Olipa kyseessä lähisuhdeväkivallan uhri tai tekijä, hän saa Helsingissä apua. Lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi on kaupungissa tehty järjestelmällisesti työtä vuosikausia, ja apua sekä tukea vaikeisiin tilanteisiin tarjotaan monipuolisesti.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä on kartoittanut Helsingin tilannetta ja todennut, että kaupungissa tehdään hyvää työtä lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi.
Työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Pia Mäkeläinen, muistuttaa kaupungin tiiviistä yhteistyöstä järjestöjen ja poliisin kanssa. Palvelujärjestelmää on kehitetty jo pitkään.
– En ole kuullut signaalia vaikkapa siitä, ettei apua saisi tai ettei esimerkiksi turvakotiin mahtuisi, Mäkeläinen kertoo.
Miessakit ry:n Lyömättömän linjan Matti Kupila kiittää myös kaupungin tarjoamaa infoa. Verkkosivuille on koottu selkeästi perustietoa sekä tuen yhteystietoja niin uhreille kuin tekijöille.
Väkivallan kierre katkaistava
Vaikka apu ja ennaltaehkäisy pääpiirteittäin toimivat Helsingissä hyvin, kehitettävää on edelleen. Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmässä on huomattu, että lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja tuen ketjua kohti palveluja olisi mahdollista kehittää lisää, samoin hoitopolkujen kirjaamista.
Kupila puolestaan painottaa Lyömättömän linjan asiantuntijana erityisesti väkivallan tekijöiden tukemista, jotta väkivallan kierre saadaan katkaistua. Uhrien auttaminen on ilman muuta olennaista ja tärkeää, mutta jos tekijöiden tilanteeseen ei puututa ja heidän käyttäytymisensä muutosta tueta, väkivallan kierre saattaa jatkua jopa ylisukupolvisena.
Hän huomauttaa, että lähisuhdeväkivallan tekijää on turha istuttaa monsterimaiseen superkriminaalin stereotyyppiin, koska tekijöiden taustat ovat hyvin erilaisia. Totta tosin on, että he ovat useammin miehiä kuin naisia, mutta myös nainen voi lyödä tai tehdä henkistä väkivaltaa.
Väkivaltaisia tekoja edeltää usein henkinen väkivalta uhkailuineen, halventamisineen ja kontrollointeineen. Henkinen kaltoinkohtelu onkin lähisuhdeväkivallan yleisin muoto.
Työryhmä nosti esille lähisuhdeväkivallan moninaisuutta viime kesänä Mehut loppu -kampanjassa. Sen tarkoituksena oli muistuttaa, että edes viimeinen pisara ei saa johtaa väkivaltaan.
Mäkeläinen kertoo, että kampanjan taustalla oli pitkä koronapandemia, joka on lisännyt perheiden kuormitusta ja ihmisten stressiä. Eristyksissä oleminen saattoi myös tehdä avun hakemisesta aiempaa vaikeampaa.
Kampanja oli yksi tapa muistuttaa, että lähisuhdeväkivaltaa voi esiintyä kaikissa perheissä ja parisuhteissa. Ja että kun voimat uupuvat, kynnys väkivallan tekoon voi madaltua.
– Keskeisin viesti oli, että apua on tarjolla, Mäkeläinen kertoo.
Ihmisyyteen kuuluvat eri tunteet, myös aggressio. Tunne on kuitenkin eri asia kuin teko. Väkivallan ehkäisyssä onkin kyettävä puuttumaan tunteen ja teon väliin jäävään valintaan: vaikka tuntee itsensä aggressiiviseksi, päättää valita toimia muutoin kuin aggressiivisesti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Martta October huomauttaa, että kampanjan toivottiin herättävän ihmisiä miettimään omia kipupisteitään ja tilanteita, joissa pinna palaa.
Väkivalta on aina inhimillisesti suuri tragedia, mutta se käy kalliiksi myös yhteiskunnalle.
– Halusimme myös saada ihmiset huomaamaan tuttaviensa tai vaikkapa naapureiden poikkeavia tilanteita, sellaisia, kun jotakin näyttää olevan pielessä. Kanssaihmisiltä tulisi uskaltaa kysyä, mitä sinulle kuuluu, Mäkeläinen sanoo.
