Nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali on esillä 26. syyskuuta saakka. Ensimmäinen Helsinki Biennaali järjestetään meren äärellä ainutlaatuisessa historiallisessa luontokohteessa Vallisaaressa. Biennaali esittelee 41 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää, ja teoksista 75 prosenttia on täysin uusia ja ennennäkemättömiä. Kokonaisuuteen kuuluu niin kuva- ja äänitaidetta kuin installaatioita, veistoksia, videoita, elokuvia ja performansseja. Biennaali toteutetaan aluehallintoviraston tapahtumia koskevien koronarajoitusten puitteissa.
Biennaalin taideteokset sijoittuvat Vallisaaressa merkityn reitin varrelle sekä ulkotilaan että historiallisiin rakennuksiin, ruutikellareihin ja autioituneisiin asuinrakennuksiin. Yksi kolmasosa Vallisaaressa sijaitsevista teoksista on koettavissa ulkotiloissa. Osa teoksista sijoittuu mantereelle eri puolille Helsinkiä, kuten HAM Helsingin taidemuseoon ja keskustakirjasto Oodiin sekä Senaatintorille. Taidetta ja tapahtumia voi kokea myös digitaalisesti.
Taide käy vuoropuhelua saaren kanssa
Ensimmäisen Helsinki Biennaalin pääkuraattorit Pirkko Siitari ja Taru Tappola ovat antaneet biennaalille nimen Sama meri, joka muistuttaa siitä, että kaikki on yhteenkytkeytynyttä ja siksi toisistaan riippuvaista. Tämä on tullut entistä näkyvämmäksi meneillään olevan ympäristökriisin ja koronapandemian myötä. Olemme ympäristökriisin edessä saman meren rannoilla. Mutta samalla tavoin kuin meri on erilainen eri paikoissa ja eri hetkinä, ovat myös kriisin vaikutukset eri puolilla maailmaa, eri ihmisille ja eri lajeille hyvin erilaiset.
Pääkuraattorit ovat yhdessä kuraattoritiimin kanssa valinneet mukaan 41 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää luomaan Vallisaareen uusia paikkasidonnaisia teoksia tai esittämään olemassa olevia töitä, jotka asettuvat vuoropuheluun saaren kanssa. Helsinki Biennaalin teoksissa nousevat esille muun muassa seuraavat teemat: luontoyhteys, rajat ja identiteetit, aika ja sen kerrostumat sekä empatia ja yhteisöllisyys.
Monet teoksia ympäröivät paikat ja tilat Vallisaaressa muuttuvat osaksi teosta. Dafna
Maimon muuttaa teoksessaan ruutikellarin ihmisen suolistoksi, ja Tuomas A. Laitisen teoksessa ruutikellarista tulee kuin outo vyöhyke tai valtava mikroskooppi. Aleksanterinpatterin ruutikellarit ja tykkihuoneet, holvit ja kierreportaat ovat erottamaton osa
Maaria Wirkkalan installaatiota. Samir Bhowmik puolestaan luotsaa performanssissaan ja videoteoksessaan osallistujat tutkimusmatkalle Vallisaaren todellisten ja kuviteltujen infrastruktuurien jäljille. Katharina Grosse muuttaa Vallisaaren vanhan purkukuntoisen koulurakennuksen ympäristöineen maalaukseksi.
Globaali ekologinen kriisi ja Vallisaaren ainutlaatuinen luonto ovat johdattaneet monet taiteilijat luontoyhteyden äärelle. Hanna Tuulikki tarkastelee suomalaisen kansanperinteen metsänpeitto-käsitettä vertauskuvana identiteetin ja luontosuhteen katoamisesta. Teoksen äänimaailmaan kuuluu karjan kutsuhuutoja mukaileva vokaali-improvisaatio, joka on äänitetty Hanna Tuulikin suvun autioituneella maatilalla. Outi Pieskin ja hänen tyttäriensä Birit ja Katja Haarlan videoinstallaatiossa pyritään palauttamaan murtunut yhteys luontoon. Tilasta, tanssista, musiikista ja saamenkäsityöstä, duodjista, rakentuu kokonaisuus, jossa erillisyys muuntuu yhteydeksi.
