Näkymä muutokseen
-
Missä olemme nyt?
Helsingin suoria kasvihuonekaasupäästöjä on pystytty vähentämään merkittävästi. Kaupungin asettamien päästövähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin lisätoimenpiteitä.
-
Mitä on näköpiirissä?
Globaalisti ilmastonmuutos etenee ennustettua nopeammin. Maailmanlaajuisesti päästöt ovat kasvaneet jatkuvasti. Nykytoimilla lämpötilan nousun arvioidaan rajoittuvan 2,5–2,9 asteeseen. 1,5 astetta ylitetään 2030-luvulle tultaessa. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaupungin toimintaan ja luontoympäristöön laaja-alaisesti.
Helsinki ei saavuta pitkän aikavälin päästötavoitteita nykyisillä toimenpiteillä
Ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin on ennustettu. Sen vaikutukset ovat myös ennustettua vakavampia [1]. Lämpenemisen jatkuessa niin sanottujen keikahduspisteiden [2] ylittämisen riski kasvaa, mikä voi kiihdyttää muutosta entisestään. Muutoksen voimakkuus riippuu ilmastopäästöistä. Myös Helsinki on asettanut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kunnianhimoiset päästötavoitteet.
Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030, nollata päästöt vuoteen 2040 mennessä ja olla hiilinegatiivinen sen jälkeen. Tavoitteen saavuttamiseksi Helsingin pitää vähentää suoria päästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Jäljelle jäävät päästöt tulee kompensoida. 2030-luvun aikana kaupungin tuottamat ja sitomat päästöt tulee saada tasapainoon ja vuoden 2040 jälkeen kaupungin rajojen sisäpuolella syntyvien päästöjen tulee olla pienempiä kuin sen kyky sitoa hiiltä omilla toimillaan.
Nykyiset toimenpiteet eivät riitä päästötavoitteiden saavuttamiseen. Helsingin nykyiset luonnolliset hiilinielut [3] kattavat vain noin 10 prosenttia [4] vuoden 2030 ennustetusta päästötasosta. Päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää siksi käytännössä uusien päästövähennyskeinojen ja hiilenpoistojen käyttöönottoa. Uusia päästövähennystoimenpiteitä tarvitaan erityisesti liikennesektorilla.
Liikenteen päästöt nousevat suurimmaksi päästölähteeksi vuonna 2025
Helsingin suurimmat suorat päästölähteet ovat rakennusten lämmitys, liikenne ja sähkönkulutus. Nämä muodostavat yhdessä 96 prosenttia suorista hiilidioksidipäästöistä.
Helsingin päästöt ovat laskeneet viime vuosina merkittävästi. Syynä on kivihiilen käytön lopettaminen kaukolämmön tuotannossa. Liikenteen muutos on ollut hitaampaa. Siitä tuleekin suurin päästölähde vuoden 2025 aikana (ks. kuvio alla).
Liikenteen päästöjen ennustetaan olevan vuonna 2030 noin 380 tn CO2e. Tämä on yli 60 prosenttia kokonaispäästöistä. Liikenteen päästövähennyspotentiaaliksi arvioidaan yli 100 ktCO2e (ks. kuvio alla).
Asukkaiden kulutukseen ja rakentamiseen liittyy päästövähennyspotentiaalia
Yli 60 prosenttia Suomen kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Asuminen, energian kulutus, yksityisautoilu ja ruoan kulutus tuottavat suurimmat päästöt. Kotitalouksien henkilöä kohden laskettu hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla [5]. Mikäli muutos jatkuu, kulutuksen hiilijalanjäljen arvioidaan pienenevän noin kolmanneksen vuoden 2016 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Kulutusperäisiä päästöjä voidaan vähentää enemmänkin. Tämä kuitenkin edellyttää kulutuskäyttäytymisen muutoksen lisäksi muutoksia infrastruktuurissa ja uusien teknologioiden käyttöönottoa.
Rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä [6]. Rakennusten käytön aikaiset päästöt vähenevät, kun sähkön ja lämmöntuotanto siirtyy uusiutuviin energianlähteisiin. EU:n päästökauppa [7] kiihdyttää vähäpäästöisten vaihtoehtojen saatavuutta. Lisäksi EU:n kestävyysraportointisääntely ja taksonomiavaatimukset ohjaavat rakennusalaa kohti kestävämpiä ratkaisuja ja toimintatapoja. Myös Helsingin kaupungin on huomioitava nämä omassa toiminnassaan [8].
Kasvihuonekaasupäästöjen tuleva kehitys riippuu mm. lainsäädännön ja muun sääntelyn, päästökaupan, hiilimarkkinoiden, liikenteen, vihreän siirtymän ja asukkaiden kulutuskäyttäytymisen kehityksestä. Päästöjen laskenta- ja ennustemenetelmiin liittyy edelleen merkittäviä epävarmuustekijöitä, mikä vaikeuttaa päästökehityksen seurantaa, ennustamista ja päätöksentekoa. Laskenta- ja seurantamenetelmät kehittyvät kuitenkin koko ajan, joten tietoisuus eri toimintojen ilmastovaikutuksista paranee jatkuvasti.
Lähteet
- IPCC 2022, Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Maapallon kriittiset keikahduspisteet ovat kriittisiä kynnyksiä, joissa ilmasto- ja ympäristöpaineet voivat johtaa äkillisiin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Esimerkkejä tällaisista keikahduspisteistä ovat jäätikköjen romahtaminen ja lämpimien merien koralliriuttojen laaja kuolleisuus, jotka voivat puolestaan aiheuttaa kriittisiä seurauksia luonnon monimuotoisuudelle ja sen myötä esimerkiksi ruoantuotannolle. Ks. Lenton ym. 2023, The Global Tipping Points Report 2023(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Hiilinielu on periaatteessa mikä tahansa prosessi, joka poistaa hiiltä ilmakehästä, pienentää ilmakehän CO2-pitoisuutta ja siten viilentää ilmastoa. Niin kutsuttuja luontaisia nieluja ovat esimerkiksi kasvillisuus ja valtameret. Ks. Leinonen 2023, Hiilinielut – mitä ne ovat ja miksi niitä tarvitaan?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Könönen & Eräranta 2024, Helsingin viheralueiden luonnolliset hiilinielut (pdf)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Syke 2024, Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Ympäristöministeriö, Vähähiilisen rakentamisen tiekartta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
- Euroopan unioni, Scope of the EU ETS(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Helsingin kaupunki, Helsingin ympäristöraportti 2023 (pdf)