Helsinkiläisten hyvinvointi on eriytynyt alueellisesti ja sosioekonomisesti

Helsinkiläiset kuuluvat keskimäärin korkeisiin koulutus- ja tuloluokkiin, joissa terveys on yleisesti hyvä. Väestöryhmien eri alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja hyvinvoinnissa ja terveydessä. Erot sosioekonomisessa asemassa heijastuvat hyvinvoinnin eroihin kaikissa ikäryhmissä.

Tällä sivulla

Kaksi henkilöä kävelee meren jäällä.
Kuva: Jirina Alanko

Näkymä muutokseen

  1. Missä olemme nyt?

    Helsingissä on paljon hyväosaisia, mutta myös huono-osaisia. Väestöryhmien välillä on suuria ja pysyviltä vaikuttavia eroja hyvinvoinnissa. Eroja on kaikissa ikäryhmissä. Erot näkyvät myös väestöryhmien välisinä alueellisina terveyseroina. Lapsiperheet asuvat Helsingissä muuta väestöä eriytyneemmin. 

  2. Mitä on näköpiirissä?

    Hyvinvoinnin ja terveyden selkeät väestöryhmittäiset ja alueelliset ovat pysyvä ilmiö Helsingissä. Jos hyvä- ja huono-osaiset eriytyvät entisestään omille alueilleen, nämä erot kasvavat. 

Sosioekonomiset tekijät määrittävät alueellisia hyvinvointi- ja terveyseroja

Huono-osaisuuden ja hyväosaisuuden alueellinen keskittyminen on Helsingissä hyvin selkeää. Viime vuosina alueiden väliset sosioekonomiset erot ovat alkaneet hieman uudelleen kasvaa.

Helsingissä sekä tulot että tuloerot ovat muuta maata suuremmat. Tulotaso on matalin ja pienituloisuus selvästi keskimääräistä yleisempää yksinasuvilla, yhden huoltajan perheillä ja ulkomaalaistaustaisilla. Pienituloisilla on muita yleisemmin toimeentulovaikeuksia. Toimeentulovaikeuksien tiedetään olevan yhteydessä moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin kuten heikompaan elämänlaatuun.

Sosiaaliturvan, esimerkiksi asumistuen ja työttömyysturvan leikkausten kokonaisvaikutukset iskevät pahiten työttömiin, opiskelijoihin ja jo entuudestaan heikommassa asemassa oleviin. Tämä selviää THL:n ja Kelan laskelmista. Leikkaukset yhdessä huonon taloustilanteen kanssa ovat muun muassa lisänneet häätöjä.  

Sairastavuuden ja kansantautien yleisyydessä on merkittävää vaihtelua Helsingin peruspiirien välillä kuten myös monisairastavien ikääntyneiden määrässä, joissa väestömäärin suhteutetut erot peruspiirien välillä ovat jopa nelinkertaisia. Heikoin tilanne on alhaisen sosioekonomisen aseman alueilla.  Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu erilaista väestöä.  Tästä huolimatta erot tarkoittavat alueellisia eroja myös palvelutarpeessa.  

Sairastavuus on Helsingissä pandemiaa edeltävällä tasolla. Alueellinen eriytyminen on hieman lisääntynyt. Erot johtuvat lähinnä siitä, että koronakuolleisuus vaihteli alueittain muuta kuolleisuutta enemmän.

Kuvio kertoo, miten paljon Helsingin eri peruspiireissä sairastetaan suhteessa kaupungin keskiarvoon.

Osalle kaupunkilaisista siis kasautuu hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja niiden riskitekijöitä. Terveys ja hyvinvointi ovat Helsingissä voimakkaammin polarisoituneet kuin monessa muussa kaupungissa. Esimerkiksi perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on 8 vuotta lyhyempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden. Naisillakin ero on yli 5 vuotta. Erot elintavoissa selittävät lähes puolet näistä eroista [1].  

Lapsiperheet asuvat muita eriytyneemmin

Helsinkiläiset lapsiperheet asuvat sosioekonomisesti koko väestöä eriytyneemmin. Lapsiperheiden tilanne on myös koko väestön vastaavaa huonompi etenkin matalan sosioekonomisen aseman alueilla. Lasten kasvuympäristöissä hyvä- ja huono-osaisuuden erot korostuvat, minkä seurauksena erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa tuen tarpeet kasautuvat.

Lapsiperheet ovat eriytyneet etnisesti selvästi lapsettomia talouksia voimakkaammin. Samaten pieni- ja suurituloiset lapsiperheet asuvat selvästi lapsettomia talouksia eriytyneemmin. Lisäksi tulotason mukainen alueellinen keskittyminen voimistuu lapsuusaikana. Lasten taloudelliset ja alueelliset lähtökohdat näkyvät heidän asumisurassaan. Matalatuloisten perheiden ja alueiden lapset päätyvät muita useammin matalatuloisille alueille asumaan [2].

Myös lasten ja nuorten hyvinvointi on osin alueellisesti eriytynyttä. Eroja esiintyy erityisesti harrastamisessa [3] ja fyysisessä kunnossa [4]. Heikompiosaisilla alueilla heikentyneen fyysisen toimintakyvyn omaavien lasten ja nuorten suhteellinen määrä voi olla jopa kolminkertainen parempiosaisiin alueisiin verrattuna. Erityisesti matalan sosioekonomisen aseman alueilla asuvat nuoret jäävät muita useammin ohjattujen liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Heikentynyt fyysinen toimintakyky sekä alhainen seuraharrastaminen kasautuvat samoille alueille.

Lähteet 

  1. Mäki 2020, Terveyskäyttäytymiserojen vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin
  2. Ansala 2024, Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana  
  3. Ahtiainen & Määttä 2024, Ketkä harrastavat ohjatusti? (pdf)
  4. Määttä & Sulander, PUHTI-raportti, ilmestyy.