakaavalla kuin nykyisin. 
• Segregaatioon liittyvää arviointitutkimusta tulee tukea paremmin. Heikoimmassa asemassa olevien alueiden, kuntalaisten ja asukasryhmien nykyistä parempi tunnistaminen ja vaikuttavien toimenpiteiden kohdentaminen heidän hyvinvointinsa tukemiseksi ehkäisee ja lieventää segregaatiokehitystä.
• Lasten ja nuorten koulutusta ja hyvinvointia on edistettävä myös EU:n tuella, sillä lapset ja nuoret ovat Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta tärkein voimavara. 
  • Koulutussektoria on autettava työvoiman pitämisessä ja houkuttelemisessa. Suomalaisten kaupunkien koulutusvastuu on laaja muuhun Eurooppaan verrattuna. 
  • Lasten ja nuorten toivottomuuden polkujen syntyminen täytyy estää tukemalla lasten hyvinvointia, joka on myös hyvän oppimisen edellytys. 
  • Vahvempia koulutus- ja työllistämistoimenpiteitä tarvitaan tukemaan lapsiperheitä. Pienituloisuus on riskitekijä lasten ja nuorten suotuisalle kasvulle ja kehitykselle ja kasvattaa hyvinvointieroja.
• Kotoutuminen ja maahanmuutto tapahtuvat kaupungeissa. Integraatioon liittyviä rahoitusinstrumentteja tulee kehittää siten, että niiden avulla voidaan vastata kaupunkien tarpeisiin kehittää hyviä suhteita eri väestöryhmien välillä ja parantaa kotoutumista. 
• Demokratiakehityksen ja turvallisuuden vuoksi kaupunkeja on tuettava näköalattomuuden, jengiytymisen ja radikalisoitumisen ehkäisemisessä. 

Myös kehittyneemmille alueille täytyy varmistaa EU:n tuki asumisen, liikenteen ja energiainfrastruktuurin parantamiseen 

• Toimet asuntojen ja viihtyisien asuinympäristöjen rakentamiseksi ovat keskeisiä alueelliseen segregaatioon vaikuttamisen näkökulmasta. EU:n lain¬säädännön mukaiseen rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tarvitaan tukea, jotta kotitalouksille ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia ja huono-osaisuutta. 
• Raidehankkeille tarvitaan tukea myös kaupunkien sisäisten liikenneratkaisujen kehittämiseen, sillä ne turvaavat kaupunkien sisäisten alueiden tasa-arvoa.
   

Euroopan unioni tarvitsee päästötavoitteiden saavuttamiseen kaupunkeja, jotka näyttävät suuntaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja energiamurroksen edistämiseen 

Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien tavoitteena on olla hiilineutraaleja vuonna 2030. Lisäksi Helsingin tavoitteena on nollata päästöt vuoteen 2040 mennessä ja olla hiilinegatiivinen sen jälkeen. Kohti hiilineutraaliutta päästään varsinkin rakennuksissa tehtävillä energiatehokkuustoimenpiteillä, vähäpäästöisillä liikenneratkaisuilla, tieliikenteen suoritetta vähentämällä ja lisäämällä päästöttömän energian osuutta lämmön- ja sähköntuotannossa. 

Kaupunkien systeemistä muutosta on tuettava 

• EU:n on tuettava markkinoiden kehittymistä hankintalainsäädäntöä kehittämällä ja sen vahvalla kytköksellä ilmastoasioihin. 
• EU-rahoitusta tulisi ohjata sinne, missä sen vaikuttavuus on suurinta ja sen tulisi mahdollistaa kaupungeille uusien ratkaisujen kehittämisen lisäksi myös jo pilotoitujen teknologioiden skaalaus, sekä toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutuksen muutos. Tämä lisäisi aikaisemmin EU-rahoituksella kehitettyjen ratkaisujen vaikuttavuutta.
• EU:n missioiden rakennetta tulisi selkeyttää sekä kaupunkien osallistumis-ja rahoitusmahdollisuuksia parantaa.

Rakennusten energiatehokkuutta on parannettava 

• Kaupunkien oman rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen niin uudisrakentamisessa kuin peruskorjaamisessa tarvitaan EU:lta tukea innovatiivisiin ja kustannustehokkaisiin teknologioihin.

Liikenteen päästöjen vähentämiseen on saatava järkeviä linjauksia ja riittävä tuki 

• Kaupungit tarvitsevat EU-laajuisia tukimuotoja ja linjauksia sähkökäyttöisille henkilöautoille, latausinfran rakentamiselle henkilö- ja raskaalle liikenteelle sekä edullisten sähköautojen saatavuudelle. 
• Valtioiden sisäisen ja välisen liikkumisen parantamiseksi tarvitaan erityinen vihreän siirtymän rahoituskanava, joka perustuu kaupunkisolmukohtiin, jotka kokoavat eri liikennemuotoja ja välittävät liikennettä tehokkaasti – näissä raideliikenteen ratkaisuilla on merkittävä rooli.
• Satamakaupunkien tavaraliikenteen päästöjen hillitsemiseen tarvitaan EU-tasoisia tukia ja linjauksia.
• Päästökaupan rooli liikenteessä tulee kasvamaan. Tämä tulee olemaan iso haaste, johon kaupunkien tulee reagoida etupainotteisesti. 

Lisää osaamista ja työkaluja kaupungeille energiamurrokseen vastaamiseen 

• EU:n kilpailukyky osaajien ja yritysten houkuttelussa tulee varmistaa esim. sisämarkkinoita kehittämällä ja sääntelyvaikutuksia arvioimalla.
• Rakentamisen kiertotaloutta tulee edelleen kehittää ja tukea (mm. materiaalien uudelleenkäytön esteiden purkaminen, sääntelyn kehittäminen ja uudelleenkäytön tuotestandardit).
• EU:lta tarvitaan lisää työkaluja mm. energiatuotannon ja vetytalouden kehittämiseen, sektori-integraatioon sekä digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseen.