– Kymmenes luku alkaa sivulta 90. Onko kysymyksiä lauseista tai sanoista, työväenopiston suunnittelijaopettaja Mari Harri kysyy opiskelijoilta oppitunnin alussa.
Selkolukupiirin jäsenet Aleksandra Negreskul, Cindy Pereira, Lin Peng ja Vanessa Conan ovat kokoontuneet opettajan kanssa pöydän ääreen keskustelemaan kirjasta, jota kurssilla luetaan. On kurssin viimeinen kokoontuminen Opistotalon kirjastossa. Selkolukupiirissä on kevään aikana luettu Tove Janssonin klassikko Muumipeikko ja pyrstötähti.
– Minulla on kysymys, sivu 102: ”Sepä mielenkiintoista.” Mikä on sepä? Conan kysyy.
– Se on vähän niin kuin onpa, Harri vastaa ja selittää asiaa esimerkkien avulla.
Ryhmä keskustelee päätteistä, joita on suomen kielessä paljon. Ne on helpompi ymmärtää, kun tietää kontekstin, opettaja selvittää ja lupaa laittaa Padletiin esimerkkejä.
Tavoitteena huomata oma osaaminen
Työväenopiston tarjoamat selkolukupiirit sopivat suomen kieltä opiskeleville. Niiden tavoitteena on oppia suomea eri tavalla kuin tavanomaisella suomen kurssilla. Oppikirjoja tai tehtäväkirjoja ei käytetä eikä kielioppia päntätä.
– Tavoitteeni on, että opiskelija huomaisi, kuinka paljon hän oikeastaan osaa jo suomea. Hän pystyy lukemaan kokonaisen kirjan! Opiskelijat usein vähättelevät taitojaan, Mari Harri sanoo.
Kurssilaiset saavat jokaisella tunnilla kotitehtäväksi lukea pätkän verran kirjaa eteenpäin. Seuraavalla oppitunnilla keskustellaan tekstin sisällöstä ja tehdään siihen liittyviä tehtäviä.
Kurssilla puhutaan vain suomea. Seuraava, kahden viikon minikurssi alkaa 14.5. Ilmoittaudu kurssille Ilmonetin sivuilla (linkki vie ulkoiseen palveluun).(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sanoista keskustellaan yhdessä
Selkolukupiirissä opettaja kysyy tunnin alussa kirjasta vaikeat sanat, joita opiskelijat eivät ymmärtäneet tai joihin eivät löytäneet vastausta sanakirjasta. Sitten tehdään tehtäviä, opiskelijat vastaavat kysymyksiin tekstin sisällöstä. Tunnilla myös keskustellaan kirjan aiheista ja sanoista.
– Keskustelu voi koskea vaikkapa sitä, millainen Nipsu on. Tai kyselen, tykkäätkö meren kohinasta tai käytkö retkillä, Harri selvittää.
Muumipeikko-kirjasta nousee esiin hankalia sanoja: Pyrstötähti ulvoi ja ujelsi. Muumipeikko tassutteli ovelle. Opiskelijat keskustelevat sanoista kuten kätellä, vilkaista, latva ja riemu. Yhdessä mietitään, mitä ne merkitsevät.
– Kirjassa on paljon sanoja äänistä. Aina kun en tiedä jotain sanaa, se on jokin ääni, Ranskasta Suomeen muuttanut Conan huomauttaa.
– Mitä Piisamirotta tarkoitti, kun hän sanoi ”Pyrstötähti tekee teistä muusia”? opettaja kysyy.
– Muusi voi olla perunamuusi. Pyrstötähti on niin voimakas ja tuhoaa kaiken, ja sen jälkeen on vain muusia! Se on vähän humoristinen, portugalilainen Pereira selittää.
Selkokirjoista hyötyy moni
Selkokirjoja on tehty eri kielitaitotasoille. Helsingin työväenopiston selkolukupiirien kirjat ovat helpoimmasta päästä.
– Tässä kurssissa on lähtötaso noin A2. Siitä alemmas ei löydy selkokirjoja. Sanasto voi olla liian haastavaa, Mari Harri kertoo.
Opettajan mielestä selkokirjoja pitäisi tehdä enemmän ja niiden näkyvyyttä kannattaisi parantaa, myös kirjastoissa.
– Usein selkokirjat ovat vähän piilossa, niitä on vaikea löytää. Niitä pitäisi olla myös ihan alkeistasolle. Selkokirjoista eivät hyödy vain suomen oppijat vaan tosi iso ryhmä muitakin, Harri katsoo.
Hän on nauttinut suuresti selkopiirien vetämisestä. Parasta on Harrin mukaan aina opiskelijat ja se, kun heille saa näyttää, ettei suomen opiskelu ole aina oppikirjasta oppimista.
– Erityisesti sanastoa voi kartuttaa lukemalla kirjoja. Tässä he oppivat myös puhumista, koska kirjan sisällöstä keskustellaan. Opettajalle tämä on hyvin erilaista kuin peruskielikurssin vetäminen. On ollut tosi, tosi kivaa.
”Voitte olla ylpeitä itsestänne”
Kurssin viimeinen oppitunti lähenee loppuaan, ja kirja on käsitelty. Opettajaa on ilahduttanut se, miten innokkaita opiskelijat ovat olleet.
– Voitte olla iloisia ja ylpeitä siitä, että luitte koko kirjan suomeksi. Se on idea tässä kurssissa, hän sanoo.
Venäjältä Suomeen muuttaneelle Aleksandra Negreskulille ja Kiinasta tulleelle Lin Pengille kirja oli ensimmäinen, jonka he lukivat suomeksi.
– Se oli inspiroivaa. Nyt ymmärrän, että voin lukea koko kirjan. Se on ihanaa! Negreskul iloitsee.
Vanessa Conan oli myös viime syksynä lukupiirissä, jossa luettiin dekkari. Tämä oli siten hänen toinen kirjansa suomeksi.
– Ryhmässä ilmapiiri on tosi hyvä. Kaikki uskaltavat puhua ja yrittävät selittää asioita toisilleen. Pidin siitä, että on keskustelua, ei kielioppia.
Peng kertoo oppineensa paljon uusia sanoja ja havainneensa, että ymmärtääkin jo hyvin lukemaansa. Hän haluaa lukea jatkossa lisää kirjoja.
– Olen keskustellut kurssista myös työkaverini kanssa ja kertonut, että menen tänään selkolukupiiriin. Kerron hänelle myös kirjan käänteitä, Peng nauraa.
Pereira katsoo, että kurssilasten taitotaso oli täydellinen juuri tämän kirjan lukemiseen. Hän muutti Suomeen Luxemburgista kolme vuotta sitten.
– Minulle tämä oli kurssi, jossa löysin rohkeutta puhua suomea enemmän. Olen nyt itsevarmempi, kun puhun suomea.
Opiskelijat pitivät myös siitä, että tehtävät olivat Padletissa, jolloin niitä voi tehdä uudelleen. Kirjan huumorista tykättiin.
– Tämä sopii sellaiselle, joka on opiskellut suomea 1–2 vuotta ja haluaa oppia uusia metodeja. Olen opiskellut paljon suomen kursseilla, mutta tekstikirjasta. Tämä on erilaista ja erilainen sanasto, Peng sanoo.
He kehuvat vuolaasti opettaja Mari Harria, jolta voi kysyä neuvoa ja joka aina auttaa. Kaikki neljä haluavat osallistua myös seuraaviin selkolukupiireihin.
Teksti: Nina Dale
Kuvat: Tuomas Hakkarainen
