Tiedon esitystavan valinta

Yksi yleisimmistä visualisointien käyttötapauksista on lukuarvojen määrällinen vertailu. Vertailtavat luvut voivat olla kappalemääriä (esim. henkilömääriä) tai suuruuksia (esim. pinta-aloja). Kun vertailuun ei liity ajallista tai hierarkkista ulottuvuutta, voidaan puhua kategorisesta vertailusta – vertailtavat kohteet ovat eri kategorioita (esim. suurpiirejä tai toimialoja). Kategoriseen vertailuun käytetään kaikkein yleisimmin vaakapylväskuviota. Vaihtoehtoinen esitystapa on yksikkösymbolikuvio, joka soveltuu käyttöön silloin, kun vertailtavat luvut ovat pieniä kokonaislukuja tai kun tarkkojen arvojen vertailu ei ole tarpeen. Jos vertailuun halutaan mukaan useita eri sarjoja (ks. ryhmät ja sarjat) – esimerkiksi jos halutaan esittää kaupungin väestö sekä ikäluokan että äidinkielen mukaan jaoteltuna – kannattaa harkita vaihtoehtona myös toistokuvion käyttöä, erityisesti jos sarjoja on paljon.

Toinen tavallisimmista visualisointien käyttötilanteista on ajallisen muutoksen kuvaaminen. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää merkittyä tai merkitsemätöntä viivakuviota, pystypylväskuviota tai kaltevuuskuviota. Kuviotyypin valinta riippuu sarjojen ja niihin kuuluvien pisteiden määrästä sekä siitä, mitä kuviossa halutaan korostaa. Kun ajalliseen muutosta käsitellään myös kokonaisuuden osiin jakautumisen näkökulmasta, käytetään aluekuviota. Jos vertailtavia sarjoja on huomattavan paljon, kannattaa harkita toistokuvion käyttöä.

Kolmas tavallinen visualisointien käyttötapaus on kokonaisuuden osiin jakautumisen kuvaaminen. Tavallisimmin tämä tapahtuu hyödyntäen piirakka- tai rengaskuviota. Piirakka- ja rengaskuvio soveltuvat kuitenkin huonosti jakaumien vertailuun – jos kuvio sisältää vertailua, suositellaan käytettäväksi prosenttipylväskuviota. Ajalliseen vertailuun soveltuu lisäksi summapylväskuvio ja aluekuvio. Jos kokonaisuus sisältää yli 6 osaa, on suositeltavaa käyttää jotain muuta esitystapaa. Vaihtoehtoisia esitystapoja ovat ositettu piirakkakuvio, erityisesti budjettien kuvaamiseen soveltuva ruutupuu eli treemap ja virtauskuvio.

Jos monivalintakysymyksessä on mahdollista valita vain yksi vaihtoehto, vastaukset siihen muodostavat kokonaisuuden, jonka summa on 100 %. Se sopii piirakka- tai rengaskuviona visualisoitavaksi.

Jos monivalintakysymyksessä on mahdollista valita useita vastausvaihtoehtoja, vastaukset eivät muodosta kokonaisuutta, jonka summa olisi 100 %. Niinpä ne eivät sovi visualisoitavaksi piirakka- tai rengaskuviona. Sen sijaan sitä, mikä osuus vastaajista on valinnut kunkin yksittäisen vastausvaihtoehdon voidaan käsitellä kokonaisuutena ja visualisoida nämä 100 prosenttiin summautuvat arvot prosenttipylväskuviona.

Koropleettikartta, joka perustuu johonkin olemassaolevaan aluejakoon (esim. peruspiirit). Alueet värjätään kiinnostuksen kohteena olevan muuttujan arvojen mukaan. Koropleettikartassa tulee käyttää vain suhteellisia arvoja (esim. % väestöstä, as./km², €/as.).

Symbolikartta, jossa kiinnostuksen kohteena olevan muuttujan arvoja kuvataan eri kokoisina palloina. Symbolikarttaa voidaan käyttää kuvaamaan paitsi alueita (esim. peruspiirit), myös pistemäisiä sijainteja (esim. toimipisteet). Symbolikartassa tulee käyttää vain absoluuttisia arvoja (esim. henkilöä, euroa). Symbolikartassa tulisi olla pohjakartta, joka ei kuitenkaan häiritse symbolien erottumista. Jos symbolimäärä on kohtalainen, niin niiden arvot voi halutessaan näyttää kartalla. Tässä symbolikartassa on yksinkertaisin mahdollinen pohjakartta: vain merialueet on esitetty. Jokainen symboli on nimetty ja arvot kirjoitettu auki.

Symbolikartassa voi myös käyttää kaupungin valmiita pohjakarttoja. Pääkaupunkiseudun harmaa taustakartta (karttasarja_pks_harmaa) on soveltuva vaihtoehto.

Mikäli aineistossa ei ole havaittavissa selkeää maantieteellistä kuviota tai rakennetta, tai jos aineiston alueellinen tarkkuus on kovin karkea, kartta ei välttämättä ole paras keino alueelliseen vertailuun vaan esimerkiksi yksinkertainen vaakapylväskuvio toimii paremmin. Helsingin suurpiirijakoa aluejakona käyttävä kartta ei välttämättä paljasta ilmiöstä mitään kovin mielenkiintoisia piirteitä. Pylväskuvio on karttaa paljon helpompi tehdä ja mahdollistaa tarkkojen arvojen visualisoinnin, mikä ei koropleettikartassa onnistu.

Useimmat infografiikan muodot perustuvat toisiinsa sisällöllisesti liittyvien lukuarvojen tai muiden faktojen väliseen visuaaliseen vertailuun. Silloin tällöin on tarpeen kuitenkin nostaa tarkasteluun yksittäisiä, kiinnostavia lukuarvoja tai muita faktoja ilman vertailukohtaa. Tähän on kaksi yleisesti käytettyä tapaa. Ensimmäinen niistä on ns. isot numerot (engl. big numbers), jossa numerot (tai muut faktat) kuvataan typografisin keinoin. Tällöin ydinfaktat kuten lukuarvot yleensä korostetaan isommalla kirjainkoolla ja täydentävä tieto kuten mittayksiköt jätetään pienempikokoiseksi. Tavallista on myös käyttää niiden vierellä piktogrammeja eli kuvakkeita, jotka pyrkivät viestimään, mihin aihepiiriin tieto liittyy. Toinen vaihtoehto on käyttää esitystapana yksikkösymboleita. Siinä lukuarvo visualisoidaan valitsemalla sopiva perusyksikkö, jota merkitään kuvakkeella tai abstraktilla symbolilla kuten ympyrällä, ja jota sitten toistetaan tarvittava määrä kertoja. Yllä olevassa esimerkissä yksiköksi on valittu 100 hehtaaria, joka toistetaan 19 kertaa (koska 1 898 hehtaaria lähimpään satalukuun pyöristettynä on 19 × 100). Kaupungille on tuotettu useita kuvakekirjastoja(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), joiden sisältämiä kuvakkeita voidaan hyödyntää yksikkösymboleina.