Tinka Ripatti työskentelee Pukinmäessä ja Ylä-Malmilla varhaiskasvatusyksikkö Asteri-Viskurin varajohtajana sekä eskariopettajana. Tänä vuonna Ripatin ryhmässä on ollut 18 eskarilaista, joista puolet ovat tehostetun tuen lapsia.
Lapset tulevat Pukinmäenkaaren peruskoulussa järjestettävään esiopetukseen alueen monista eri päiväkodeista ja jatkavat opinpolkuaan samassa koulurakennuksessa.
– Kaikki aloittavat syksyllä esiopetuksessa vähän jännittyneissä tunnelmissa. Kasvatuskulttuurit myös yhdistyvät täällä, Ripatti kertoo.
Esikouluvuoden aikana tapahtuu paljon ja kehitys on positiivista. Ripatin mukaan oman työn jäljen myös näkee nopeasti: syksystä kevääseen on ryhmäydytty onnistuneesti ja otettu pitkä harppaus yhdessä.
– On ollut ihana huomata, miten lapset ottavat toisensa. Kukaan ei syrji kaveria jonkin puutteen vuoksi tai siksi, ettei toinen vielä osaa jotain taitoa. Jokainen saa olla oma itsensä.
Esikoulukevät on monesti viimeinen mahdollisuus hakea lapselle tukea kouluun. Ripatti muistuttaa lasten yhdenvertaisesta oikeudesta oppimiseen: siksi tuen hakeminen ennen koulua on tärkeää. Koulun on myös helpompi jatkaa lapsen tukemisessa, jos esiopetuksessa on tehty hyvät asiakirjat.
Kuvatuki auttaa yhteydessä huoltajiin
Pukinmäen ja Malmin alueella asuu paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä, joista osa on muuttanut Suomeen äskettäin ja toiset asuneet täällä jo pitkään. Yhteistyö lasten huoltajien kanssa voi olla välillä haastavaa, jos yhteistä kieltä ei ole.
– Joka vuosi yhteisymmärrykseen ja yhteisiin tavoitteisiin lasten tukemiseksi on kuitenkin päästy, Tinka Ripatti kertoo.
Päiväkoti Asterin ryhmistä neljä toimii päiväkodin tiloissa ja kaksi esiopetusryhmää koulun tiloissa. Viskurissa on viisi ryhmää, joista yksi on monivammaisten lasten ryhmä ja yksi eskariryhmä.
Vanhempien kanssa pidetään yhteyttä sähköpostitse. Yhteydenpitoa tukee lisäksi kuviin perustuva sähköinen portfolio, joka on kaikissa kaupungin varhaiskasvatusyksiköissä käytössä.
– Jos vanhemmat eivät osaa suomea, he näkevät kuitenkin kuvien avulla, mitä olemme kuukauden aikana tehneet, Ripatti selittää.
Aina sähköpostin käyttäminen tai lomakkeiden täyttäminen ei ole huoltajille tuttua, jolloin voidaan käyttää tulkkia.
– Välillä puhutaan englanniksi, välillä suomeksi, välillä elekielellä. On rikkaus, että meillä on paljon eri kulttuureja täällä.
Yhdeksän "matkakohdetta"
Asterin esiopetusryhmässä järjestettiin tänä keväänä kulttuureihin tutustumisen kuukausi. Ryhmä vieraili mielikuvituslentokoneella kaikissa niissä maissa, joista lasten perheet ovat alun perin kotoisin. Kohteita oli yhteensä yhdeksän, ja samalla tutustuttiin maiden leikkeihin, taiteeseen, musiikkiin ja luontoon.
– Se oli ihana projekti, josta lapset tykkäsivät tosi paljon. Ajatuksena oli myös saada vanhempia havahdutettua siihen, että kulttuuri on paljon muutakin kuin uskonto.
Esiopetuksen toimintakausi huipentui keväällä eväsretkeen Vallisaaressa ja eskariryhmien yhteiseen kevätjuhlaan. Eskarit muistelivat vielä loppukeväästä mielikuvitusmatkoja maailmalla.
– Päädyimme esittämään vanhemmille siitä innostuneena Fröbelin palikoiden Vanha reissaaja -laulun, Ripatti kertoo.
Pois vastakkainasettelusta kohti keskustelua
Päiväkoti Asteri on perustettu vuonna 1988 ja Viskuri 1996. Asterissa on 103 lasta ja Viskurissa 62. Asterin eskariryhmää vetää Ripatin lisäksi toinen varhaiskasvatuksen opettaja, lastenhoitaja sekä erityisopettaja. Ripatti arvostaa työyhteisönsä hyvää yhteishenkeä.
– Se on ehkä isoin kannatteleva voima. Että on hyvä tunne tulla töihin ja siellä on kivat ihmiset vastassa. Minulla on ihan älyttömän hyvä tiimi.
– Ja lapset ovat aivan huikeita! He ovat tosi avoimia ja suoria. Palautteen kuulee aivan saman tien, Ripatti nauraa.
