Työmarkkinat jatkuvassa muutoksessa

Johdanto

Helsingin työpaikoista selvä enemmistö on palvelualoilla, ja muuhun Suomeen verrattuna Helsingissä korostuvat liike-elämän palvelut sekä julkinen hallinto. Helsingin työvoima on muuhun maahan verrattuna nuorempaa ja monikulttuurisempaa. Viime vuosina työllisyysastetta on kasvattanut osa-aikatyön yleistyminen.

Tällä sivulla

Sisällysluettelo

Sisältöä ei voida näyttää

Sisällysluettelo käyttää JavaScriptiä. Selaimesi ei tue JavaScriptiä tai se on pois käytöstä. Tarkista selaimesi asetukset ja yritä uudelleen.

Henkilöitä neuvotteluhuoneessa pöydän ääressä. — Kuva: Silja Minkkinen

Näkymä muutokseen

Missä olemme nyt?

Työttömyysaste on korkea ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy. Helsingin työttömyysaste oli loppuvuonna 2024 noin yhden prosenttiyksikön korkeampi kuin vuotta aiemmin.
Mitä on näköpiirissä?

Työttömyyden ennakoidaan kääntyvän laskuun vuoden 2025 aikana. Samalla työvoimapula vaivaa edelleen erityisesti sote- ja koulutusaloja.

Työllisyystilanne on heikko

Helsingin työllisyystilanne on heikentynyt keväästä 2023 alkaen. Vuodenvaihteessa 2024–2025 työttömyysaste oli jo lähes 12 prosenttia. Samalla avoimien työpaikkojen määrä on laskenut selvästi ja pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut. Tilanteen taustalla on ensisijaisesti heikko suhdannetilanne. Ammattiryhmistä varsinkin erityisasiantuntijoiden ja rakennusalan työntekijöiden työllisyys on heikentynyt. Vaikka talouden odotetaan elpyvän vuonna 2025, työllisyys reagoi talouden käänteeseen kuukausien viiveellä [1] [2].

Tämä sisältö käyttää JavaScriptiä. Selaimesi ei tue JavaScriptiä tai se on pois käytöstä. Tarkista selaimesi asetukset ja yritä uudelleen.

Kuvio kertoo työttömien työnhakijoiden määrän kehityksestä Helsingissä. Pitkäaikaistyöttömät ovat yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita henkilöitä.

Pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt

Pitkäaikaistyöttömyys eli vähintään 12 kk jatkuva työttömyys on lisääntynyt Helsingissä 53 prosenttia vuosina 2019–2023 ja kasvu jatkuu edelleen. Kaikista työttömistä noin 40 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä, ja heistä yli puolella työttömyys on kestänyt yli kaksi vuotta. Pitkäaikaistyöttömät ovat keskimääräistä vanhempia ja heitä on eniten yli 55-vuotiaissa [3].

Pitkäaikaistyöttömyys lisää huono-osaisuutta ja riskiä ajautua kokonaan työvoiman ulkopuolelle. Yksilölle aiheutuvien kielteisten vaikutusten ohella pitkäaikaistyöttömyys lisää yhteiskunnalle koituvia kuluja muun muassa sote-palveluiden ja työttömyysturvakustannusten kautta. Kunta maksaa työmarkkinatuesta sitä suuremman osan, mitä kauemmin henkilö on ollut työttömänä. Helsingin maksaman työmarkkinatuen määrä on yli kolminkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana [4]. Työllisyyspalveluiden uudistuksen myötä kuntien rahoitusvastuu tulee lisääntymään entisestään.

Osa-aikatyötä tehdään aiempaa enemmän

Joka viides helsinkiläinen palkansaaja työskentelee osa-aikaisesti, yleisimmin naiset, nuoret ja ulkomaalaistaustaiset. Osa-aikaisten työllisten määrä kasvoi 2010–2023 yli 50 prosenttia eli yli 20 000 henkilöllä. Samaan aikaan kokoaikaisten palkansaajien määrä kasvoi 8 prosenttia (18 000 henkilöä). Työllisyysasteen kasvu nojautuu vahvasti osa-aikatyön yleistymiseen [5].

