”Opiskelin 1990-luvun alussa sosiaalikasvattajaksi, koska olin niihin aikoihin ajatellut päätyväni opettajaksi päiväkotiin. Opintoihini liittyi pakollista harjoittelua ja sain harjoittelupaikan lastenkodista Riihenkulmasta Malmilta. Se työ tuntui heti luontevalta, lapset olivat mukavia ja heidän kanssaan oli kiva tehdä monenlaisia asioita. Jokin siinä työssä veti heti puoleensa.
Harjoittelujakson päätyttyä palasin opintojen pariin ja valmistuttuani töihin päiväkotiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Riihenkulmasta kuitenkin soitettiin ja pyydettiin töihin kesän ajaksi. Hetken aikaa asiaa mietin, mutta ajattelin, että ainahan sitä voi pariksi kuukaudeksi mennä. Ne kuukaudet ovat vähän venähtäneet ja täällä sitä ollaan edelleen.”
Työ lastenkodissa on vuosien saatossa muuttunut ja nykyisin tietokoneen ääressä tehtävät asiat, ns. paperityöt, vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin aiemmin. Ne ovat toki tärkeitä, mutta ovat pois lasten kanssa vietettävästä ajasta. Ohjaajan työssä tärkeintä on kuitenkin lasten kanssa oleminen ja vuorovaikutuksen tukeminen, jotta lapsen osallisuus omissa asioissa toteutuu parhaiten.
”Muistan hyvin, kun ohjaajana työskennellessäni menimme lasten kanssa jopa kuukaudeksi leireilemään Vartiosaareen. Toki leireilemme aktiivisesti edelleen, mutta enää ei ole mahdollista saada samanlaisia yhteisiä kokemuksia kuin vielä 2000-luvun alkupuolella.”
Työuralla etenemistä mahdollisuuksiin tarttuen
Sarin ura lastenkodissa sai uudenlaisen käänteen 2000-luvun taitteessa, kun hänelle tarjottiin esihenkilötyötä.
”Pohdin asiaa, ja päätin ottaa tarjotun paikan vastaan vastaavana ohjaajana Tilanhaltijankaarella Malmilla. Pidän haasteista ja halusin oppia lisää. Minulle oli jo aiemmin sanottu, että sopisin hyvin esihenkilötehtäviin, joten halusin kokea, millaista se työ käytännössä olisi ja miten siitä selviytyisin.”
Esihenkilötehtävät ovat sujuneet hyvin. Työ on omalta osaltaan itsenäistä, mutta kollegatukea on aina tarvittaessa saatavilla. Samalla oppimishalu on ollut sammumaton – sosiaalikasvattajan opintojen jälkeen Sari opiskeli ensin sosionomin amk-tutkinnon, sitten sosionomin ymk-tutkinnon. Myöhemmin hän on suorittanut vielä johtamisen erikoisammattitutkinto evajetin. Opiskelu työn ohessa on ollut hyödyllistä, sillä teoriaa ja käytännön asioita on päässyt siten yhdistämään välittömästi.
Joitakin vuosia esihenkilötyöhön siirtymisen jälkeen Sari oli taas uuden pohdinnan äärellä:
”Vastaavilta ohjaajilta kysyttiin halukkuutta lastenkodin johtajan vuoden pituiseen sijaisuuteen ja jälleen kerran tartuin – pohdinnan jälkeen – tähänkin haasteeseen. Sijaisuus muuttui aika pian vakituiseksi lastenkodin johtajan paikaksi. En siis ole varsinaisesti pyrkinyt etenemään, vaan olen ollut siinä mielessä onnekas, että näitä mahdollisuuksia on tarjottu, ja olen niihin tarttunut.
Johdin Malmin lastenkotia vuoden 2023 alkuun saakka, jolloin se oli kasvanut liian isoksi ja se oli tarpeen jakaa kahdeksi yksiköksi. Siirryin silloin itse Riihenkulmaan, mikä oli mieluisa, nostalginen paluu samaan paikkaan, josta lastenkotiurani aikoinaan alkoi.”
Omasta ajasta on pidettävä kiinni
Vaikka työtehtäviä on tarjottu muualta, Sari on halunnut pysyä nykyisen työnantajansa palveluksessa.
”Helsingin kaupunki pystyy tarjoamaan hyvin erilaisia työtehtäviä, turvallisen työuran ja monipuolisia koulutusmahdollisuuksia. Esihenkilötyössäkään ei tarvitse olla yksin, sillä linjaorganisaatio ja verkostot ovat aina tukena.
Painotan usein omille alaisilleni palautumisen tärkeyttä. Omasta ajasta on pidettävä kiinni. Pyrimme täällä työvuorosuunnittelussa huomioimaan ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja toiveet, jotta työ- ja vapaa-aika olisivat mahdollisimman hyvin tasapainossa. Itse rentoudun oman Helmi-hevoseni kanssa, jolla käyn ratsastamassa 5-6 kertaa viikossa. Ratsastaessani en voi miettiä työasioita, sillä hevonen vaatii kaiken keskittymiseni. Toinen tapani irtautua työstä on lumoutua pohjoisen luonnosta mökkireissujen aikana.”
Minut on pitänyt täällä näin pitkään ihanat lapset ja se, että voin aidosti vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa
Riihenkulman lastenkodissa asuu kouluikäisiä lapsia, joilla on erityisesti neuropsykiatrisia tai kehityksellisiä haasteita. Neuropsykologisten eli nepsy-vaikeuksien taustalla on yleensä kehitykselliset, aivojen rakenteellisista tai toiminnallisista poikkeavuuksista johtuvat syyt. Nepsy-oireet saattavat vaikuttaa esimerkiksi vuorovaikutustilanteisiin, tunteiden säätelyyn, tarkkaavaisuuteen tai muistiin.
”Oma osaamiseni on vuosien aikana syventynyt erityisesti nepsy-lapsien hoitoon ja kasvatukseen sekä näiden kehittämiseen lastenkodissa. Nepsy-lapset katsovat maailmaa toisella tavalla kuin muut, ja meillä on täällä Riihenkulmassa mahdollisuus tarjota heille moniammatillista tukea ja aikaa. Minut on pitänyt täällä näin pitkään ihanat lapset ja se, että voin aidosti vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa omalla työlläni. Riihenkulman lastenkodin henkilöstö tekee hienoa työtä lasten kanssa ja minun tehtäväni on johtaa lastenkotia niin, että lapset saavat siellä parhaan mahdollisen kasvatuksen ja hoidon.”
Lasten hyvinvointia pyritään parantamaan myös Riihenkulman tontille rakennettavalla uudisrakennuksella. Rakennusvaiheen ajaksi lastenkoti siirtyy väistötiloihin Herttoniemeen.