Työyhteisön hyvä ilmapiiri koostuu hänen mielestään siitä, että ihmiset ovat valmiita joustamaan ja auttamaan toisiaan sekä avarakatseisesti kokeilemaan uusia asioita.
Vastakkainasettelu esimerkiksi opettajien ja lastenhoitajien vastuiden välillä on Ripatin mielestä turhaa. Kun yhdessä suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan, päästään pitkälle. Asterin ja Viskurin työyhteisöissä jokainen pääsee Ripatin arvion mukaan vaikuttamaan yhteisiin asioihin.
Ala vei mukanaan
Ripatti on aina tiennyt haluavansa ihmiskeskeiselle alalle. Hän haki alun perin luokanopettajakoulutukseen, mutta päästyään varhaiskasvatuksen puolelle ei enää kaivannutkaan sinne.
– Se että pystyy edistämään jonkun tulevaisuutta, on aika merkityksellinen rooli. Se voi olla joskus iso vastuu, mutta emme tee yksin tätä työtä, Ripatti korostaa varhaiskasvatuksen suurta merkitystä.
Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä suuri pula varhaiskasvatuksen henkilökunnasta. Ripatti toivoisikin, että ala olisi uusille työntekijöille kutsuva, sillä lapset ovat meidän kaikkien tulevaisuutemme.
– Jos jollain alueella ei ole riittävää osaamista, saavatko lapset sitä tukea, jota he tarvitsevat? Mitä varhaisemmin autamme, tuemme ja saamme hyvät alut kehittymiselle, sitä parempi lapsen tulevaisuudelle.
Varhaiskasvatus on alana jatkuvassa muutosliikkeessä. Alaa pyritään jatkuvasti kehittämään, jotta jokaisen lapsen yhtäläinen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen toteutuisi.
– Kehitys on kuitenkin ristiriitaisessa vaiheessa. Halutaan kehittyä, mikä on hienoa, mutta toisaalta on tullut negatiivinen ryöpsäys, koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi.
Ripatin kokemuksen mukaan vakituisen henkilökunnan ja sijaisten puute näkyy yleisesti työntekijöiden väsymyksenä.
– Myös esihenkilöt tuskailevat riittämättömyyden kanssa, kun työntekijöitä ei vain ole. Samaa kokevat aluepäälliköt. Tässäkään ei ole vastakkainasettelua joku-vastaan-joku, vaan tilanne on vain äitynyt tällaiseksi.
Turvallisuus ennen kaikkea
Hyvinvointi on yksi kasvatuksen ja koulutuksen kärjistä tällä strategiakaudella. Miten se näkyy varhaiskasvatuksessa?
– Lapsille ensisijaista on se, että heillä on turvallista olla täällä. Jotta lapsilla on turvallista, pitää olla riittävät resurssit: riittävästi henkilökuntaa ja tilaa sekä sopivat ryhmäkoot, Ripatti painottaa.
Henkilökunnan hyvinvoinnin eteen voisi hänen mielestään vaikuttaa nykyistä enemmänkin, mutta avaimet ovat koulutusjärjestelmässä ja päättäjillä, eivät kentällä. Ensisijaisesti varhaiskasvatukseen tarvitaan lisää ihmisiä töihin.
– Yksiköissä hyvinvointiin voidaan vaikuttaa auttamalla toisiamme ja esihenkilötyössä vaikkapa Onni-keskusteluilla, joissa voi puhua omasta tulevaisuudesta ja mahdollisista huolenaiheista.
Ripatti mainitsee hyvinvoinnin vahvistajina myös työterveyden sekä henkilökunnan palkitsemistoimenpiteet. Kehittämispäivät ja hyvinvointipäivät toimivat työyhteisön ilmapiirin nostattajina.
Kehittämistyötä yhteiseksi hyväksi
Tinka Ripatti pääsi kuluneena toimintakautena mukaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteiseen kehittäjäopettajaverkostoon, jonka työ jatkuu ainakin kaksi vuotta.
Verkoston avulla varhaiskasvatuksen ammattilaiset jakavat tietoaan ja osaamistaan ja saavat samalla onnistumisen kokemuksia yhdessä. Foorumi on koettu hedelmälliseksi, ja Ripatti kollegoineen on saanut siitä hyvää palautetta.
Ajatuksena on kehittää varhaiskasvatuksen laatua ja miettiä jokaisen alueen yksilöllisiä tarpeita. Ripatin mukaan Pukinmäessä ja Ylä-Malmilla tavoitteena on esimerkiksi lisätä varhaiskasvatuksen opettajien pedagogista osaamista.
– Resurssien suhteen tilanne on ollut kinkkinen viime aikoina. On ollut vaikeaa saada sekä henkilökuntaa että sijaisia. Siksi on haluttu lisätä tällä alueella jo ennestään olevan henkilöstön osaamista.
Ripatti on huomannut verkostotyössään, että Helsingin kaupungin kasvatuksessa ja koulutuksessa on paljon osaavaa porukkaa töissä.
– Monesti vaatimukset itseä kohtaan ovat korkeat eivätkä ihmiset aina huomaa, kuinka paljon he jo tietävät ja osaavat.
Teksti ja kuva:
Nina Dale
