Taidekasvatukseen ja yhteisöllisyyteen erikoistuneella Aila Holopaisella on takanaan 41 vuoden ura varhaiskasvatuksessa. Hän on tehnyt työstään itsensä näköisen ja nauttinut täysillä.
Holopainen valmistui Ebeneserin talosta, Helsingin lastentarhanopettajaopistosta, vuonna 1981 ja sulkee nyt ympyrää: hän palasi samaan rakennukseen vaiherikkaan työuransa loppuvuosiksi varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin. Holopaisen viimeinen työkausi starttasi tänä syksynä.
– Jälkikäteen kun ajattelee, olen saanut tehdä kauhean kivoja asioita, työni on ollut merkityksellistä, hän hymyilee.
Holopaisen ensimmäinen työpaikka lastentarhanopettajana sijaitsi Brahen kentän laidalla Päiväkoti Tapiossa. Jo nuorena hän siirtyi päiväkodin johtajaksi, kun edellinen jäi äitiyslomalle. Nuoriin työntekijöihin luotettiin ja heidän annettiin kokeilla uusia asioita.
Holopainen kiinnostui taidekasvatuksesta ja perheiden kanssa yhdessä tekemisestä varhain. Hän hakeutui erilaisiin taidekasvatusta ja yhteisöllisyyttä tukeviin pitkiin koulutuksiin ja tutustui Reggio Emilia -pedagogiikkaan. Samat asiat ovat hänelle yhä tänä päivänä tärkeitä.
Kätilöopiston henkilökunnan päiväkoti
Päiväkoti Tapion jälkeen Holopainen siirtyi opettajaksi yksityisen kannatusyhdistyksen perustamaan Päiväkoti Satakieleen, jota kävivät Kätilöopiston sairaalan henkilökunnan lapset. Sitten Holopainen sai kutsun johtajaksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Helsingin Yhdistys ry:n perustamaan Sophie Mannerheim -päiväkotiin eli Sohvilaan, joka toimi ostopalveluperiaatteella.
– Siellä pääsin oikeasti toteuttamaan taidekasvatusoppeja. Lisäksi koko henkilökuntamme sai taidekasvatukseen ja perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön koulutusta, Holopainen muistelee.
Hän viihtyi pienessä, 42 lapsen päiväkodissa lapsiryhmässä toimivana johtajana peräti 22 vuotta. Helsingin kaupunki osti päiväkodin vuonna 2012, jonka jälkeen talon nimeksi vakiintui Sohvila.
”Toisilta oppiminen on todella tärkeätä”
Holopainen kokee saaneensa kehittää ammatissaan itseään monella tavalla, erityisesti pitkien täydennyskoulutusten ansiosta. Hän on suorittanut taidekasvatukseen, johtamiseen ja perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä koulutuksia.
– Koulutusten yksi anti on ammatillisen osaamisen syventäminen ja monipuolistaminen. Toinen on kollegoihin tutustuminen ja verkostoituminen, toisilta oppiminen. Se on todella tärkeätä, hän painottaa.
Oiva-Akatemian johtamiskoulutuksessa Holopainen oppi myös käsitteen minä-aika.
– Se tarkoittaa sitä, että osa työstä on sellaista, jonka kokee itselle hyvin merkitykselliseksi. Se voi olla esimerkiksi oma harrastus, jota hyödyntää työssä.
Kun tekee jotain itselle tärkeää, työ ikään kuin kevenee, muuttuu entistä mielekkäämmäksi ja motivaatio kasvaa. Holopainen on käyttänyt oivallusta myös päiväkodin johtajan tehtävässä kysymällä henkilöstön kiinnostusten kohteista. Näin hän on voinut tarjota työntekijöille mahdollisuuden tehdä työpaikalla asioita, joista he aidosti nauttivat.
Holopaisen oma minä-aika työssä on ollut varsin laaja.
– Tykkään tehdä käsilläni, liikkua ulkona, lukea, laulaa, tehdä teatteria, käydä museoissa ja taidenäyttelyissä. Kaikkea tätä olen saanut toteuttaa omassa työssäni.
Paluu Ebeneser-taloon
Sohvilan jälkeen Holopainen palasi töihin Helsingin kaupungille, työskenteli johtajana ja muun muassa perusti Päiväkoti Koskelan. Hän kaipasi kuitenkin jatkuvasti pedagogisiin tehtäviin. Vuonna 2015 hän päätyi Ebeneser-säätiöön yhteisöllisyyttä tukevan Aikamatkalla-hankkeen kouluttajaksi.
