Tällä sivulla
Sarjojen määrä
Sarjoja ovat viivakuviossa viivat, piirakka- ja rengaskuviossa lohkot ja muissa kuviotyypeissä – esim. pylväsryhmäkuviossa – samalla täyttövärillä kuvattavat elementit. Esitettävien sarjojen määrän rajoittaminen selkeyttää kuviota samaan tapaan kuin lyhyiden virkkeiden ja kappaleiden käyttö selkeyttää tekstiä. Tavallisimmissa kuviotyypeissä sarjojen määrä kannattaa yleensä rajoittaa enimmillään kuuteen tai seitsemään. Tätä suurempaa sarjojen määrää käytettäessä ongelmaksi muodostuu riittävän erottuvien tunnusvärien löytäminen ja se, että kuviosta tulee kovin monimutkainen. Kuvio, johon on syntymässä tätä suurempi määrä sarjoja voidaan pilkkoa useammaksi kuvioksi toistokuvioperiaatetta hyödyntäen. Toisena vaihtoehtona on pienempien sarjojen yhdistäminen: esimerkiksi asuntotyyppejä kuvaavassa grafiikassa voidaan laskea omakoti-, pari- ja rivitalot yhteen ja antaa tälle sarjalle nimeksi “pientalot”.
Kuvioelementtien järjestys
Monissa kuviotyypeissä kuviossa esiintyvien järjestystä ei saa tai voi muuttaa: esimerkiksi viivakuviossa aika kulkee vasemmalta oikealle ja sarjat järjestyvät pystysuunnassa itsestään arvojen suuruuden mukaan. Joissain muissakin tapauksissa kuvattava tieto sijoittuu luontevasti tiettyyn järjestykseen – esimerkiksi tulokymmenykset asetetaan suuruusjärjestykseen ja Likertin asteikon arvot (täysin samaa mieltä, melko samaa mieltä… jne.) järjestetään asteittain ääripäästä toieen.
Monissa tapauksissa kuviotyyppi tai käytettävä asteikko eivät kuitenkaan sanele kuvioelementtien järjestystä, vaan järjestyksen voi itse valita monesta eri vaihtoehdosta. Tällöin valitulla järjestelyperiaatteella voi olla merkittävä vaikutus siihen, millaisen vaikutelman aineistosta kuvio antaa. Valitun järjestyksen pitäisi kertoa jotain aineiston ominaisuuksista. Aakkosjärjestys tai muu sopimuksenvarainen järjestys kuten esim. valtion budjettikirjan järjestys ei paljasta aineistosta mitään kiinnostavaa, joten sitä ei suositella käytettäväksi visualisoinneissa. (Taulukkoihin aakkosjärjestys sopii sen sijaan hyvin.)
Kuviotyypeissä, joissa järjestyksen voi valita vapaasti (esim. vaakapylväskuvio) yleisimmin käytetty järjestelyperiaate on suuruusjärjestys. Sillä on paljon hyviä puolia: suuruusjärjestykseen järjestetystä pylväskuviosta mm. näkee nopeasti mikä on suurin ja mikä pienin arvo ja erottaa aineiston sisäiset kokoryhmät.
Jos kuviossa on useita sarjoja, tulee pohdittavaksi mitä niistä käytettäisiin suuruusjärjestyksen pohjana. Summapylväskuvioissa järjestys muodostetaan yleensä sarjojen kokonaissumman perusteella.
Jos samassa kokonaisuudessa on useita toisiinsa sisällöllisesti liittyviä kuvioita, suuruusjärjestys voi vaihdella kuviosta toiseen. Suotavaa kuitenkin olisi, että kohteiden järjestys pysyisi vertailtavaksi tarkoitetuissa kuvioissa koko ajan samana. Tavallinen ratkaisu on valita kuvioista ensimmäinen tai tärkein, järjestää se suuruusjärjestykseen ja käyttää muissa kuvioissa samaa järjestystä. Suuruusjärjestyksen ohella muita usein käytettyjä järjestelyperiaatteita ovat aikajärjestys, sijainnin mukainen järjestys (esim. pohjoisesta etelään) ja kategorioiden mukainen järjestys, jossa samaan kategoriaan kuuluvat kohteet kuvataan peräkkäisinä.
