Rakkaudesta vauvoihin
”Tarjoamme lastensuojelun palvelua korkean riskin perheille, erityisesti vauvaperheille sekä perheille, joissa lapsella on neuropsykiatrista oireilua.
Olen aina tiennyt, että haluan tehdä töitä pienten lasten parissa. Valmistuin sosionomiksi 20 vuotta sitten ja valmistuttuani työskentelin pari vuotta Helsingin Ensikodissa. Rakkauteni vauvoihin juurtui siellä syvälle.
Aloitin työt Helsingin kaupungilla 18 vuotta sitten, jolloin varhaisen vuorovaikutuksen yksikkö perustettiin. Olen edelleen samalla tiellä. Yksikön nimi on vaihtunut, ja olen välillä tehnyt pieniä hyppäyksiä muihin tehtäviin, mutta vauvatyö on aina ollut lähinnä sydäntäni. On hienoa saada luotsata perheen aikuisia vuorovaikutussuhteessa lapsiinsa.
Kun pääsemme vaikuttamaan ajoissa, sillä on valtava merkitys lapselle.
Eniten minua motivoi toivo. Toivo ja usko siihen, että kun pääsemme vaikuttamaan ajoissa, sillä on valtava merkitys. Lapsen ensimmäinen vuosi on hurjan tärkeä, sillä aivot kehittyvät kovaa vauhtia. Kaikki ne hetket, joina voimme tukea lapsen kehitystä, maksavat itsensä tulevina vuosina takaisin.
Tässä työssä tarvitaan huumoria. Saan usein huumorin avulla yhteyden perheeseen, menen heidän rinnalleen, en asetu yläpuolelle. Perhe on aina oman tilanteensa ja elämänsä asiantuntija, me voimme tuoda asioihin erilaisia näkökulmia.
Mielestäni tämä työ on merkityksellistä ja vaikuttavaa. Joskus törmään perheisiin pitkän ajan kuluttua tai saan heiltä viestiä siitä, miten elämä on sujunut. Ne ovat olleet ihania tarinoita ja tulleet korviini sattumalta juuri silloin, kun olen kaivannut voimaantumista työhön. Toisenlaisiakin tarinoita varmasti on, kaikistahan en kuule.
Työnantajalta olen saanut valtavasti hyvää koulutusta työhöni. Meillä on suuri määrä erilaisia menetelmiä ja osaamista perheiden auttamiseksi, videotyöskentely on yksi tärkeimmistä. Käytännössä videoimme perheen välistä vuorovaikutusta ja mietimme vanhempien kanssa yhdessä, mitä voisi kehittää ja mitkä asiat toimivat hyvin.
Videotyöskentelyn aloittaminen usein pelottaa asiakasperhettä, mutta jälkikäteen se nostetaan merkityksellisimmäksi keinoksi nähdä omat, ehkä piintyneetkin tavat. Vauvan viestit menevät arkielämässä helposti ohi, mutta pysähtymällä niihin vanhemmat saavat ikään kuin kartan vauvan maailmaan. He näkevät, mitä kaikkea vauva osaakaan viestiä.
Minulla on kerrallaan neljä asiakasperhettä, täydellä työajalla niitä olisi viisi tai kuusi.
Olen tehnyt osittaista työaikaa siitä lähtien, kun lapseni syntyivät. Olen ollut tästä mahdollisuudesta kovin iloinen. Minulla on kerrallaan neljä asiakasperhettä, täydellä työajalla niitä olisi viisi tai kuusi.
Lähiesihenkilö on aina tukenut ja kannustanut. Työparin kanssa voimme käydä tilanteita läpi saman tien ja kerran viikossa keskustelemme perheiden tilanteesta moniammatillisen tiimin kanssa. Koko työryhmä on erinomainen.
Toivoisin, että työni voisi olla vielä enemmän oikea-aikaista. Perheet tarvitsisivat avun riittävän aikaisin, ennen kuin ehtii syntyä kriisirypäs. Tämä työ onnistuu vain, jos perhe on motivoitunut.
Hyvä puoli ns. väärään aikaan tapahtuvassa kohtaamisessa on se, että perheelle voi jäädä lastensuojelusta kuva ihan hyvänä ja hyödyllisenä juttuna. Silloin vanhempien on helpompi hakea apua, kun he ovat valmiita.
Jatkan mielelläni tätä työtä tulevaisuudessakin. Uutta osaamista on luvassa piakkoin, sillä minut ja työparini on valittu Helsingin kaupungin edustajina THL:n tarjoamaan koulutukseen. Lähdemme Ruotsiin opettelemaan uutta menetelmää perheväkivallan ehkäisyyn. Tämä on hieno tilaisuus perehtyä uuteen, tärkeään työkaluun.”
