Helsingissä seikkaillut orpo vasa on todistettavasti metsäpeura. Peuran selviäminen kovalta stressiltä näyttää mahdolliselta, sillä se on reipastunut ja syö hyvin. Vasaa hoidetaan Korkeasaaren Villieläinsairaalassa.
DNA-testin perusteella metsäpeura eli Rangifer tarandus fennicus. Asiantuntijat Biotekniikan instituutissa ja Luonnontieteellisessä keskusmuseossa vahvistivat alalajin määrityksen.
Loppiaisen jälkeen puolivuotias peuranvasa poukkoili muun muassa Pasilassa. Poliisin saatua peuran kiinni se toimitettiin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan.
Eläin tunnistettiin ulkomuotonsa perusteella peuraksi (Rangifer tarandus), mutta tarkempaan alalajin erotukseen tarvittiin perimän tutkimusta. Sekä poro että metsäpeura ovat harvinaisia vieraita Helsingissä.
Kriittimmät päivät on ohitettu
Peuran tilannetta seurataan vielä tiiviisti, sillä Korkeasaaren eläinlääkärin mukaan hirvieläimiä herkästi vaivaavan stressimyopatian aiheuttamat vauriot voivat ilmetä viiveellä.
Toistaiseksi vasa on voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Se on selvästi reipastunut alkuviikon jälkeen, jolloin rauhoittava lääkitys myös vaikutti siihen.
Toipilaalla on hyvä ruokahalu, jäkälä sekä lehtevät oksat maistuvat hyvin. Se suhtautuu rauhallisesti ja uteliaasti hoitajiin ja tuntee olonsa turvalliseksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se selviytyy, mutta varmuutta ei vieläkään ole.
Vasa on ollut pitkään yksin vieraassa ympäristössä ilman emän ja lauman tarjoamaa turvaa, se on hyvin nälkiintynyt ja sen vuoksi jopa kitukasvuinen. Nyt pyritään saamaan sen voimat sekä kunto palautumaan normaalille tasolle.
Selviämisen suhteen kriittisimmät päivät on ohitettu, mutta vasan kuntoa seurataan edelleen stressinvaurioiden varalta.
Toipuneena päässee metsäpeurojen suojeluhankkeeseen
Peuran alalajia selvitettiin tutkimalla mitokondrion perimää Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin DNA-sekvensointi ja -genomiikkalaboratoriossa. Villieläinsairaalan vasan ja Korkeasaaren metsäpeurojen verinäytteistä eristetystä DNA:sta monistettiin sopivia pätkiä, joiden emäsjärjestystä verrattiin tietokannoista löytyneeseen metsäpeuran sekvenssiin.
— Kyse on metsäpeurasta. Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta saamamme metsäpeuran sekvenssidatan perusteella voimme sanoa tämän eläimen olevan metsäpeura eikä poro, vahvistaa tutkimusjohtaja Petri Auvinen Biotekniikan instituutista.
Luonnontieteellisessä keskusmuseossa tehtiin vuosituhannen vaihteessa ensimmäisessä metsäpeuran Life-hankkeessa perimäselvitys, jossa kartoitettiin metsäpeuran ja poron alalajien puhtautta. Tässä yhteydessä kehitetyn mitokondrion DNA-sekvenssiin perustuvan tuntomerkin avulla suomalaiset metsäpeurat ja porot voidaan tunnistaa vähintään 95 % luotettavuudella. Biotekniikan instituutti käytti tätä tuntomerkkiä alalajin tunnistukseen.
Varmuus alalajista otettiin riemukkaasti vastaan Korkeasaaressa, koska siellä työskennellään metsäpeurojen suojelun eteen. Ensi vuoteen jatkuva Metsähallituksen koordinoima MetsäpeuraLIFE-hanke on palauttanut lajia entisille elinalueilleen eteläiselle Suomenselälle. Lähimmät luonnonvaraiset metsäpeurat elävät Jyväskylän luoteispuolella.
— Tässä on tehty hienoa yhteistyötä! Olen todella vaikuttunut yliopiston osaamisesta ja asian nopeasta selvittämisestä. Edellisestä Life-hankkeesta saatu tieto auttoi ratkaisemaan tämän vasan alalajin, mikä kertoo pitkäjänteisen suojelutyön tärkeydestä. Jos nuori metsäpeura selviää, se voisi päästä mukaan käynnissä olevaan suojeluhankkeeseen, iloitsee Nina
Trontti, Korkeasaaren suojelujohtaja.
Lisää aiheesta
Metsäpeurojen luontoonpalautus/Korkeasaari(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)