Piirakka- ja rengaskuvioissa lohkot kannattaa yleensä asetella suuruusjärjestykseen niin, että kaksi suurinta lohkoa ovat keskellä ylhäällä, joka on kuvion näkyvin ja visuaalisesti “arvokkain” paikka. Esimerkiksi Excelissä tämä onnistuu helpoiten niin, että lohkot järjestetään ensin suuruusjärjestykseen, jonka jälkeen suurin lohko siirretään viimeiseksi. Mahdollinen lohko “muu” piiretään aina viimeiseksi, vaikka se osuisikin suuruusjärjestyksessä muuhun kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö, vaan kuvion sisällöstä riippuen jokin muukin lohkojen järjestys voi olla perusteltu.
Hila- ja perusviivat
Hilaviivoilla tarkoitetaan kuvion taustalla olevia, kuvion asteikkoa merkitseviä viivoja, joiden tehtävä on auttaa datapisteiden tarkkojen arvojen lukemisessa ja helpottaa niiden välisessä vertailussa. Hilaviivoituksen ei tule kilpailla huomiosta varsinaisen sisällön kanssa, vaan hyvä hila erottuu taustasta vain juuri ja juuri. Hilaviivoitus voi olla pysty- tai vaakasuuntainen. Useimmissa kuviotyypeissä käytetään näistä yleensä vain toista: vaakapylväskuviossa pystysuuntaista hilaviivoitusta, useimmissa muissa kuvioissa vaakasuuntaista. Eräissä kuviotyypeissä kuten parvi- ja pallokuvioissa (joita ei käsitellä tässä ohjeistossa) käytetään kuitenkin molempia. Hilaviivoja ei välttämättä tarvita yksinkertaisissa pylväskuvioissa tai kaltevuuskuvioissa lainkaan, vaan tällöin hilan käyttämisen vaihtoehtona on kirjoittaa numeroarvot nimiöinä suoraan pylväisiin (kaltevuuskuviossa tietopisteiden viereen).
Perusviiva on kuvion nollatasoa – tai indeksejä visualisoitaessa indeksilukua 100 – kuvaava viiva, joka merkitään tummemmalla ja paksummalla viivalla kuin hilaviivat.
Sarja- ja tietopistemerkit
Sarjamerkit ovat merkityssä viivakuviossa, pistekartassa ja eräissä muissa kuviotyypeissä (joita ei käsitellä tässä ohjeistossa) käytettyjä merkkejä, joiden tarkoitus on auttaa erottamaan eri sarjoihin kuuluvat pisteet toisistaan.
Ne ovat yleensä yksinkertaisia geometrisiä perusmuotoja kuten ympyröitä, kolmioita ja neliöitä. Eri sarjojen merkkien ei välttämättä tarvitse olla eri muotoisia, vaan etenkin viivakuviossa on jopa suotavaa käyttää vain samanmuotoisia, mutta eri värisiä merkkejä – tavallisesti ympyröitä, sillä pyöreä muoto erottuu paremmin terävistä viivoista. Lisää vaihtelua merkkeihin voidaan tuoda ääriviivan käytöllä, esim. käyttämällä värillisten merkkien rinnalla merkkejä, joilla on valkoinen tai läpinäkyvä täyttö ja värillinen ääriviiva.
Yhtenäisten asteikkojen käyttö
Kun toisiinsa sisällöltään läheisesti liittyviä kuvioita, joilla on sama mittayksikkö esitetään samassa kontekstissa, esimerkiksi samalla verkkosivulla tai samassa painetussa julkaisussa, on suotavaa käyttää kuvioissa samaa, yhteistä asteikkoa, jotta visuaalinen vertailu kuvioiden välillä on mahdollista. Mikäli jostain syystä pidetään tarpeellisena kuvata toisiinsa sisällöllisesti liittyviä aineistoja eri asteikkoja käyttäen, tulee kuvioista pyrkiä tekemään toisistaan selvästi visuaalisesti poikkeavia esim. eri kuviotyyppejä hyödyntämällä, jotta lukija ei erehtyisi tekemään visuaalista vertailua niiden välillä.