Osa-aikatyön lisääntymisessä on myönteisiä ja kielteisiä piirteitä. Palkansaajat voivat sovittaa työn ja oman elämäntilanteensa sekä työkykynsä paremmin yhteen. Osa-aikatyö voi myös houkutella ammattilaisia työvoimapulasta kärsiville aloille. Osa-aikatyö ei kuitenkaan aina tuo riittävää toimeentuloa, mikä voi lisätä työssäkäyvien köyhyyttä. Useampi kuin joka viides tekee osa-aikatyötä tahtomattaan. Ulkomaalaistaustaisista jopa puolet on osa-aikatyössä siksi, ettei kokoaikaista työtä ole tarjolla.

Työvoimapula vaikeuttaa kaupungin palvelutuotantoa

Pula osaavasta työvoimasta on kasvanut koronapandemian jälkeen ja vaivaa Helsingissä erityisesti sote-aloja sekä koulutusta ja varhaiskasvatusta. Työvoimapula on suurin sosiaali- ja terveysalalla esimerkiksi lähihoitajien, sairaanhoitajien ja yleislääkäreiden, sekä koulutuksen alalla esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien ammateissa. Sote- ja koulutusaloilla Helsingin kaupunki on keskeinen työnantaja. Tulevalla vuosikymmenellä palvelutarve kasvaa merkittävästi työvoimapula-aloilla väestönkasvun ja väestön ikääntymisen myötä.

Työvoimapulan syitä ovat väestön ikääntyminen ja työmarkkinoille tulevien ikäluokkien pieneneminen, alueellinen ja/tai ammatillinen kohtaamattomuus, tai itse ammattiin liittyvät tekijät, kuten työn kuormittavuus, työolot tai palkkaus. Ongelmaksi voi muodostua myös työkyvyn säilyttäminen. Tehdyn ennustemallin mukaan vuonna 2040 yli puolet Suomen 50–70-vuotiaista on niin heikossa kestävyyskunnossa, että se uhkaa heidän työkykyään [6].

Helsingin työikäinen väestö on Suomen mittapuulla korkeasti koulutettua

Helsingin työvoima on Suomen mittakaavassa korkeasti koulutettua. (väestön koulutusrakenne, linkki alla). Ylemmän korkea-asteen tai tutkija-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Helsingissä selvästi koko maan keskiarvoa korkeampi (28 % vs. 17 %). Tämä tukee työvoiman saatavuutta erityisosaamista vaativissa tehtävissä. Samalla Helsingissä on kuitenkin paljon pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevia (16 % vs. 14 %). Koulutustaso on viime vuosina noussut Helsingissä, mutta muutoksen voimakkuus vaihtelee ikäluokittain ja alueittain. Helsingin sisäiset alueelliset erot väestön koulutustasossa ovat suuria [7] [8].

Lue lisää kaupunkitiedon sivustolta

Väestön koulutusrakenne(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Työllisyyspalveluliikelaitos järjestää työvoimapalvelut

Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille 1.1.2025. Työllisyyden kuntakokeilu (2021–2024) lisäsi kaupunkien vastuuta työllisyyden hoidosta. Vuoden 2025 alusta lähtien Helsingin palveluista on vastannut uusi työllisyyspalveluliikelaitos. Liikelaitos huolehtii julkisten työvoimapalveluiden tuottamisesta ja kaupungin työllisyyden edistämisestä. Se järjestää myös työikäisten kotoutumista edistäviä palveluita maahan muuttaneille työnhakijoille. Uudistusten tavoite on nopeuttaa työllistymistä, tehostaa työ- ja elinkeinopalveluja ja päivittää viranomaisvastuut vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia (mm. hyvinvointialueet ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus) [9] [10].