”Sanon aina, että olen tullut tänne sirkuksesta. Olin aikoinani maskeeraaja ja lavastaja, mutta 1990-laman myötä työt vähenivät. Minulla oli kuitenkin asuntovelkaa ja neljä lasta. Mietin, että mitä oppimaani voin käyttää hyväksi, kun lähden uudelle uralle. Lukion jälkeen opiskelin kosmetologiksi ja opin ihmisen anatomiaa, mutta minulla on aina ollut vahva hoivavietti. Niinpä päätin opiskella sairaanhoitajaksi. Valmistuin Diakonia-ammattikorkeakoulusta ja olin hirveän innoissani. Helsingin kaupungille tulin ensi kertaa töihin vuonna 1998, Suursuon sairaalan akuuttiosastolle. Siirryin HUS:lle erikoistumaan infektio- ja lastentauteihin. Nyt työskentelen täällä ikähaitarin toisessa päässä, mutta kaikesta kokemuksesta on ollut hyötyä.
Matkan varrella opiskelin myös hoitotiedettä ja johtamisen erikoisammattitutkinnon. Kustaankartanon seniorikeskuksen lampi oli tutkintoni opinnäytetyö. Kunnostimme lammen, ja siinä on nyt Muistojen puoli ja Riemujen puoli. Vaikka tässä E-talossa eli Eedenissä asiakkaat ovat muistisairaita, muistot meillä kaikilla säilyvät. Muistojen puolella on Muistojen kivi, jonne voi viedä kynttilän. Riemujen puolella on laululava, jolla ovat esiintyneet muun muassa Danny, Kaihon Karavaani ja Paula Koivuniemi.”
Muistot heräävät aistien avulla
”E-talon yläkerrassa on aistihuone, jossa on sammalseinät, tuoksuvia heinäpaaleja, koivuja, maustepurkkeja ja kosketeltavia kiviä. Talveksi sinne on askarreltu pieni mökki, jonka ikkunasta tonttu kurkistaa. Kesällä toimme sinne auringonkukkia ja kaisloja. Huoneeseen saa valaistuksella erilaista tunnelmaa ja asiakkaat voivat rentoutua siellä.
Juuri tällaisia elämyksiä haluan asiakkailleni tarjota.
Halusin, että ihmiset voisivat kokea huoneessa myös muistoja nuoruudestaan. Kerran kahvittelimme siellä yhden asiakkaan kanssa, vähän kuin olisimme olleet retkellä. Juttelimme, millaista hänen nuoruudessaan oli, ja yhtäkkiä hän sanoi minulle, että missä se polku on, jota pitkin täältä pääsee kotiin. Mietin, että nyt tämä huone on tehnyt tehtävänsä. Juuri tällaisia elämyksiä haluan asiakkailleni tarjota. Olen ollut etuoikeutetussa asemassa, että olen päässyt kokemaan tämän. Kevätpuolella mietimme taas, mitä uutta saisimme aistihuoneeseen.”
Kustaankartanossa kaikkea voi kokeilla
”Olen sellainen tyyppi, että haluan kokeilla uutta. Olen ollut nyt kuusi vuotta mukana Kustis Goes Digi-hankkeessa. Siihen on kuulunut tarinoita kertova sosiaalinen robotti, tunnistavat lattiat ja vaikka mitä. Aistihuoneessa on heijastettu vaihtuvia ja liikkuvia maisemia seinälle ja nyt uusimpana saamme asiakkaille rentouttavat patjat. Tutkimuksen mukaan muistisairas ihminen usein käpertyy itseensä. Mietimme, että miten saisimme heidät rentoutumaan ja nyt meille on tulossa kokeiluun patjoja, joissa kulkee rentouttava ilmavirta.
Ehkä olemme kaikki yhtä hulluja täällä. Tykkäämme kokeilla ja katsoa, mitä siitä seuraa.
Kaikki nämä hankkeet ovat olleet hirveän mielenkiintoisia. Olen aina valmis ottamaan tänne uusia asioita kokeiluun. Ajattelen, että jos ei kukaan kokeile, asioita ei voi kehittää eteenpäin. Totta kai se aiheuttaa aina pientä päänsärkyä, että kuka hoitaa mitäkin uutta kokeilua, miten aikataulut saadaan sovitettua yhteen tai miten henkilökunta suhtautuu. He ovat kuitenkin niin positiivista väkeä, että ottavat aina innostuneena kokeilut vastaan. Ehkä olemme kaikki yhtä hulluja täällä. Tykkäämme kokeilla ja katsoa, mitä siitä seuraa. Testbed Helsinki, Forum Virium ja Palvelukeskus Helsinki ovat olleet meille loistavia yhteistyökumppaneita.
Uskon vakaasti, että hoitajia tarvitaan aina eikä heitä voi korvata millään. Mutta jos robotit tai teknologia voivat jotenkin auttaa heitä työssään, niin se on tulevaisuutta. Otetaan vaikka tämä meidän sosiaalinen robottimme. Se piti seuraa muistisairaille, kertoi tarinoita ja laulatti, ja hoitaja pystyi siinä samalla tekemään työtään. Ja se oli kaikille hyvä juttu.”
