Uussillanpuiston niityt
Uussillanpuisto sijaitsee Vartiokylän kaupunginosan pohjoisosassa Itäväylän länsipuolella. Pinta-alaltaan 2,7 hehtaarin laajuisen suojelualueen perustamistarkoitus on arvokkaan perinneympäristön säilyttäminen. Uussillanpuisto koostuu nimensä mukaisesti pääasiassa erilaisista niityistä, jotka ovat kasvilajistoltaan rikkaita, ja jotka on luokiteltu uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Niittyjen ohella tavataan puoliavointa puustoista perinnebiotooppia sekä vähän kangasmetsää ja lehtoa. Osa suojeltavaksi esitettävästä alueesta ulottuu myös geologisesti arvokkaalle kohteelle, muinaisrantakivikkoon.
Uussillanpuistosta tunnetaan uhanalaisia ja silmälläpidettäviä tai muuten harvinaisia kasveja, muun muassa keltamatara, ketoneilikka ja keväthanhikki. Alueen pölyttäjähyönteis-, erityisesti myrkkypistiäislajisto on monimuotoinen, ja lajien joukossa on harvinaisuuksia: pukinjuurimaamehiläinen, kultapiiskumaamehiläinen, niittykaskashukka ja etelänkoloampiainen.
Ympäristötutkimus Yrjölä ja Luontoselvitys Metsänen ovat laatineet hoito- ja käyttösuunnitelman luonnonsuojelualueelle. Suunnitelmassa on esitetty niittyjen hoidon menetelmät, joista tärkeimmät ovat kasvillisuuden niitto ja niittojätteen poiskorjuu. Virkistyskäytön suunnittelutarvetta on alueella melko vähän. Liikkuminen Uussillanpuiston niityillä keskittyy niitä halkovalle ulkoilutielle, Varjakantaipaleelle. Alueella valmiiksi oleva polkuverkosto pysyy pääosin käytössä eikä liikkumisrajoituksia esitetä. Lähivuosina alueelle on tarkoitus pystyttää kaksi isoa opastaulua.
Hallainvuori
Hallainvuori sijaitsee Viikin ja Myllypuron välisellä kallioselänteellä. Komea kallioalue kohoaa yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle, ja sen länsirinteet ovat lähes pystysuorat. Alueella on erilaisia metsätyyppejä kallion lakien männiköistä rinteiden kangasmetsiin ja lehtoihin. Kalliolakien notkelmissa ja jyrkänteen alla on myös soita. Suojeluun valmistellun alueen pinta-ala on 42 hehtaaria.
Hallainvuoren suojelu varmistaa tärkeän viheryhteyden säilymisen Vanhankaupunginlahdelta Kivikkoon ja edelleen Vantaan kautta Uudenmaan pohjoisempiin metsiin. Vaikka Hallainvuori on hyvin suosittu virkistysalue, siellä on säilynyt rauhaisia metsien sopukoita, joista eläimet ovat löytäneet turvapaikkoja.
Hallainvuorella on uhanalaisia metsien ja soiden luontotyyppejä. Etenkin kääpä- ja orvakkalajisto on rikasta, ja alueelta on tavattu useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja, kuten vaarantunut kuusensitkokääpä. Lintulajistossa on monipuolisesti erilaisten metsätyyppien lintuja, joiden joukossa myös silmälläpidettäviä ja uhanalaisia lajeja, kuten hömö- ja töyhtötiainen.
Hallainvuorella on useita merkkejä geologisesta historiasta. Viime jääkauden vaiheista kertovat etenevän jään ja sulamisvesien koveraksi hioma korkea kallio, kaksi siirtolohkaretta, muinaisrantakivikko ja useita kokonaan tai osittain muodostuneita hiidenkirnuja. Kallioselänteellä on myös ensimmäsen maailmansodan aikaisia linnoitteita, jotka ovat muinaisjäännöksiä.
Virkistyskäyttöä varten alueelle merkitään polkureittejä, joita pitkin suositellaan liikkumaan maaston kulumisen ehkäisemiseksi. Pienialaisessa pähkinälehdossa kulkeminen kielletään, koska kuluminen on todennäköisesti jo hävittänyt alueelta lehtokasveja. Muinaisjäännöksen betonisilla rakenteilla kiipeily kielletään, koska vanha betoni voi murtua. Luonnonsuojelualueelle tulee useita opastauluja, joissa kerrotaan alueen ominaispiirteistä. Hoito- ja käyttösuunnitelman alueelle on laatinut Luontotieto Keiron yhdessä monialaisen ohjausryhmän kanssa.
