Perhetyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi
”Me perhesosiaalityössä autamme lapsia ja aikuisia erilaisissa elämän pulmatilanteissa. Perheissä saatetaan tarvita tukea ja ohjausta esimerkiksi tunnetaidoissa tai koulunkäynnin ongelmissa. Lapsella saattaa olla oppimisvaikeuksia tai neuropsykiatrisia haasteita, kuten adhd.
Perheet eivät ole lastensuojelun asiakkaita. Vanhemmat ovat useimmiten itse hakeneet apua hankalaan tilanteeseen. Teemme ennaltaehkäisevää työtä, jossa korostuu aito halu ja vapaaehtoisuus.
Käytännössä työni sosiaaliohjaajana perheen kanssa alkaa tapaamisella, johon osallistuu myös perhesosiaalityöntekijä. Tapaamme perheenjäsenet heidän kotonaan ja teemme perhetyön suunnitelman, jossa muun muassa sovimme alustavat tavoitteet ja tapaamisajat. Ensitapaamisen jälkeen käyn perheen luona yksin, mutta en tee työtäni yksinäisyydessä, vaan tiiviissä yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa ja verkostoyhteistyönä esimerkiksi kuraattorin tai koulupsykologin kanssa. Koko tiimi tukee työssä hienosti. Saamme säännöllisesti myös työnohjausta.
Kaiken ytimessä on kolme koota: kuuntelu, keskustelu ja kunnioitus.
Työni lapsiperheiden kanssa on valtavan merkityksellistä. Kohtaamiset sisältävät keskusteluja, neuvontaa ja vanhemmuuden tukemista. Käsittelemme perheen kanssa muun muassa elämänhallintaan liittyviä asioita, vuorovaikutustaitoja ja lasten kasvatusta käytännön tasolla.
Käytän työssäni erilaisia menetelmiä, mutta kaiken ytimessä on kolme koota: kuuntelu, keskustelu ja kunnioitus. Haluamme, että työ osallistaa asiakasta. Tästä esimerkkinä on tapaamiseen liittyvien asioiden kirjaaminen, joka tehdään aina asiakkaan kanssa.
Työni tavoite on, että lapsi ja hänen perheensä saavat tarvitsemansa avun ja tuen ja perheen omat voimavarat vahvistuvat.
Olen työskennellyt perhetyössä alle vuoden. Tätä ennen toimin 16 vuotta varhaiskasvatuksessa, viimeksi eskarissa opettajana. Tykkään siitä, että saan nyt tehdä töitä myös nuorten ja perheen vanhempien kanssa. Tykkään myös työn itsenäisyydestä: voin itse vaikuttaa kalenteriin ja työn suunnitteluun. Tapaan perheitä yleensä päivisin ja iltaisin, mutta voin tavata heitä myös viikonloppuna.
Ennaltaehkäisyn kustannukset ovat paljon pienempiä kuin mutkistuneiden tilanteiden.
Olen iloinen siitä, että työnantaja tukee kouluttautumista niin hyvin. Olenkin juuri aloittanut perheohjaajan opinnot. Koen olevani vahvoilla lasten kanssa, sillä perhetyön menetelmät, kuten tunnekasvatus, ovat pitkälti samoja, joita olen käyttänyt muun muassa eskarissa.
Jos jotain voisin muuttaa, toivoisin, että työni olisi tutumpaa päivähoidossa, leikkipuistoissa ja kouluissa, joissa perheitä tavoitetaan hyvin. Päiväkotityössä lastensuojelu oli yhteistyökumppanina liian etäinen, siihen puuttuisin. Yrittäisin myös vahvistaa varhaiskasvatuksen resursseja. Uskon, että meitä perhesosiaalityön sosiaaliohjaajiakin voisi olla enemmän, sillä asiakkaita tuntuu riittävän.
Ennaltaehkäiseviä palveluja pitäisi olla riittävästi tarjolla. Ennaltaehkäisyn kustannukset ovat paljon pienempiä kuin mutkistuneiden tilanteiden.
Suosittelen perhetyötä kaikille, jotka haluavat vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisemiseen. Työ on itsenäistä, vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Erilaisista perheistä ja lapsista voi aina oppia jotain ja tulla paremmaksi ja varmemmaksi työssään.”
