Vuosaaren satamassa on käynnissä valtava ruoppausurakka, jossa meriväylää syvennetään 11 metristä 13 metriin. Jatkossa entistä suuremmat alukset pääsevät satamaan, mikä parantaa konttiliikenteen kuljetustaloutta. Myös ympäristön kannalta on parempi, että tavaraa tuodaan satamaan kerralla suurempia lasteja. Hankkeesta vastaavat Väylävirasto ja Helsingin Satama Oy.
Aluetta ruopataan pala kerrallaan
Vuosaaren työmaa on jaettu ruoppauskohteisiin. Työt alkoivat kesäkuun alussa satama-altaassa, josta ruoppauskalusto etenee meriväylälle elo-syyskuussa. Ruoppauskohteet jaetaan kaivukaistoihin, joita seuraten lautan päällä oleva kahmariruoppaaja liikkuu siirtämällä itseään kallistuvalla lautan tukijalalla.
Kahmariruoppaajan valtava kauha kaivaa meren pohjasta kerrallaan 12-16 kuutiota maa-ainesta – pääasiassa hiekkaa, savea ja moreenia – ja nostaa ne vieressä olevaan proomuun. Tunnin–kahden välein täysinäinen kuorma lähtee noin 19 kilometrin päässä avomerellä sijaitsevalle meriläjitysalueelle. Proomu aukeaa pohjasta ja vapauttaa maa-aineksen mereen, josta se vajoaa takaisin pohjaan, noin 50 metrin syvyyteen.
Ruoppaamisesta ei juuri aiheudu muusta satamaäänestä poikkeavaa melua, joten sitä voidaan tehdä vuorokauden ympäri. Työt voivat kuitenkin hetkellisesti samentaa vettä ruoppaus- ja läjitysalueella. Samentumiselle on annettu tarkat raja-arvot, joiden sisällä pysymistä tarkkaillaan jatkuvasti automaattisilla mittareilla. Samentumista seuraa paitsi urakoitsija, myös urakkaa valvova Ramboll CM sekä ulkopuolinen ympäristökonsultti Luode Consulting. Ympäristötarkkailut raportoidaan myös eteenpäin valvovalle viranomaiselle eli Uudenmaan ELY-keskukselle.
Merenalaisen kallion louhinta alkaa elo-syyskuussa
Osassa merenpohjan projektialueista on louhittava myös kalliota. Elo-syyskuun vaihteesta lähtien kalliota räjäytetään ja kaivetaan järeillä kaivinkoneilla. Ponttonien päällä lepäävä, merenpohjaan jaloillaan tukeutuva kaivinkone painaa 400 tonnia – maalla näkyvät isot kaivinkoneet ovat kooltaan yleensä vain kahdeksasosan siitä. Louhinnasta saatu kiviaines kuljetetaan proomuilla Hernesaareen, jossa sitä hyödynnetään tulevalle asuinalueelle tarvittavissa meritäytöissä.
Kallioiden louhinta aiheuttaa jonkin verran melu- ja tärinähaittoja lähialueille, eikä räjäytyksiä tehdä sen vuoksi yöaikaan. Porauksia kuitenkin tehdään kellon ympäri, viikon jokaisena päivänä. Työmaa ilmoittaa louhinnoista alueen asukkaille ja muille liikkujille muun muassa tiedotteiden, WhatsApp-viestien ja varsinaisesta räjäytyksestä perinteisten louhinnan varoitusäänten avulla. Louhinnan aikana esimerkiksi uiminen on kielletty kilometrin säteellä louhinta-alueesta.
Vuosaaressa on vilkas alusliikenne
Louhinta- ja ruoppaustöissä on huomioitava käynnissä oleva alusliikenne: Vuosaari on Suomen vilkkain satama, jossa käy noin 3500 laivaa vuodessa. Turvallisuuden takaamiseksi työntekijät ovatkin jatkuvassa yhteydessä alusliikennepalveluun (VTS), joka on laivaliikenteen vastine lennonjohdolle.
Pienveneilijöille satama-alueen läpi oikaiseminen ei ole tähänkään asti ollut sallittua, mutta nyt sitä on ehdottomasti vältettävä – ruoppauksessa tarvittavat proomut, työlautat ja hinaajat eivät pysty väistämään veneilijöitä ketterästi, ja voivat tehdä tavallisen veneilijän näkökulmasta yllättäviäkin liikkeitä. Myöskään proomun ja sitä vetävän hinaajan välistä ei pidä missään tapauksessa oikaista, sillä niiden välissä oleva vaijeri voi olla piilossa veden alla.
Kun työt siirtyvät satama-alueelta meriväylälle, on työmaa-alue merkitty erikseen viitoilla. Silloinkin ruoppauksessa käytettävään kalustoon on pidettävä vähintään 150 metrin etäisyys. Hankkeen karttapalvelusta voi seurata työyksiköiden sijaintia reaaliaikaisesti: http://maps.ramboll.fi/vuosaari/.
(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Seuraa hanketta
verkkosivuilla: https://vayla.fi/vuosaaren-merivayla(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Facebookissa: https://www.facebook.com/vuosaarenmerivayla(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
tilaa hankkeen uutiskirje: https://vayla.fi/vuosaaren-merivayla/uutiskirje(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
teksti ja kuvat: Elli Pukkinen