Hankkeen päätyttyä Holopainen vitsaili siirtyvänsä Ebeneser-talossa alakerran päiväkotiin, koska pitää yli satavuotiaasta talosta niin paljon. Yllättäen päiväkodissa olikin varhaiskasvatuksen opettajan paikka avoinna, ja unelmasta tuli totta.
Päiväkoti Ebeneser on 42 varhaiskasvatuspaikan yksikkö, jonka lapset ovat 1–5-vuotiaita. Saman rakennuksen kolmoskerroksessa on Lastentarhamuseo ja kakkosessa Keski-Helsingin musiikkiopisto soittotunteineen. Ebeneser-talossa eri toimijat tekevät paljon yhteistyötä.
Teemat tuovat vaihtelua arkeen
Itsensä toteuttamisen lisäksi Aila Holopaiselle työn imua on vahvistanut projektimainen työskentelytapa. Nykyisin varhaiskasvatuksessa toteutetaan lasten kanssa ilmiöoppimista, aiemmin puhuttiin esimerkiksi teemoista.
– Valitaan jokin teema, jota käsitellään lasten kanssa. Sen pitää olla sellainen, joka kiinnostaa lapsia, jotta siitä tulee aidosti yhteinen.
Päiväkoti Ebeneserissä oli viime vuoden teemana eläimet. Idea tuli lapsilta, jotka kertoivat mielellään omista tai isovanhempiensa lemmikeistä tai vierailusta Korkeasaaressa.
– Meille riitti vuodeksi teeman ympärillä valtavan paljon tekemistä. Haastoimme perheet mukaan esimerkiksi ottamaan valokuvia kesälomalla nähdyistä eläimistä.
Vuosittain vaihtuva asia tekee työvuosista erilaisia. Se on ollut Holopaiselle voimaa antava tekijä, ja se toimii myös tiimissä yhteisen ideoinnin kehyksenä.
– Sitä syttyy aina uudelleen. Teeman ympärille etsitään laulut, leikit, askartelut ja majan rakentamiset. Se on mahdollisuus uudistua ja ravistella omaa ajattelua.
Teemojen ansiosta myös lasten varhaiskasvatusvuodet ovat erilaisia. Teemoista syntyy aina tuotoksia kuten näyttely, satukirja, pihatapahtuma, tai video – jokin asia, jota on harjoiteltu yhdessä lasten kanssa ja joka tulee näkyväksi ja kuuluvaksi.
Lasten ajatukset esiin
Aila Holopaista on ajanut työelämässä eteenpäin myös halu vaikuttaa asioihin ja tuoda omaa varhaiskasvatustyötä näkyväksi.
– Olen halunnut tuoda lapsia, heidän ääntään ja ajatteluaan esiin kaupungissa. Kun tehdään yhdessä jokin tuotos, vaikka saduttamalla, siitä jää jälki, johon voi joku myöhemmin tutustua tai jota joku voi tutkia vaikkapa osana pro gradua.
Holopaisen ja erilaisten yhteistyökumppaneiden ansiosta ihmiset ovat päässeet vuosien aikana tutustumaan lasten tuotoksiin ja ajatuksiin useissa näyttelyissä niin Helsingissä, Espoossa kuin Kirkkonummellakin.
Varhaiskasvatusta avataan huoltajille
Varhaiskasvatus on alana Holopaisen mielestä muuttunut 1980-luvun aikuisjohtoisesta tekemisestä lapsikeskeiseksi. Nykyisin lapsia kuullaan ja heidän osallisuutensa on tärkeää.
– Lasten vanhemmat ovat myös paljon aktiivisempia kuin ennen. He osallistuvat varhaiskasvatuksen arkeen mielellään, jos he voivat olla yhdessä lapsen kanssa. Aiemmin lapset ja me olimme oma yksikkömme, jonne vanhemmat ”toivat ja hakivat”, Holopainen vertailee aikoja.
Huoltajat ovat nykyisin myös aiempaa tietoisempia varhaiskasvatusyksikköjen tavoitteista ja pedagogiikasta, koska toiminta on avoimempaa.
– Maailmassa on paljon ihania töitä, ja tämä on yksi niistä, Holopainen sanoo.
Teksti ja kuvat:
Nina Dale
Meillä jokainen päivä on maailman tärkein.
Teemme töitä yhdessä jokaisen vahvuuksia hyödyntäen. Päivämme elää lasten mukana ja ehdoilla – arjesta juhlaan.
Tule mukaan kasvattamaan tulevaisuutta.