Uwa Iduozeen valokuvasarja kuvaa henkilöitä, jotka ovat jättäneet synnyinmaansa ja rakentaneet uuden elämän jossain muualla. Se on kunnianosoitus niille ihmisille, jotka Iduozeen isän tavoin muuttivat Suomeen aikuisiällä tuoden mukanaan omat haaveensa ja unelmansa.
Inga Meldere kaivaa arkeologin tavoin esiin jälkiä elämästä suljetussa Vallisaaressa 1950–70-luvuilla ja taltioi saaren entisten asukkaiden lapsuusmuistoja viitteellisinä maalauksina hylättyihin asuinhuoneisiin. Marja
Kanervon elokuva puolestaan johdattaa unenomaiselle matkalle tilateokseen, jonka taiteilija toteutti Luotsitalon A-rappuun. Hän kuori ja pesi esiin asumisen aikakerroksia, nosti esiin löytämiään arjen esineitä ja jälkiä, ja tarkasteli valoa ja sen liikettä huoneissa.
Pyrkimys yhteisyyteen ja empatiaan on monien biennaalin taiteilijoiden tekemisen ytimessä. Paweł Althamer teki kaksi elokuvaa yhteistyössä Suomenlinnan avovankilan kanssa. VR-elokuvassa vangit vapautuvat kahlitusta ympäristöstään ja löytävät pakomatkallaan yhteyden luontoon ja itseensä. VR-elokuvan syntyprosessia taltioivassa dokumentissa vangit kertovat elämästään, toiveistaan ja vapaudesta. Filmien kaksi erilaista todellisuutta ja kerrontatapaa toimivat empatiaharjoituksina. Kuyngwoo Chunin teokset rakentuvat nekin yhteisöllisesti. Niissä keskeistä on kommunikaatio, kuuntelu ja toisten kohdalle pysähtyminen – olivat he sitten ihmisiä tai vaikkapa lintuja.
Osa teoksista sijoittuu myös mantereelle eri puolille Helsinkiä.
Joni Kärkkäisen ja koreografi Jukka Tarvaisen teos Töölönlahdella kannustaa lähestymään taidetta oman tulkinnan, olemisen, keksimisen, tutkimisen ja liikkeen kautta. Teoksen idea löytyi kahtiajakautuneesta Vallisaaresta: saaren toiseen osaan saa mennä, toiseen ei. Janet Echelmanin veistos kohoaa korkealle Senaatintorin ylle Helsingin keskustassa elokuun ajaksi. Se muistuttaa ihmisen monimutkaisesta yhteydestä ajan suuriin sykleihin ja fyysisen maailmamme järjestelmiin. Veistos saa ylleen muuttuvan väri- ja äänimaailman, johon katsojat voivat vaikuttaa kännykän kautta. Teoksen tapahtumallinen osuus on tuotettu yhdessä Helsingin juhlaviikkojen kanssa.
Biennaalin ohjelma tuo yhteen taiteen ja kaupunkilaiset
Helsinki Biennaalin päänäyttelyä Vallisaaressa täydentävät koko kesän ajan lukuisat taiteilijoiden performanssit, työpajat ja keskustelut. Tapahtumia voi kokea Vallisaaressa, mantereella sekä digitaalisesti, ja ne toteutetaan koronarajoitusten puitteissa. Digitaalisten sisältöjen avulla parannetaan biennaalin saavutettavuutta sekä taataan se, että kävijät voivat kokea biennaalin, vaikka eivät voisi vierailla Vallisaaressa.
Biennaalin ohjelmaa on rakennettu myös yhdessä kaupungin palvelujen, yhteisöjen ja kaupunkilaisten kanssa. Esimerkiksi Oodissa ja Vallisaaressa nähtävää Helsingin
satelliittiriutta -teosta varten yli 3 000 kaupunkilaista virkkasi korallin osia, jotka on koottu Helsingin omaksi satelliittiriutaksi. Se liittyy osaksi laajempaa Virkattu koralliriutta -projektia, jota Margaret ja Christine
Wertheim toteuttavat yhteisöjen kanssa eri puolilla maailmaa. Taideteoksen virkkaamisessa oli mukana helsinkiläisiä seniorikeskuksia ja kouluja, muita yhteisöjä sekä kirjastojen, kulttuuritalojen ja HAMin virkkaustapahtumien osallistujia.
