HKL-Raitioliikenteen pääsivulle

På Svenska
In English

1880-luvun alussa Helsinki oli 43 000 asukkaan pikkukaupunki, jossa kuljettiin enimmäkseen jalan. Helsingin asuttu alue oli pieni osa nykyisestä; asutusta oli lähinnä nykyisessä ydinkeskustassa eli Hietalahdessa, Kruununhaassa, Ruoholahdessa ja Kampissa. Kallion asuttaminen oli vasta aluillaan.

Kulkupeleiksi riittivät vuokra-ajurit ja hevosomnibussit. Hevosvetoisten raitiovaunujen aika alkoi vuonna 1891. Kaupungin kasvaessa ja teollistuessa myös raitiotieverkko laajeni. Väestö tarvitsi nopeaa ja halpaa kulkuneuvoa. Hevosvetoisen linjaston laajentaminen ei ollut kannattavaa, joten voimanlähteeksi otettiin sähkö. Sähköllä ryhdyttiin ajamaan vuonna 1900.

"Eilen se ihme alkoi liikkua Töölön ja Hietalahden välillä - toistaiseksi vain väliaikaisesti tahi koetteeksi. Tarkoitan sähköraitiovaunuja, jotka mennä huristavat hevosten vetämättä, höyryn ponnistamatta, selkäpuolellaan pystyssä ilmaan häntänä rautainen sauva, ja sitä myöten se voimaa lykkää..."

"Vauhti kiihtyy, pitkin jalkakäytävää seisoo väkeä yhtenä jonona uutuutta ihmettelemässä, koirat haukkuvat ja ohjaaja kalkuttaa kelloaan yhä ahkerammin. Mutta kaikkein uteliaimmilta näyttävät vastaantulevat hevoset. Etujalat kohona maasta ja silmät pyöreinä päässä tuijottavat ne vaunujen ikkunoista sisään..."

"Kun jälleen lähdetään liikkeelle, on voiman lykkääjä katolla joutunut riitaan oman itsensä kanssa. Konduktööri koettaa sitä asettaa, vetää hihnasta ja toinen konduktööri huutaa, että vedä kovemmin. Matkustajain tätä katsellessa pysähtyvät vaunut yhtäkkiä keskelle kulkuaan. Näen kuinka ventovieraat ihmiset syöksyvät toistensa syliin, ohjaaja vaunujen ulkopuolella kumartaa syvään ikkunasta ja minä en itse tiedä, kumpi pää on ylhäällä..."

Ensimmäinen matka sähköraitiovaunussa oli melkoinen elämys Päivälehden Timoteus -nimimerkille. Koeliikenne alkoi Ruusulan ja Hietalahden välillä 4.9.1900.