– Taiteen tekeminen on pienille lapsille luontaista, pohtii varhaiskasvatuksen opettajana esiopetusryhmässä työskentelevä Päivi Tierto.
– Heillä on matala kynnys itsensä ilmaisuun.
Tierto on taustaltaan kuvataideaineiden opettaja ja opettanut aiemmin yläasteikäisiä. Päiväkodista hänellä muutaman vuoden kokemus, ja vuoden ajan hän on tehnyt töitä päiväkoti Vaapukassa Itäkeskuksessa.
Päiväkodin taidetuokioiden lisäksi Tierto vierailee lasten kanssa museoissa, niin paikan päällä kuin virtuaalisestikin, sekä tietenkin kaupungin kulttuurikeskuksissa ja taidekeskus Annantalossa.
– Tavoitteenani on, että jokaiselle lapselle syntyisi oma henkilökohtainen kokemus taiteesta tai sen ilmiöstä.
Tilaa omalle ilmaisulle
Kuluneen toimikauden aikana eskarilaiset ovat päässeet tutustumaan esimerkiksi japanilaisen Yayoi Kusaman taiteeseen ja siitä inspiroituneina valmistamaan omia töitä. Lapset ovat muun muassa valaneet kipsiveistoksia ja kuvioineet omat kangaskassinsa, joissa säilytetään omaa unilelua.
Tierto pitää tärkeänä, että lapsia kannustetaan järjestelmällisesti omaan ilmaisuun, joka voi olla täysin erilainen kuin kaverilla. Yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole olemassakaan.
Kuvataideaineiden opettajana työskennellessään hän huomasi, että monelle nuorelle on jo piintynyt mieleen vaatimuksia tehdä asioita jollakin tietyllä tavalla – sellaisella, jollaiseen he eivät mielestään kykene.
– Kirjoittamisessa on omat kielioppisääntönsä ja matematiikassa kaavansa, mutta esimerkiksi kuvataiteessa on täysin toisenlainen lähestymistapa, Tierto pohtii.
– Vaikka siinäkin opetellaan eri tekniikoita, omalle ilmaisulle on oltava paljon tilaa. Kun valmiita ratkaisuja ei ole, lopputulos voi olla mitä vain.
Ongelmanratkaisua ja yhdessäoloa
Tierto haluaa painottaa jokaisen lapsen omaa luovaa ajattelua ja ongelmanratkaisukyvyn kehittämistä. Taiteillessaan lapsi saa valita itselleen tärkeitä asioita, olivat ne sitten vaikkapa värejä.
Moni päiväkoti Vaapukan lapsista puhuu suomea toisena kielenään. Lähes kaikki Tierton Poutapilvet-ryhmän lapset puhuvat ja ymmärtävät suomea, mutta he ottavat yhdeksi ilmaisun keinokseen myös taiteen.
Tierto kertookin, että mikäli yhteistä kieltä ei vielä ole, omia ajatuksia voi tuoda esiin piirtämällä. Oman sisäisen maailman kuvittaminen myös rauhoittaa lapsia.
Taidetuokioiden aikana eskariryhmän toimintaa järjestetään siten, että Tierto voi ottaa viereensä kahdesta neljään lasta ja ohjata heitä.
– Tässä iässä lapset tarvitsevat neuvoja teknisessä osaamisessa ja materiaalin käytössä.
Muutoin heillä on vapaat kädet.
Taide on yksi tapa kehittää lapsen itsetuntoa. Luova tekeminen tuo myös mielihyvää. Oivallus siitä, että minun tekemistäni ei verrata toiseen, on lapselle tärkeä. Samalla se motivoi yhdessä olemiseen.
– Juttelemme tehdyistä töistä yhdessä. Erilaisuuden hyväksyntä kasvaa lasten huomatessa, että kaverit tykkäävät työn jäljestä, vaikka se olisi kuinka erilainen.
Tierto sanoo, että aikuisten on unohdettava jatkuva korjaaminen. Piirustus on lapsen omaa ilmaisua, johon voi vain kannustaa – eikä missään nimessä mennä korjaamaan.
– Tarkoitus on tukea lasta ajattelemaan itse. Lapsi oppii, kuinka asioita voi kuvata eri tavalla ja perustella valintaansa.
Taide läsnä koko päiväkodissa
Päiväkoti Vaapukan kuluvan vuoden painopisteeksi on valittu taidekasvatus, ja erityisesti kuvataidekasvatus.
– Kun valitsemme jonkun painotuksen, se myös näkyy koko päiväkodissa. On ollut ihana huomata, kuinka hyvin kaikki ovat lähteet siihen mukaan, kertoo päiväkodin johtaja Jarna Mäki.
Taidetta on luvassa runsaasti myös ryhmäportfolioon, jota lapset ja henkilöstö täyttävät yhdessä. Siinä kerrotaan sanoin ja kuvin ryhmän toiminnasta. Eskarilaisilla on käytössään iPadeja, joilla he voivat ottaa kuvia sähköiseen raporttiinsa sekä suunnitella itse, miten he haluavat päiviään esitellä.
– Motivaatio ja innostus kasvavat, kun kaikkea ei anneta valmiina, Tierto kertoo.
Osaavatko eskarilaiset olla ylpeitä taiteestaan?
Ehdottomasti. Tämä käy selväksi, kun lapsia pyytää näyttämään töitään.
Kukaan ei ujostele esitellessään vaikkapa kipsitöitään, pikemminkin päinvastoin: kuvaajamme saa lapsilta tehtäväkseen ikuistaa jokaisen taideteoksen yhdessä ja erikseen. Heti sen jälkeen lasten on aivan pakko käydä hakemassa näytille omat unilelut ja kangaskassit, joihin jokainen on itse ikuistanut rakkaan unilelunsa kuvan – kukin omalla tyylillään.
Teksti: Kirsi Riipinen