Biennaali näkyy myös kouluissa ja leikkipuistoissa: Helsingin viidesluokkalaiset pääsevät vierailemaan biennaalissa osana perusopetuksen kulttuuripolkua, ja leikkipuistoissa järjestetään kesän aikana Minibiennaali-taidepajoja.
Helsinki Biennial Inspired -tapahtumakokonaisuus esittelee biennaalista inspiroituneita kulttuuri- ja kuvataidetapahtumia, joita ovat järjestäneet esimerkiksi Helsingin kulttuurikeskukset, nuorisopalvelut, seniorikeskukset sekä yritykset ja taideorganisaatiot.
Yleisölle maksuton — venematka maksullinen
Taideteokset sijoittuvat Vallisaaressa merkityn reitin varrelle sekä ulkotilaan että historiallisiin rakennuksiin, ruutikellareihin ja autioituneisiin asuinrakennuksiin. Reitin pituus on lähes kolme kilometriä.
Helsinki Biennaali on yleisölle maksuton. Kävijät maksavat lauttalipun hinnan. Helsinki Biennaali on avoinna yleisölle 12.6.–29.8. ma–su klo 11–18 ja 1.–26.9. ke–su klo 11–18.
Biennaalin selainpohjainen mobiiliopas on kätevä tietopankki sekä vierailun suunnittelussa että saarella kulkiessa. Oppaasta löydät esimerkiksi Vallisaaren kartan, tietoa taiteilijoista ja taideteoksista sekä saaren palveluista. Mobiiliopas löytyy osoitteesta https://mobileguide.helsinkibiennaali.fi/.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Vallisaaren reittiliikenteestä vastaa Suomen Saaristokuljetus. Lauttaliikenne saapuu Luotsipihan laituriin ja lähtee Torpedolahden laiturista. Lauttalippuja voi ostaa verkosta, lautoilta sekä Helsinki Biennaali -paviljongin lipunmyyntipisteestä.
JT-Line liikennöi Island Hopping -vesibussireittiä Hakaniemestä Kruunuvuorenrannan kautta Vasikkasaareen, Vallisaareen ja Lonnaan 12.6.–15.8.2021.
Vallisaareen voi tulla myös omalla veneellä. Torpedolahdella sijaitsevassa vierasvenesatamassa on 50 paikkaa.
Saarella kävijää palvelevat Luotsipihalla sijaitsevan tulolaiturin infopiste sekä biennaalin oma kauppa Helsinki Biennial Shop Torpedolahdessa. Info ja kauppa palvelevat aina Helsinki Biennaalin aukioloaikojen mukaan. Vallisaaresta löytyy myös useita kahviloita.
Lisää aiheesta
Helsinki Biennaalin ohjelma(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kaikki Biennaalin tapahtumat (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lauttaliikenne
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)Helsinki Biennaalin teos 1.78 on esillä elokuussa Senaatintorilla
Helsinki Biennaali
Helsinki Biennaali on kahden vuoden välein toteutuva kansainvälinen nykytaidetapahtuma. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestetään Vallisaaressa kesällä 2021. Biennaali on koko Helsingin kaupungin yhteinen hanke, ja sen tuotannosta ja kuratoinnista vastaa HAM Helsingin taidemuseo. Biennaali on osa Helsingin kaupunkistrategiaa 2017–2021, jonka tavoitteita ovat muun muassa kansainvälisen vetovoiman lisääminen sekä merellisyyden kehittäminen.
Helsinki Biennaalin tapahtumakumppaneita ovat Korkeasaari ja Helsingin juhlaviikot.
©Maija Toivanen/HAM/Helsinki Biennaali
Uutisoitu 9.6. Uutista päivitetty 2.8.