Asteikon katkaiseminen
Asteikon katkaisu – eli sellaisen asteikon käyttäminen, joka ei ala nollasta – on ehdottomasti kielletty käytettäessä pylväs- tai aluekuviota, tai muita kuviotyyppejä, joissa kuvion tietoa kantavat elementit ulottuvat perusviivaan asti, sillä tämä vääristäisi kuvioelementtien muotoa. Sellaisissa kuviotyypeissä, joissa tietoa kantavat elementit eivät ulotu perusviivaan saakka, eikä niiden muoto siten vääristy asteikon katkaisemisesta – esim. viivakuvio – asteikon katkaisu on sallittu, mikäli se selkiyttää kuviota. On kuitenkin syytä huomioida, että jos nollataso ei ole näkyvissä, kuvion pisteiden absoluuttinen vertailu ei ole mahdollista. Ei voida siis esimerkiksi helposti sanoa, että arvo on esim. kaksinkertaistunut, vaan kuvion avulla voidaan arvioida vain miten arvon muutosnopeus on kehittnyt. Mikäli asteikko katkaistaan, se tulee aina merkitä selvästi esimerkiksi asteikon reunaan piirretyllä katkaisumerkillä. Muista myös korvata tummempi perusviiva kuvion alalaidassa tavallisella, vaaleammalla hilaviivalla.
Kuvion tekstit
Kaikki kuvion ymmärtämisen kannalta keskeiset tekstit kannattaa liittää suoraan sen osaksi. Näin taataan se, että jos kuviota siteerataan alkuperäisen kontekstin ulkopuolella, olennaista tietoa ei putoa matkasta.
Kuvion tekstejä ovat yleensä:
- Otsikko ja mahdollinen alaotsikko
- Asteikon otsikko, mikäli käytetty yksikkö ei ilmene jo kuvion otsikosta sekä lähde, mikäli se ei käy ilmi otsikosta tai ole muutoin kontekstin perusteella ilmeinen
- Asteikon nimiöt
- Selite tai tietopisteiden nimiöt
- Huomautukset, kommentit tai nostot, joilla kiinnitetään lukijan huomio aineiston kiinnostaviin piirteisiin tai selitetään sen yllättäviä ominaisuuksia
Kannattaa yleensä pyrkiä siihen, että kaikki kuvion tekstit olisivat vaakasuuntaisia, sillä niiden luettavuus on huomattavasti parempi kun 45 asteen kulmaan tai pystyyn kirjoitetulla tekstillä. Mikäli kuvion tekstit eivät vaikuta mahtuvan paikoilleen vaakasuuntaisena, kannattaa harkita esim. pystypylväskuvion korvaamista vaakapylväskuviolla tai aikasarjan nimiöiden harvetamista niin, että vain osa nimiöistä näytetään.
Otsikot
Kuviolla tulee yleensä olla pääotsikko. Se voi olla neutaalin kuvaileva (esim. “Kaukolämmön hankinta energialähteittäin”), mutta yhä yleisempi käytäntö on otsikoida kuviot “journalistiseen” tyyliin. Tällöin kuvion otsikko kertoo keskeisen siitä ilmenevän havainnon (esim. “Uusiutuvan energian osuus kasvussa kaukolämmön tuotannossa”)samaan tapaan kuin hyvän lehtijutun otsikko. Journalistisella otsikointityylillä, jota kuvataan joskus myös englanninkielisellä ilmaisulla say what you see on se vahvuus, että hyvin valittuna tällainen otsikko houkuttelee lukemaan kuvion ja auttaa lukijaa myös arvioimaan, onko hänen tekemänsä tulkinta datasta oikea: Jos lukija havaitsee kuviossa saman, mitä otsikkoon on nostettu, se vahvistaa, että hän on ymmärtänyt kuvion oikein. Journalistisen otsikon kanssa käytetään yleensä alaotsikkoa, joka kertoo kuvion ymmärtämisen kannalta keskeiset tiedot, kuten tiedon maantieteellisen, ajallisen tai kategorisen rajauksen. Mikäli käytetyt mittayksiköt eivät käy ilmi kuvion pää- tai alaotsikosta, ne on syytä merkitä näkyviin erillisenä asteikon otsikkona, ellei käytetty yksikkö ole itsestään selvä kuten vuosiluku.