October lisää, että hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi, onko kotona kaikki hyvin tai onko kotonasi tilanteita, joita pelkäät.
Hän toivoo, että tunnekasvatuksen merkitys nostettaisiin nykyistä suurempaan rooliin. Nuoria tulisi tukea, jotta he oppisivat tunnistamaan omia tunteitaan ja sanallistamaan niitä. Puhumattomuuden kulttuurilla on Suomessa pitkä historia, ja se on haitallinen väkivallan esiasteena.
Kupila pohtii, että yleinen keskustelu voisi nostaa esille rakkaushyvinvoinnin. Hän perustelee kehittämäänsä konseptia sillä, että lähisuhdeväkivallan taustalla on usein rakkauden kolhuja ja rakkauden puutetta.
Kun asiasta puhuttaisiin, ongelmat – rakkaushyvinvoinnin puutteet – saataisiin nykyistä paremmin esiin ja niitä voitaisiin käsitellä.
October korostaa, että ennaltaehkäisyssä on tärkeää poistaa häpeää. Kun ihmiset rohkaistuvat puhumaan tilanteistaan varhaisessa vaiheessa ja kun heiltä opitaan kysymään oikeita kysymyksiä, tietoisuus lisääntyy, häpeä vähenee ja ennaltaehkäisy helpottuu.
Huolestuttavia tietoja koululaisilta
Lähisuhdeväkivalta ei ole pandemian aikana näyttänyt ryöpsähtäneen valtakunnallisesti ainakaan merkittävästi, mutta tuore Helsingin koululaiskysely antaa aihetta huoleen. Sen mukaan kasvuympäristöä ei koeta yhtä turvalliseksi kuin aiemmassa kyselyssä, ja perheiden sisäiset erimielisyydet ovat lisääntyneet.
Fyysisen väkivallan lisääntymisestä kertoivat nuorimmat ikäryhmät, sen sijaan henkisen väkivallan yleistymisestä mainitsivat kaikki ikäryhmät. Lisäksi koululaiset kokevat henkistä väkivaltaa Helsingissä enemmän kuin muualla Suomessa.
– Meidän täytyy löytää keinoja tukea lapsia ja nuoria sekä lisätä heidän tietoisuuttaan lähisuhdeväkivallasta, Mäkeläinen sanoo.
Tietoa lähisuhdeväkivallasta ja sen ehkäisystä tulee saada nykyistä enemmän ja järjestelmällisemmin mukaan myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutukseen.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä seuraa tilannetta ja tekee esityksiä lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevistä toimenpiteistä, viestinnästä ja koulutuksesta. Tähän mennessä sen järjestämiin koulutuksiin on osallistunut satoja ihmisiä.
Koordinaattori kokonaisuutta hoitamaan
Kolmikon mielestä on erittäin hienoa, että vuodenvaihteessa kaupungin palveluksessa aloitti lähisuhdeväkivaltakoordinaattori. Kaikilla työryhmän jäsenillä on muu varsinainen työnsä, mutta koordinaattori voi keskittyä kokopäiväisesti edistämään lähisuhdeväkivallan ehkäisyä.
Koordinaattoria tarvitaan jo kokonaisuuden takia. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on monien eri toimijoiden työtä. Sitä tekevät paitsi soten ammattilaiset ja laaja järjestökenttä, myös poliisit, päiväkodin henkilöstö ja opettajat.
Kun eri tahojen yhteistyö saadaan koottua ja kuvattua, sitä päästään kehittämään ja tekemään palvelupoluista selkeämpiä ja tehokkaampia. Koordinaattorin työ on ainakin toistaiseksi vuoden määräaikaisuus.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmässä on laaja edustus. Kaupungin kaikkien toimialojen lisäksi mukana on syyttäjänvirasto, poliisilaitos, HUS, Miessakit ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Maria Akatemia, Monika-Naiset liitto, Naisten Linja, Pääkaupungin turvakoti, Rikosuhripäivystys, Suvanto ry ja THL.
Teksti: Kirsi Riipinen
Kuva: Raisa Kyllikki Ranta
Tietoa tuesta ja avusta lähisuhteissaan väkivaltaa kokeville tai väkivaltaa käyttäville osoitteessa hel.fi/lähisuhdeväkivalta.
Miessakit ry:n Lyömätön linja(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
