Helsingin kielilukion aula täyttyy keskiviikkoisin puheensorinasta ja kahvin tuoksusta. Ilmainen hyvinvointikahvila palvelee oppilaita kerran viikossa tunnin ajan, ja mahdollistaa kohtaamiset muun muassa opettajien, rehtorin, nuoriso-ohjaajien sekä koulun psykologin ja kuraattorin kanssa.
Hyvinvointikahvilat yleistyivät Helsingin kouluissa vuonna 2021, jolloin kaupunki pyrki helpottamaan lähiopetukseen palaamista pandemiarajoitusten jälkeen. Helsingin kielilukiossa kahvilatoimintaa on pyöritetty hyvin tuloksin jo vuodesta 2018.
– Olemme halunneet tarjota yhteisen paikan, jonne opiskelijat voivat tulla matalla kynnyksellä juttelemaan ja jakamaan mieltä painavia asioita. Meille on tärkeää, että jokainen oppilas kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, rehtori Sanna Manner taustoittaa.
Manner pyrkii myös itse olemaan paikalla joka keskiviikko, sillä hän on huomannut, että se on hyvä tapa pysyä kärryillä oppilaiden toiveista ja huolenaiheista.
– Minulta kysytään paljon käytännön opintoihin liittyviä seikkoja, mutta koulun psykologin, kuraattorin ja nuoriso-ohjaajien kanssa nuoret voivat jakaa henkilökohtaisempiakin asioita. Jutteluun ei tarvitse varata erityistä aikaa, vaan kahvilassa voi vain tulla nykäisemään hihasta. Olemme kaikki täällä sitä varten.
Kahvi- ja teetarjoilu on opiskelijoille aina maksuton. Se kustannetaan koulun budjetista.
– Kustannukset eivät kahvilan pyörittämisestä kummoiset ole, mutta hyöty sitäkin suurempi. Siitä kertovat kahvilan suosio ja oppilaiden antamat palautteet.
Raha ja ihmissuhteet mietityttävät nuoria
Lisätukea Helsingin toisen asteen oppilaitoksiin tuo nykyään koulu- ja nuorisotyön projektiyksikkö, jonka nuoriso-ohjaajat kiertävät kouluissa tapaamassa oppilaita. Ricardo Akaposta ja Otto Koistisesta on tullut Helsingin kielilukiossa jo tuttuja vierailijoita: moni oppilaista suorastaan jonottaa nuoriso-ohjaajien juttusille keskiviikon kahvituntina.
– Kyllä tällaisille kohtaamisille on ehdottomasti tarvetta. Varsinkin peruskoulusta lukioon siirtyessään osa nuorista kokee putoavansa tyhjän päälle. On oltava yhtäkkiä aikuinen ja otettava vastuuta kaikesta. Se voi aiheuttaa riittämättömyyden tunteita, Akapo on huomannut.
Pandemian vaikutukset näkyvät Akapon mukaan monessa nuoressa yhä, ja taantuma on lisännyt taloudellisia haasteita myös kodeissa. Raha- ja ihmissuhdehuolet ovatkin tyypillisiä puheenaiheita toisen asteen opiskelijoiden kanssa. Kun perusturvallisuuden tunne rakoilee, se heijastuu kouluunkin.
– Hyvinvointikahvilan paras puoli on, että täältä on saatavissa monenlaista tukea. Opettajat ja rehtori osaavat auttaa koulua koskevissa asioissa, ja me nuoriso-ohjaajat puolestaan katsomme asioita koulun ulkopuolelta, täysin puolueettomasta näkökulmasta, Otto Koistinen toteaa.
Kahvila vahvistaa koulun yhteishenkeä
Neljättä vuotta Helsingin kielilukiossa opiskeleva Sentea Toumas on hyödyntänyt hyvinvointikahvilan palveluita koko opiskeluajan. Opettajien kanssa on helppo jakaa ajatuksia vaikka kokeiden jälkeen, jos oppitunneilla ei ole tullut siihen mahdollisuutta. Parhaillaan Sentea valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin, jossa hänellä on suorittamatta enää matematiikka.
– Usein kahvilassa tulee hengailtua myös kavereiden kanssa ja tavattua uusiakin oppilaita. Kyllä kahvila on selvästi vahvistanut meidän koulun yhteishenkeä, Toumas arvioi.
Minka Jouppi ja Otto Koskijoki ovat samoilla linjoilla: hyvinvointikahvila madaltaa raja-aitoja myös oppilaiden ja opettajien välillä.
– Oli hauska jutella rehtorin kanssa Aasian-kokemuksista Thaimaassa vietetyn vaihto-oppilasvuoden jälkeen. Rehtorimme kun oli puolestaan jonkun aikaa töissä Vietnamissa, Koskijoki kertoo.
Mirko Myllykorpi ja Senja Tammela ovat jalostaneet koulun kahvilaideaa vielä eteenpäin. He pyörittävät koulun opiskelijakunnan tiloissa joka toinen tiistai Queer-kahvilaa, josta he ovat halunneet tehdä turvallisen tilan kaikille opiskelijoille ja puheenaiheille.
– Halusimme paikan, jossa meillä kaikilla on mahdollisuus verkostoitua ja tutustua toisiimme paremmin. Jokainen osallistuja voi myös vapaasti ehdottaa Queer-kahvilaan ohjelmaa ja käsiteltäviä teemoja, Mirko sanoo.
Teksti ja kuvat: Sanna Wallenius