Maunula-talon salissa kuhisee, sillä yleisönä on neljä seiskaluokkaa Pakilan yläasteelta ja Pukinmäenkaaren peruskoulusta. Oppilaat katsovat koulupäivän päätteeksi Kenties luet minut vielä -esityksen, joka vinkkaa nuorille sopivia kirjoja teatterin ja median keinoin.
Esitys käsittelee muun muassa zombeja ja vampyyreja mutta myös arkisempia asioita kuten, miten uskaltaa puhua ihastuksen kohteelle tai miten selvitä peloista ja mokailuista. Tarinaa vievät näyttämöllä eteenpäin ”kirjallisuusterapeutit”. Näytelmä esittelee useita nuorten rakastamia kirjoja eri genreistä.
– Tapahtumatyyppisessä kirjavinkkauksessa on ajatuksena lukemaan houkuttelu. Kaikki kuitenkin rakastavat tarinoita. Visualisoinnilla pääsee kiinni tarinoihin ja vuoropuheluun kirjojen sisällöistä, teatteri-ilmaisun ohjaaja Minna Rimpilä sanoo.
Hän on vastannut keväästä 2020 asti esittävien kirjavinkkaustapahtumien koordinoinnista sekä yhdessä työryhmän kanssa esitysten sisällön suunnittelusta.
Vinkkaustapahtumia on viime vuosina koronapandemian vuoksi järjestetty osittain etänä, mutta tänä syksynä Helsingin seiskaluokkalaiset pääsivät aidon teatterilavan äärelle. Tapahtumia on järjestetty neljässä paikassa – Maunula-talossa, Vuotalossa, Oodissa ja Malmitalossa – ja ne ovat olleet menestys.
– Suomenkielisiin tapahtumiin tuli liki 2500 ilmoittautumista. Myös ruotsinkielisille kouluille on ollut esityksiä Oodissa, Rimpilä kertoo.
”Kaikilla ei ole kirjastokorttia”
Noin tunnin kestävän esityksen päätteeksi oppilaat saavat heti lainata esityksessä vinkattuja kirjoja. Kenties luet minut vielä -esitys käy läpi yhteensä 18 kirjaa, joista neljä on selkokielisiä.
– Minusta esitys oli hyvä ja hauska, seiskaluokkalainen Eerika kehuu esityksen jälkeen.
– Siinä oli kivasti yhdistetty video ja näytteleminen, Sonya komppaa.
– Videot olivat vaikuttavia, eritysesti kauhukirjat jäivät mieleen, toteaa Venla.
Opettajat ovat palautteessaan kiitelleet kirjavinkkaustapahtumia sekä kirjastojen ja koulujen yhteistyötä nuorten lukutaidon vahvistamiseksi.
– Jos vertaan omaan kouluaikaiseen lukemiseen, on aikamoisen työn takana, että saa nykyisin kaikki lukemaan. Kaikilla oppilailla ei ole kirjastokorttia. Se voi olla joillekin ihan kummallinen kapistus, Pukinmäenkaaren koulun aineenopettaja Linnea Oljemark kuvailee.
”Some on suurin haaste lukutaidolle”
Lasten ja nuorten aika kirjojen parissa on vähentynyt, ja se näkyy myös lukutaidossa.
– Entistä enemmän yritetään huijata, että on luettu kirja, vaikka oikeasti on katsottu aiheesta sarjoja tai leffoja, Pakilan yläasteen aineenopettaja Maria Alen huokaa.
Hän luetuttaakin siksi oppilaillaan vain sellaisia kirjoja, josta ei ole tehty elokuvia. Lukutaidon rapistuminen näkyy Alenin mukaan myös siinä, että oppilaat eivät aina ymmärrä tekstien sisältöjä.
– Ei ymmärretä, mitä kirjassa tapahtuu, keskittyminen on heikkoa ja hypitään osioiden yli, hän kuvailee.
Jos kirjassa käsitellään nykyisyyttä, mennyttä ja tulevaa, eivät oppilaat aina hahmota rakennetta ja kokonaisuutta.
– Some on suurin haaste lukutaidolle. Ei malteta keskittyä, luetaan kaksi riviä, ja se on siinä.
Nuorilta hyviä kirjavinkkejä
Kaupungin strategisena tavoitteena on erilaisilla toimenpiteillä tehdä Helsingistä lukemisen ja lukutaidon pääkaupunki. Kirjavinkkaustapahtumat ovat yksi näistä toimista.
Pukinmäenkaaren seiskaluokkalaiset tytöt ovat innokkaita lukijoita ja kertovat tykkäävänsä fantasiakirjallisuudesta mutta myös realistisen kirjallisuudesta. Romantiikkakin kelpaa. He kehuvat esimerkiksi Nolo elämäni -sarjaa, joka on monen suosikki.
– Olen varannut kirjastosta seuraavan osan Soturikissat-sarjaa, Anni kertoo.
– Mitä tytön täytyy tehdä on myös hyvä draamakirja nuorelle, Sofia vinkkaa.
Minna Rimpilä painottaa sitä, että nuoret saavat onnistumiskokemuksia, kun kokonainen kirja tulee luettua.
– Tänään opettajat olivat selvästi sanoneet luokilleen etukäteen, että jokaisen pitää lainata kirja. Se on ihan hyvä. Valtava kiitos myös opettajille, että he ovat sitoutuneet tähän ja tulleet mukaan!