Nimiöt ja selitteet
Kuvion tietoa kantavat elementit selitetään yleensä joko erillisellä selitteellä tai nimiöimällä ne suoraan. Yksinkertaisessa pylväskuviossa pylväät nimiöidään aina suoraan ja esimerkiksi koropleettikartan väriasteikko vaatii erillisen selitteen, mutta esimerkiksi viiva- ja summapylväskuvion sarjat tai piirakkakuvion lohkot voi nimetä tehdä kummalla tavalla hyvänsä. Summapylväskuvion sarjojen nimiöitä ei tarvitse välttämättä toistaa joka pylväässä, vaan riittää, että kukin väri nimiöidään kerran, kuten viereisessä esimerkissä.
Jos viiva- tai piirakkakuviossa käytetään suoraa nimiöintiä, säästytään tarpeelta antaa jokaiselle sarjalle välttämättä oma tunnusvärinsä. Lisäksi suoraan sarjan tai lohkon yhteydessä oleva nimiö löytyy nopeammin ja helpommin kuin värin selite erillisestä selitelaatikosta.
Suoraa nimiöintiä käytettäessä kuvion värit voi valita tavallista vapaammin, sillä valittujen sävyjen ei tarvitse välttämättä muodostaa täysin saavutettavaa kokonaisuutta. Tämä johtuu siitä, että suoraa nimiöintiä käytettäessä kuvio on ongelmitta luettavissa siinäkin tapauksessa, että värinäön poikkeama estää sävyjen erottamisen toisistaan. (Saavutettavuusvaatimusten mukainen tuummuuskontrastiraja on tässäkin tapauksessa kuitenkin ylitettävä, jotta kuvioelementit erottuvat riittävästi toisistaan ja taustaväristä.)
Sarjojen lisäksi myös yksittäiset tietopisteet voidaan nimiöidä suoraan, mikäli niitä on kohtuullisen pieni määrä. Tätä käytetään erityisesti vaakapylväskuvioissa. Nimiö sijoitetaan pylvään sisälle, jotta pylvään vieressä oleva teksti ei hankaloittaisi pylvään pituuden tarkkaa havaitsemista. Jos pylväskuvion tietopisteet nimiöidään, hilaviitoitus jätetään tarpeettomana pois.
Muut tekstit
Otsikoiden, nimiöiden ja selitteiden lisäksi kuvioissa voi esiintyä ainakin asteikkojen otsikkoja, lähdemerkintöjä ja huomautuksia tai kommentteja.
Asteikon otsikkoa käytetään kun käytetty mittayksikkö ei ilmene kuvion otsikosta tai muuten, eikä ole itsestäänselvä kuten vuosiluku.
Lähde on hyvä merkitä kuvioon näkyviin, silloin kun se ei ole ilmeinen tai pääteltävissä kuvion julkaisukontekstista.
Huomautuksilla ja kommenteilla voidaan kiinnittää lukijan huomio aineiston kiinnostaviin tai yllättäviin piirteisiin tai selittää siinä esiintyviä erikoisia tai muutoin huomionarvoisia piirteitä, kuten esim. mittaustavan tai määritelmän muutos kesken aikasarjan. Huomautus- tai kommenttilaatikko yhdistetään korostettavaan piirteeseen kuviossa yleensä nuolella. Tarkoitukseen kannattaa käyttää kaarevaa nuolta, sillä se erottuu kuviosta paremmin kuin suora.